Muutama viikko sitten ilmestyi Heta Tuppuraisen muistelmateos Isäni, Rölli (Docendo, 2024), missä Tuppurainen kertoo isänsä ikonisen hahmon vaiheista sekä poikkeuksellisesta kasvuympäristöstään. Kovin yllättäväksi nousee kirjan loppupuolen kuvaus uusien Rölli-jaksojen torppaamisesta. Allu Tuppurainen oli jo laatinut käsikirjoitukset ja lähettänyt ne Pikku Kakkoseen, mutta seinä nousi vastaan. Sisältö oli 2010-luvulle vääränlaista. Yksi este oli uskonto.
Tuppurainen kertoo, että Pikku Kakkosen linjauksen mukaan ohjelmassa ei ”tänä päivänä tarjoilla minkäänlaista uskontoa”. Röllin tapauksessa liian uskonnollisena kielenä sensuuriin olisivat joutaneet sanat ”metsänhenki, ennustaminen, horoskoopit, levitoiminen sekä enkelit”. Rölliä ei enää saatu ruutuun.
Vain vähän kirjan ilmestymisen jälkeen kuului kummia Hämeenlinnasta. Pääsiäisenä koulussa pidettyyn konserttiin oli sisältynyt Jeesus-lauluja ja lapselle maksettiin 1500 euron korvaukset. Tapaus herätti runsaasti keskustelua siitä, mikä olisi kohtuullinen korvaus ja oliko koko keskustelu ylipäänsä aiheellinen.
Uskonnolliseen yhdenvertaisuuteen on pyrittävä, ja säännöt ovat sääntöjä. Koulun ja seurakuntien on oltava yhteistyössään tarkkoja. Sovitusta on pidettävä kiinni. Mutta voisiko asiaa ajatella toisin?
HAASTATTELIN KERRAN erästä vapaa-ajattelijaa, joka naureskellen kysyi minulta, miltä minusta tuntuisi, jos lapseni koulussa kävisi imaami pitämässä aamuhetkiä. En saanut silloin suutani auki, mutta olen jälkeenpäin miettinyt, että se olisi mahtavaa. Miten sivistävää olisikaan, jos pappi, rabbi, imaami ja uskontojen halukkaat edustajat vierailisivat koululla kun aihetta olisi! Voitaisiinko vierailupäivät jakaa eri uskontojen merkkipäivien mukaan?
Kun vierailut saataisiin kalenteroitua, voitaisiin suunnitella itse visiitit. Millaiset mitat vierailuille asetettaisiin? Sisällöistähän voitaisiin tietysti käydä keskustelua. Miten rikasta olisikaan, jos myös pienempien uskontojen edustajat saapuisivat kertomaan siitä, mikä heille on pyhää ja mikä heitä puhuttelee. Osaan kuvitella, kuinka innoissaan lapset voisivat olla esimerkiksi Karhun kansan mytologiasta tai Hare Krishnojen jännittävistä sävellajeista.
Ongelma ei ole se, että uskonnot näkyvät. Ongelma on se, että uskonnot näkyvät liian vähän.
Mielestäni ongelma ei ole se, että uskonnot näkyvät. Ongelma on se, että uskonnot näkyvät liian vähän. Juttelin kaupungilla erään toiseen uskontokuntaan kuuluvan tuttavani kanssa, jonka lapsi käy kristillistä päiväkotia. Hänen näkemyksensä oli selkeä: parempi että päiväkodissa on jotain hengellistä, kuin se ettei olisi mitään.
Tasa-arvosta on tietysti huolehdittava. Hölmöä on, jos moninaistuvassa ja uskonnollisesti kirjavassa Suomessa yksi uskontokunta näkyy koko ajan yli muiden. Jos luokalla on 25 evankelis-luterilaista ja 5 muslimia, ei ole oikein, jos vain luterilaisuus näkyy. Toisaalta, jos jossain ei asu mailla halmeilla yhtään hindulaista, voi luontevan uskontoon tutustumisen toteuttaminen koitua väkinäiseksi.
Olennaista kuitenkin olisi vihdoin siirtyä siihen, että uskonnottomuus ja uskonnon näkymättömyys ei olisi perustila. Uskonnollisuus ja uskontojen koko kirjon näkyminen saisi olla. Samoin uskonnottomuus saisi näkyä. Siitäkin voisi järjestää omanlaisiaan aamunavauksia: eikö sekin elämänkatsomus ansaitsisi tulla aksentoiduksi?
KREIKKALAISEN KULTTIOHJAAJA Yorgos Lanthimoksen elokuvassa Kulmahammas (2009, Kreikka) kuvataan perhettä, joka asuu sairaassa pienyhteiskunnassaan eristyneinä muista. Heillä on oma kielensä, jossa meille tutut sanat ovat saaneet oman oudon merkityksensä. Lanthimoksen hurja kuvaelma on sukua Platonin luolavertaukselle: Kulmahampaan perhe-elämä on kuin tosielämän varjoja hämyisän luolan seinämillä.
Ajassamme piilee vaara, että muutumme uskonnon suhteen Kulmahampaan friikkiperheeksi. Käytämme kieltä, jota emme ymmärrä, elämme maailmassa, jonka symbolit ovat meille merkityksettömiä. Jos uskonnon näkymättömyydestä tulee vakio, menetämme yhteyden uskonnolliseen maailmannäkyyn. Symbolit surkastuvat, uskonnon lukutaito katoaa, transsendentaalinen käsitys todellisuudesta unohtuu maton alle.
Hengellis-henkinen todellisuus ja uskonnot eivät kuitenkaan katoa. Jos lasten maailma ylineutralisoidaan ja uskonnot sensuroidaan pois, kasvaa meillä pian keskellämme sukupolvi, joka tuijottaa uskontojen maailmaa kuin varjoja seinillä.
Tulevaisuuden kiistoja ei tulla käymään uskontojen kesken, vaan materialistisen maailmankuvan ja uskontojen välillä. Uskontojen piiloon lakaiseminen on yhden kokonaisen ulottuvuuden sulkemista ja koko ihmiskunnalle ominaisen aistin turruttamista. Sitä kohti ei sovi käydä.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä