Kun ilveilijä ja kirkkoruhtinas keskiajalta saapuvat pääkaupunkiseudun kirkkoihin keskustelemaan ristillä riippuvan Vapahtajan kanssa, saa Jumalan Poika kuulla kunniansa moneen kertaan.
Näytelmän ohjaaja, pappi ja teatteri-ilmaisun opiskelija Minna Ruuttunen oli jo kauan ihaillut italialaisen Dario Fon näytelmiä, joissa groteskit hahmot kohtaavat Raamatun Jeesuksen. Fon mysteerinäytelmät pohjautuvat keskiaikaiseen katuteatteriin, jonka iva kohdistui myös paaviin ja kirkon valtaan.
Siionin virret kommentoivat näytelmää
Ruuttunen toteutti lopputyössään myös toisen pitkään kypsyneen idean hänelle läheisten Siionin virsien yhdistämisestä teatteriin. Esitys etenee perinteisten körttiseurojen tapaan: veisattava virsi kommentoi sitä, mitä on juuri kuultu.
Näytelmässä on kolme näytöstä ja jokaisessa eri henkilöt. Ruuttusen valitsemat Siionin virret kommentoivat heidän toilailujaan. Säkeissä tiivistyy kuitenkin moralismin sijaan ankara itsetarkkailu, josta körttivirret parhaiten tunnetaan. Miten voisin olla maan suolana kun en löydä elämästä itsekään makua, ihmetellään Jaakko Löytyn Siionin virressä, joka on tältä vuosisadalta. Vanhemmissakin näytelmän aikana kuultavissa virsissä toivotaan parempaa itsetuntemusta ja kykyä heittää omat puutteet ristiinnaulitun Jumalan kannettaviksi.
Mysterio Buffo merkitsee Raamatun teksteihin perustuvaa komediaa. Dario Fo kirjoitti näytelmät 1960-luvulla. Ruuttunen löysi ne suomennettuina ja Suomeen Kom-teatterin tuomina.
– Saimme Herättäjä-Yhdistyksen nuorisosihteerin Mika Nuorvan kanssa jo kymmenen vuotta sitten ajatuksen, että Mysterio Buffo -näytelmätekstejä voisi yhdistää Siionin virsiin. Yhä minusta tuntuu, että tekstien piilomerkitykset avaavat aina jotain uutta. Voi olla, että katolinen ihminen saisi niistä vielä enemmän irti, Ruuttunen sanoo.
Hahmot yrittävät hyötyä Jeesuksesta, alaston marttyyri ei kelpaa
Minna Ruuttunen näyttelee itse näytelmässä häikäilemätöntä paavi Bonifatius VIII:a. Hänet historia tuntee paavinvallan ehdottomana puolustajana ja julmana hallitsijana, jonka vastustajat tai pilkkaajat saivat kitua kuoliaaksi.
Näytelmässä paavi saa vallanhimossaan Jeesukselta potkun takamukseen. Samoin julkisesti rukoilleiden uskovaisten kerrotaan saaneen körttijohtaja Paavo Ruotsalaiselta. Jeesus puolestaan saa lopulta kuulla paavilta olevansa pelkkä erikoisuudentavoittelija ja pelle.
Veisaavan ilveilijän kaikki hahmot yrittävät hyötyä Jeesuksesta, tämän siunauksesta, suosiosta tai ruumiista. Kenellekään Jeesus ei oikein kelpaa alastomana, ristillä roikkuvana ja syntistä säälivänä marttyyrina.
Veisaavan ilveilijän hahmot eivät halua muuttua, vaikka tapaavat Jumalan Pojan. He takertuvat omaan identiteettiinsä, kuka valtaansa ja kuka vammoihinsa.
Näytelmän teologia on ehdottomasti niin sanottua ristin teologiaa, jossa sekä ihminen ja kristillinen Jumala paljastuvat kärsimyksessä.
– Ristiinnaulitseminen ei ollut pyhä ja arvokas, vaan kauhea, likainen ja väkivaltainen tilanne. Ristiinnaulittu Jeesus ei ole lavalla, mutta hänet voi löytää jokaisen alttarin krusifiksista. Siihen me näytellessä viittaamme, Ruuttunen kertoo.
– Teksteissä pointit tulevat Jeesukselta, joka kuitenkaan ei sano sanaakaan, koska Hänen hahmoaan ei näyttele kukaan. Jumala ei puhu, mutta Hänen kanssaan puhutaan, Ruuttunen kuvaa.
Uskaltaako kirkossa hengittää?
Näytelmää esitetään teatterien sijaan kirkoissa. Erilaiset kirkkotilat ovat Ruuttusen mukaan tuoneet lisähaasteita muun muassa äänentoistoon ja liikkumiseen. Ensi-ilta oli Espoon keskiajalla rakennetussa Tuomiokirkossa.
Bonifatius kuoli parisataa vuotta ennen Espoon tuomiokirkon perustusten muuraamista. Historiallinen kivikirkko tuntui vaikeammalta ottaa tilana haltuun kuin moderni.
– Ennen esitystä huomasin itsekin miettiväni, voiko niin arvokkaaseen vanhaan tilaan mennä tekemään teatteria. Mutta se meni ohi kun harjoittelimme tilassa. Kirkot ovat kuitenkin elämää varten. On kauheaa, jos niistä tehdään paikkoja joissa pappikaan ei uskalla hengittää ja tavalliset ihmiset ajattelevat etteivät ole tarpeeksi pyhiä astumaan sisään, Ruuttunen pohtii.
Ilveilijä kiipesi alttarikaiteelle ja saarnapöntössä keekoillaan ketarat sojottaen.
– Pitää vaan ottaa tila haltuun. Suosittelen sitä kaikille kirkossa kävijöille ja työntekijöille muutenkin. Sillä tavalla kirkko tulee tutuksi ja rakkaaksi. Ajattelen myös niitä turvapaikanhakijoita, jotka saivat ensimmäisen yösijansa Suomessa kirkosta, heille kirkkosali ehti tulla kodiksi, Ruuttunen pohtii.
Ruuttunen ryhmineen on saanut esityksestä hyvää palautetta.
– Erityisesti jäi mieleen erään rouvan lause: radikaali, muttei pahalla vaan ajatuksia herättävällä tavalla.
– Kirkonmenoissa ja teatterissa on paljon yhteistä. Molemmista voi sanoa, että jos se ei kosketa ihmisten elämää, se on tehty aika turhaan. Ei uskonnollakaan ole itseisarvoa, Ruuttunen sanoo.
Tulevat esitykset
Ohjaus: Minna Ruuttunen
Näyttelijät: Jarkko Mikkola, Mira Punkari, Tanja Roiha ja Minna Ruuttunen
Jäljellä olevat esitykset: 14.5. klo 14 Myyrmäen kirkko, Vantaa; 15.5. klo 18 Lauttasaaren kirkko, Helsinki; 19.5. klo 18 Diakonissalaitoksen kirkko, Helsinki
Esitys on maksuton, kolehti kerätään Vantaan herättäjäjuhlien valmisteluun. Esitys on Minna Ruuttusen teatteri-ilmaisun ohjaaja (amk) -tutkintoon sisältyvä työharjoittelu ohjaajantyön alueella Metropolian esittävän taiteen tutkinto-ohjelmassa.
Kuvat: Mika Nuorva. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.