Holokaustin uhrien muistopäivää aletaan viimein Suomessakin viettää sen oikealla nimellä valtioneuvoston tuoreen päätöksen mukaisesti. Päivää vietetään huomenna 27. tammikuuta.
Eilen eduskunnassa järjestetyssä ”Suomi nousevan antisemitismin varjossa” -seminaarissa oltiin yhtä mieltä siitä, että päätös nimenmuutoksesta on hyvä. Muista asioista, muun muassa kahden valtion mallista, nousi esille vastakkaisia kantoja.
Seminaarin oli järjestänyt Eduskunnan antisemitismin vastainen ryhmä yhteistyössä Holokaustin uhrien muisto ry:n kanssa.
Piispa Teemu Laajasalo puhui seminaarissa salakavalasta salonkikelpoisesta antisemitismista, jota hänen mukaansa esiintyy myös kirkossa. Laajasalo sanoi, että kirkkoliitot ovat osaltaan edistäneet sitä. Hän ei tässä yhteydessä määritellyt, miten ne ovat käytännössä sitä edistäneet.
Tuon Laajasalon väitteeseen toisen näkökulman. Osallistuin syyskuussa Luterilaisen Maailmanliiton (LML) yleiskokoukseen Puolassa. LML on luterilaisten merkittävin kirkkoliitto.
Kokouksen yli 500 osallistujaa jalkautui useiksi tunneiksi kiertämään oppaiden johdolla Auschwitz-Birkenaun keskitysleirejä ja kunnioittamaan holokaustin uhrien muistoa.
Yksi yleiskokouksen puhujista oli puolalainen keskitysleiristä selvinnyt toimittaja ja historioitsija Marion Turski. Mielestäni yleiskokouksen ohjelma todisti päinvastaista kuin salonkikelpoista antisemitismia.
Kahden valtion malli jakoi seminaarissa kokoomuksen kansanedustajia Atte Kalevaa ja Ben Zyskowiczia. Kaleva sanoi ettei usko kahden valtion malliin. Yleisöstä kuului reaktiona amen-vastauksia. Ben Zyskowicz puolestaan sanoi uskovansa siihen, koska ei tiedä mitään muuta ratkaisua israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
Kansanedustaja ja eduskunnan antisemitismin vastaisen työryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen (SDP) sanoi antisemitismin olevan Euroopan perisynti. Hän muistutti siitä, että holokaustin uhrien muistopäivää vietetään, ettei maailman pahin rikos unohtuisi.
Tuppuraisen mukaan holokaustin muistamiseen liittyy varoitus siitä, että koska se tapahtui silloin, se voi tapahtua uudestaan. Toivoa Tuppurainen näkee siinä, että holokausti ei onnistunut tuhoamaan juutalaista elämäntapaa.
Tuppurainen nosti esille myös sen, että Gazaan tarvittaisiin nyt tulitaukoa ja mahdollisuutta jakaa humanitaarista apua siviileille.
Svastikan eli hakaristin maalaaminen synagogan lähelle on Suomessa omaisuusrikos, eikä viharikos kuten esimerkiksi Tanskassa. Tämän nosti esille Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Hänen mukaansa Suomesta puuttuu strategia vihapuheen vastaiseen taisteluun.
SEMINAARI JATKUI täydessä synagogassa järjestetyllä tilaisuudella Holokaustin uhrien muistoksi. Tilaisuuden juhlapuheen piti ulkoministeri Elina Valtonen.
Hänen mukaansa antisemitismin voimistuminen on uhka ei pelkästään juutalaisille, vaan koko eurooppalaiselle elämäntavalle.
Juhlapuheessaan Elina Valtonen nosti esiin myös kahden valtion mallin ainoana vaihtoehtona siihen että ihmiset voivat elää rauhassa keskenään. Yleisön joukossa näki päitä pudisteltavan.
Israelin nykypolitiikka jakaa näkemyksiä. Yhdistävä ja se kaikkein oleellisin tekijä sekä seminaariin että synagogan tilaisuuteen osallistuneille oli, että eri tavoin politiikasta ajattelevat tuomitsevat ehdottomasti antisemitismin.
Synagogassa sytytettiin kuusi kynttilää holokaustissa menehtyneiden juutalaisten muistoksi, ja yksi kynttilä holokaustissa menehtyneiden romanien sekä muiden vähemmistöryhmien muistoksi.
Kynttilää sytyttämässä oli muun muassa Lilly Millner, viimeinen Suomessa asuva, holokaustista elossa selvinnyt ihminen. Kynttilät sytytettiin, että emme unohtaisi, että tulevat sukupolvet eivät unohtaisi.