Arkkitehti Hannele Arantola (s. Seppä) kuoli 11 joulukuuta 2023 Harjavallassa äkillisen sairastumisen uuvuttamana. Hän oli 86-vuotias ja syntynyt Lapualla 8. huhtikuuta 1937. Hän avioitui vuonna 1962 pastori Heikki Arantolan kanssa.
Hannele Arantola valmistui arkkitehdiksi vuonna 1963 Teknillisestä korkeakoulusta. Hän oli koko elämänsä ajan yksityisyrittäjä, joka yhdisti erinomaisesti kotitoimiston avulla perheen ja uran.
Jo uransa alkuvaiheessa hän erikoistui kirkollisten rakennusten suunnitteluun ollen yksi kolmesta Jyväskylän Halssilan kirkon arkkitehdeistä. Kirkko valmistui metsäiselle kalliolle vuonna 1969 Arantolan tuolloin asuessa Jyväskylässä. Vuonna 1974 hän vastasi Rautalammin kirkon, Suomen suurimpiin lukeutuvan puukirkon, kunnostussuunnitelmista.
Pitkän uransa aikana hän suunnitteli töitä useille kansanopistoille sekä Suomen Kirkon Sisälähetysseuralle monia kohteita, kuten oppilaitosrakennuksia ja Pieksämäelle Sisälähetysseuran Raamattutalon uuden kirjapainon. Törmälän kurssikeskuksen vanhan navetan hän muutti viehättäväksi pieneksi kirkoksi.
Arantolan tunnetuin rakennus on Levitunturin juurelle vuonna 1998 valmistunut Marian kappeli, jonka värit liittyvät vahvasti Lapin luontoon. Kappelissa luonnon valolle on annettu tilaa, ja valon käyttö olikin Arantolan rakennuksissa aina keskiössä. Hänestä erityisesti puilla oli rauhoittava vaikutus, ja hän halusi myös omasta makuuhuoneestaan katsella ympäröiviä puita.
Eläkepäivinään Hannele Arantola suunnitteli tyttärelleen kaksi valoisaa kotia sekä itselleen ja Heikille omakotitalon Harjavaltaan, jonne he muuttivat reilun kolmenkymmenen Espoon vuoden jälkeen. Satakunta kiehtoi, sillä Hannelen isän puoleinen Sepän suku oli sieltä, ja sinne hän oli myös vastavalmistuneena arkkitehtina piirtänyt ensimmäisenä työnään vanhemmilleen modernin talon Kokemäenjoen rannalle. Ympyrä sulkeutui.
Hannelen läheiset muistavat hänet aktiivisena ja eri asioista innostuvana henkilönä. Työuransa jälkeen hän kiinnostui rotukissojen kasvattamisesta, ja parhaimmillaan talo olikin täynnä vilkkaita egyptinmaun pentuja.
Perhe, lapset ja lapsenlapset olivat Hannelelle rakkaita. Hän kertoi mielellään ajastaan sotalapsena Ruotsissa vuosina 1944–45. Kokemus oli hänelle monella tapaa myönteinen, ja hän piti yhteyttä myös Ruotsin morin ja farin kanssa molempien eläessä yli 100-vuotiaiksi. Tyttärentyttärensä hän vei tervehtimään heitä tämän ollessa yhtä vanha kuin mitä Hannele oli tuolloin ollut. Pyynnöstä hän kävi myös kertomassa kokemuksistaan Harjavallassa ala- ja yläasteella, jossa hänen esiintymisensä videolla ”Koivu ja tähti, sota-ajan muistoja aikalaisten kertomana” herätti kiinnostusta.
Sellaisena me hänet muistamme, taitavana suunnittelijana ja jalat vahvasti maan pinnalla seisovana asioiden toteuttajana.
Kirjoittaja on Hannele Arantolan tytär.