Vuonna 2025 kristikunta juhlii 1700 vuotta täyttävää Nikean uskontunnustusta. Aiheesta on tänä vuonna ilmestynyt lukuisia teoksia sekä esimerkiksi Suomen ekumeeninen neuvosto teki juhlavuoden kunniaksi matkan Nikeaan. Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo kertoo suunnitelleensa jo kauan keskustelusarjaa, joka keskittyisi Nikean uskontunnustukseen ja ekumeniaan. Tänä vuonna suunnitelma muuttui ajankohtaiseksi, ja ensimmäiset kolme luentoa kuultiin viime keväänä.

Nyt syksyn 2025 luennoilla kuullaan piispa Repoa sekä hänen kutsumiaan vieraita, jotka pohtivat Nikean uskontunnustusta ekumeenisista lähtökohdista. Vieraina nähdään muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Elia (26.8.), piispa Raimo Goyarrola (Katolinen kirkko Suomessa, 30.9.) sekä Suomen anglikaanien uusi kirkkoherra Maria Obafemi-Onuigbo (28.10.).

Piispa Repo vaikuttaa kiitolliselta vieraistaan.

– Yritämme puhua siitä, mitä usko merkitsee ja mihin se meitä kutsuu. Mikä meidän tehtävämme tässä maailmassa on?

ARKI-ILTAISIN Tampereen Tuomiokirkossa kuultu luentosarja ei ole Revon mukaan aiheuttanut suurta yleisöryntäystä, mutta kiinnostuneita seurakuntalaisia on kuitenkin riittänyt.

– Uskontunnustuksen sisältöön riittää kiinnostusta. Kysymys kuuluu, pitäisikö tarjota entistä enemmän luentoja kirkon oppihistoriasta.

Piispa Repo pohtii, että nykyaikana ihminen kääntyy herkästi sisäänpäin ja jää pohtimaan vain oman eksistenssinsä ja kokemuksensa piiriä. Joskus perspektiiviä voisi olla kuitenkin hyvä hakea kauempaa.

– Uskon monen kaipaavan pitkän tradition ja uskonopin sisällön avaamista. Nyt onneksi juhlavuosi antaa hyvän syyn siihen!

Nikean uskontunnustus tekee harvinaisella tavalla selväksi myös sen, mikä kirkkoja yhdistää. Sitä Repo pitää merkittävänä.

– Emme ole eri joukkoa. Maailman kirkoilla on enemmän sitä, mikä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa. Meillä on yhteinen usko.

Piispa Repo kertoo, että Nikean uskontunnustuksen ”erottavasta kohdastakin” ollaan jo päästy sopuun.

– Läntisissä kirkoissa on sanottu, että Pyhä Henki lähtee isästä ja Pojasta, ja idässä, että Pyhä Henki lähtee Isästä. Tästä on aikanaan riidelty, mutta me voimme luterilaisina jättää tuon lännessä lisätyn ”ja pojasta”-kohdan pois. Se ei tuota vahinkoa.

Näkemyksensä tueksi Repo kertoo, että Luterilainen Maailmanliitto on käynyt aiheesta juuri globaalia neuvottelua. Myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispakunta on antanut suosituksen, jonka mukaan kohdan voi jättää pois ekumeenisissa yhteyksissä.

Repo toteaa lisäyksen aikanaan tehdyn siksi, että sillä haluttiin vahvistaa Jeesuksen jumaluutta.

– Sitä uskoa on toki muissa yhteyksissä syytä tänäänkin vahvistaa. Paljon nousee sellaisia oppeja, missä Jeesus nähdään vain viisaana ihmisenä tai opettajana. Monelle ei mahdu järkeen, että hänkin olisi Jumala.

Repo kuitenkin korostaa, että ”siinä on uskomme ydin”.

– Jumala tuli ihmisen osaan, asettui heikkouteen, kärsimykseen ja jopa kuolemiseen. Se on se syvä mysteeri, mistä meidän on puhuttava.

Piispa Repo kutsuu kaikki Nikean uskontunnustuksesta, kristinuskon oppihistoriasta ja ekumeniasta kiinnostuneet Tampereen Tuomiokirkkoon.

– Siellä pohdimme suuria kysymyksiä yhdessä.

Lue lisää tapahtumasta: Nikean uskontunnustus 1700 vuotta!

Ilmoita asiavirheestä