Britanniassa esitettiin lauantaina dokumentti, joka on herättänyt kysymyksiä, mitä kaikkea voi ja saa tutkia. Televisiokanava Channel 4 esitti ensimmäisen osan dokumentista, jossa käytiin läpi uusimman tutkimuksen avulla natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin geeniperimää.

Hitler’s DNA: Blueprint of a Dictator -dokumentti on kirvoittanut kommentteja laajasti. Siitä ovat ehtineet kirjoittaa esimerkiksi Britanniassa BBC, Saksassa Deutsche Welle ja Euronews.

Miten Hitleristä voidaan tehdä DNA-tutkimus, koska hän tunnetusti teki itsemurhan sodan loppuvaiheissa ja ruumis hävitettiin polttamalla? Dokumentissa esitelty DNA-tutkimus perustuu palaan sohvakangasta, jonka yhdysvaltalaissotilas leikkasi muistoksi talteen Hitlerin komentobunkkerista Berliinissä. Kangaspalaa säilytetään nykyisin Gettysburgin historiallisessa museossa.  

Kankaassa on veritahra. Tutkimuksissa on varmennettu Hitlerin sukulaisilta saadun DNA:n perusteella, että tahra on Hitlerin verta.

Tutkijat esittävät dokumentissa, että DNA-tutkimuksen perusteella Hitler sairasti ns. Kallmannin oireyhtymää. Se on geneettinen häiriö, jonka seurauksena mm. sukupuolihormonien tuotanto voi jäädä normaalia vähäisemmäksi.

BBC:n mukaan dokumentissa vedetään geeneistä hätkähdyttävän suoria johtopäätöksiä. Hitlerillä olisi ollut alttius sairastua autismiin, ADHD:hen, skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.  

Yleisesti on tiedossa, ettei altistuminen tarkoita sairauden puhkeamista. Hitlerin tapauksessa tutkijoiden varovaisuus on ilmeisesti unohtunut, ja toisaalta dokumentin tekijät ovat tietysti halunneet maksimaalisen huomion tuotannolleen.

GEENITEKNOLOGIA AVAA jatkuvasti uusia mahdollisuuksia historian tutkimukselle. Onhan Suomessakin tehty viime aikoina samaan aihepiiriin liittyviä tutkimuksia, esimerkiksi Tammelassa on tutkittu hyvin säilyneitä muumioituneita ruumiita.

Oma kysymyksensä on, missä määrin kuolleen ihmisen geeniperimän tutkiminen on moraalisesti oikein? Missä menee sopivaisuuden raja, jos ei ole perillisiä antamassa lupaa.

Tieteen luonteeseen kuuluu uusien kysymysten asettaminen ja niihin vastausten etsiminen. Se lienee ainoa keino mennä eteenpäin tieteen saralla.

Hitlerin lisäksi olisi koko joukko muitakin historiallisia poikkeusyksilöitä, joihin luulisi riittävän mielenkiintoa. Mitä toisi esille Hitlerin vastapelurin Stalinin DNA? Entä Napoleon? Newton tai Leonardo da Vinci? Luetteloa voisi jatkaa pitkään.

Lopulta tullaan otsikon kysymykseen. Mitä toisi esille Jeesuksen DNA, olisiko sen tutkiminen sopivaa? Tieteen nimissä varmasti olisi, mutta yksi ongelma siihen liittyy: ei ole ruumista, mitä tutkia.