Kirkon viestintäpäivillä aiheena on tänä vuonna Vaiheessa. Sitä puidaan pääasiassa Espoossa Tapiolan kirkossa, jossa jo torstaina kysymysten mittakaava hipoi taivaita.
Iltapäivällä aiheena oli Mikä muuttuu yhteiskunnassa ja kirkossa, ja sitä käsittelivät neljä puhujaa, startup-yrittäjä Maria Ritola, Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma, Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski ja kaupunkiteologian yliopistonlehtori Henrietta Grönlund.
Maria Ritola kertoi puheenvuorossaan teknologian mahdollisuuksista. Hän on perustanut Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan tutkimuskeskuksessa yrityksen, joka yrittää keinoälyllä auttaa yrityksiä löytämään tieteellisiä sisältöjä tehokkaasti.
Ritolan puheenvuorossa korostui usko siihen, että teknologinen kehitys tulee murtamaan perinteisiä valtahierarkioita ja mahdollistamaan valtavan määrän hyvinvointia, jos ihminen päättää tehdä niin.
– Teknologia ei ole luontaisesti hyvää tai pahaa. Se saa muotonsa vasta, kun se animoidaan ihmisten ideoilla. Tässä on tarkasti mietittävä, millaista tulevaisuutta halutaan rakentaa.
Piispa Luoma: ”Selvää on, että jännitteiden ristipaineista kirkko ei tule koskaan pääsemään eroon”
Piispa Tapio Luoma puhui kirkon ristiriidoista sovittelevaan sävyyn. Hän kiinnitti huomionsa siihen, kuinka vastakkainasettelu konservatiivien ja liberaalien välillä on älyllisesti epätarkkaa.
– Konservatiivisuus tulee latinan kielen sanasta conservare, säilyttää. Silloin sen vastakohta on tuhoisuus. Konservatiivin vastakohta ei ole liberaali vaan joku, joka tuhoaa. Liberaalin vastakohta on joku, joka ihannoi vankeutta tai orjuutta, Luoma sanoi.
– En ole juurikaan tavannut konservatiivia, joka haluaa vankeuttaa, tai liberaalia, joka haluaisi mitätöidä, mikä oli ennen meitä. Olen tavannut paljon konservatiiveja ja liberaaleja, jotka haluavat säilyttää ja vapauttaa.
Piispa Luoma pohti myös sitä, mitä yhteys ihmisten välillä on. Hänen mukaansa monesti yhteyttä pidetään synonyymina sille, että ollaan samaa mieltä.
– Kun katsotaan kirkon historiaan, niin yhteys on paljon vaativampaa ja paljon enemmän sitoutumista tarvitsevaa. Siinä ei tyydytä vain siihen, että ollaan samanmielisten joukossa.
Luoma totesi, että jännitteitä ihmisten ja mielipiteiden välillä on ollut läpi kirkon historian.
– Olisiko niin, että jokaisen kirkollisen toimijan ja jäsenen haasteena on se, että siedänkö minä näitä jännitteitä. Hyväksynkö niiden kuuluvan tämänhetkiseen tilanteeseen? Selvää on, että jännitteiden ristipaineista kirkko ei tule koskaan pääsemään eroon. Se odottaa vasta taivaassa.
Aittokoski: ”Miksei tulevaisuus voi olla toivoa ja mahdollisuuksia täynnä”
Toimittaja Heikki Aittokoski kertoi puheenvuorossaan, kuinka Eurooppa on luisunut 1990-luvun alun toiveikkuudesta 2010-luvun toivottomuuteen. Hän listasi syitä, kuten teknologian murros, globalisaatio ja taloudellinen turbulenssi, jotka ovat vaikuttaneet epätoivon patoutumiseen Euroopassa.
Hän päätti puheenvuoronsa toiveikkaasti puhuen siitä, kuinka Suomi on sadassa vuodessa kehittynyt pettua syöneestä kansasta hyvinvointivaltioksi.
– En näe, että tulevaisuus olisi jollain tavalla synkkä. Mahdollisuudet ovat lähitulevaisuudessa isommat kuin ongelmat. Kun miettii, millainen kehitys Suomessa on ollut sadan vuoden aikana, joka tosi lyhyt aika, se on tosi päätähuimaavaa. Miksei tulevaisuus voi olla toivoa ja mahdollisuuksia täynnä.
Grönlund: ”Onko kirkon tarina se, johon ihmiset haluavat liittyä?”
Yliopistonlehtori Henrietta Grönlund pohti sitä, mikä on kaupungistumisen vaikutus ihmisten haluun osallistua perinteisten kansalaisjärjestöjen ja kirkon toimintaan.
Yksilöllisyyttä korostava kehitys on tuonut paljon lisää mahdollisuuksia ihmisille toimia tavoitteittensa eteen ja tuntea itsensä merkityksellisiksi.
– Ihmiset pystyvät linkittymään ilman yhdistystä tai seurakuntaa. Tämä konkretisoituu upeilla tavoilla suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihmiset järjestävät kotimajoitusta turvapaikanhakijoille, kaupunginosajuhlia ja ravintolapäiviä.
Tämä tuo haasteensa kirkolle. Grönlund herättelikin pohdintaa siitä, miten kirkko vastaa ajan huutoon.
– Varmaan kirkossa ajatellaan, että totta kai ihmiset ovat merkityksellisiä. Tarjoaako se kokemuksen siitä, että ihminen on tarvittu ja kyvykäs toimija, jolla on ajattelukykyä, osaamista ja toimivaltaa. Ja jos kirkko tarjoaa tällaisia kokemuksia, tarjoaako se tähän aikaan sopivia tapoja olla mukana ja toimia. Ei vain niin, että työntekijät organisoivat ja vapaaehtoiset tekevät, Grönlund totesi.
– Kaikkein tärkein kysymys tänä minälähtöisenä aikana on kuitenkin se, onko kirkon tarina se, johon ihmiset haluavat liittyä.
Kuva: Antti Berg. Kirkon viestintäpäivien juontaja, pappi Hilkka Olkinuora ja keskustelijat piispa Tapio Luoma, toimittaja Heikki Aittokoski, yrittäjä Maria Ritola ja yliopistonlehtori Henrietta Grönlund.