Muistokirjoitus: Martti Räisänen 1947‒2026

Risti ja kaksi pientä oksalla istuvaa kivilintua hautakivellä.
Kuva: Jukka Granström

Kanttori Martti Räisänen kuoli Salossa 22.1.2026 pitkään sairastettuaan. Hän oli syntynyt Joroisissa 11.12.1947. Martti Räisäsen tie kirkkomuusikoksi kulki mielenkiintoista reittiä. Hän pääsi jo 15-vuotiaana soitto-oppilaaksi Kouvolan varuskuntasoittokuntaan. Noin viiden vuoden aika sotilasmusiikin parissa antoi vahvat vaikutteet tulevalle uralle. Nuoruuden vuosina Martti Räisänen soitti myös tanssiyhtyeissä säestäen muun muassa Jukka Kuoppamäkeä, Tapio Rautavaaraa ja Kari Tapiota.

Martti Räisänen valmistui Savonlinnan musiikkiopistosta kanttoriksi ja pätevöityi myöhemmin lisää Turun konservatoriossa. Savonlinnan vuosina Räisänen toimi aktiivisesti kaupungin musiikkielämässä ja toimi muun muassa kaupungin opettajankoulutuslaitoksessa pianonsoiton opettajana sekä turistikanttorina Olavinlinnassa.

Seurakuntakanttorin tehtävät kuljettivat perhettä Rautiolle, Karjalohjalle, Oripäähän, Sulkavalle ja vuonna 1990 Saloon, jossa Räisänen toimi kanttorina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 2012 saakka.

Muusikkona Martti Räisänen oli erityisesti kuoromies ja säveltäjä. Hän perusti pian Saloon siirryttyään Veteraanikuoron, jonka työ on kantanut paikkakunnalla kaunista hedelmää. Hän sävelsi ja sovitti suuren määrän lauluja muun muassa Jaakko Heikinheimon ja Toivo Hyyryläisen teksteihin. Hänen käsialaansa olivat myös Salo-Uskelan seurakunnassa käytetyt jumalanpalvelusuudistuksen kokeilukauden messusävelmät 1990-luvulla.

Salossa Martti Räisänen muistetaan monipuolisena ja monitaitoisena seurakunnan palvelijana. Hän oli helposti innostuva, nopealiikkeinen, joskus vähän hätäinenkin, sisimmässään herkkä ja tunteikas.

Lenkkeily, hiihto, uinti, kalastaminen ja marjastaminen olivat hänelle mieluisia harrastuksia. Sulkavan souduissa hän kävi usein ja sai arvostetun soutuneuvoksen tittelin.

Aivoverenvuoto vuonna 2015 laukaisi sairastumisen. Sen jälkeen hän katseli elämää paljolti pyörätuolista käsin, saaden hyvää huolenpitoa puolisoltaan Arjalta, lapsiltaan Mikalta ja Sannalta sekä Ilolansalon ja Merihelmen palvelutalojen henkilökunnalta. Päästessään vielä pyörätuolissaankin laulamaan hän silmin nähden innostui.

Musiikki soi surua ja kaipausta, elämän monia sävyjä, myös kiitollisuutta ja iloa. Tätä kaikkea Martti Räisänen sai pitkän muusikonuransa aikana meille kuulijoille ja kanssalaulajille jakaa.

Martti Santakari
Kirjoittaja on Martti Räisäsen työtoveri ja ystävä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliViisi kysymystä maaliskuulle
Seuraava artikkeliTv-vinkki: Nigerialaisen tuhlaajapojan tarinaan sisältyy hyppysellinen kirkkokritiikkiä

Ei näytettäviä viestejä