Voiko viihtymisestä kertoa jo se, että lähes kaikki Kantapöydän osallistujat ovat saapuneet paikalle etuajassa? Moni Milanon suomalaisnaisista on ohittanut tapaamiseen tullessaan kaupungin tunnetuimman maamerkin, goottilaisen Duomon katedraalin. Omaa iltaa siirrytään viettämään syrjemmälle, pienen ja pelkistetyn valdolaiskirkon tiloihin.

Tavatessaan tuttu porukka vaihtaa poskipusuja ja puhekin pulppuaa kuin italialaisilla konsanaan. Loppumatka Guastallan puistosta kirkolle kuljetaan kuulumisia vaihtaen.

Kantapöytäläiset tapaavat neljä viisi kertaa vuodessa. Tänään iloitaan siitä, että Ranskan ja Italian evankelis-luterilaisen seurakunnan pastori Marjo Kalliomäki on päässyt Nizzasta Milanoon.

– Kun kuulimme, että Marjo oli pitänyt Nizzassa kokoontuvalle suomalaisnaisten ryhmälle teemaillan ihmeistä, olimme heti, että ahaa, mekin haluamme oman ihmeiden iltamme, Milanon suomalaisnaiset kertovat.

Milanon Kantapöytä sai alkunsa vuonna 2018, kun Marjo Kalliomäestä oli tullut Ranskan lisäksi myös Italian suomalaisten pastori.

Jo sitä ennen Anna Kotinurmi oli huomannut, kuinka suomalaisille järjestettyjen jumalanpalvelusten jälkeen puhe tuppasi rönsyilemään. Seurakunnan tilaisuuksissa kanttorina toiminut Kotinurmi päätti perustaa ryhmän, jossa ajatuksia voitaisiin vaihtaa kiireettä.

Ensimmäiseksi hän järjesti runoillan, jonne kaikki toivat itselleen merkityksellisen runon tai muun puhuttelevan tekstin. Tekstien ympäriltä keskustelu laajeni oman elämän iloihin ja suruihin. Vertaisten joukossa oli helppo puhua varsinkin elämästä ulkosuomalaisena.

Pastori Marjo Kalliomäestä saatiin ryhmälle henkinen luotsi. Kalliomäki johtaa suomalaisnaisten keskusteluryhmiä Pariisissa ja Nizzassa ja hän on vieraillut myös Roomassa, jossa suomalaisnaisilla on oma Juttutupansa.

– Kantapöydän keskustelut ovat luottamuksellisia ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Jokaisessa tapaamisessa on oma teemansa,
Kalliomäki kertoo.

Hän on kuusikymppinen eli samaa ikäluokkaa kuin monet kantapöytäläiset. Pastoria ja Milanon suomalaisnaisia yhdistää myös pitkä kokemus ulkomailla asumisesta. Kalliomäellä on ollut koti Ranskassa yli kolmekymmentä vuotta. Kantapöytäläisistä kaikki ovat asuneet Milanossa vähintään viisi vuotta, jotkut jopa vuosikymmeniä.

VÄLILLÄ KANTAPÖYTÄLÄISET kokoontuvat ilman Nizzassa asuvaa pastoria. Silloin naiset saattavat vaikkapa vain käydä lounaalla ja museossa sekä sytyttämässä kynttilät Duomossa.

Ryhmässä on mukana kymmenkunta naista, mutta ovet ovat auki myös muille suomalaisille.

Tapaamisiin tullaan monesti suur-Milanon ulkopuoleltakin. Tänään kaksi tapaamiseen alun perin tulossa ollutta kantapöytäläistä
ilmoittavat esteestä: toinen on sairastunut ja toinen joutunut jäämään töihin. Eija Elonen toivotetaan tervetulleeksi uutena tulijana.

Anna Kotinurmi on tuonut tapaamiseen mansikkahilloa, kermavaahtoa ja ranskalaistyyppistä brioche-pullaa. Niistä taiotaan mahdollisimman suomalaiset laskiaispullat.

Illan teemaa, ihmeitä, monet ovat miettineet jo etukäteen.

– Minä suhtaudun uteliaana ja kuunnellen siihen, mitä ihme itse kullekin tarkoittaa. Jokainen teemailta tuo jokaisesta jotain uutta esiin, Milanossa vuodesta 1998 asunut Kotinurmi sanoo.

Hän itse ajattelee, että ihmeet ovat tietyllä tavalla mystinen tila. Kun elämä yllättää tavalla, jota ei pysty järjellä selittämään.

– Minun elämässäni usko on ollut aina kantava voima. Kasvoin pyhäkoulussa ja kirkon kerhoissa. Uskon ansiosta uskalsin myös muuttaa rakkauden perässä tänne Italiaan, Kotinurmi kertoo.

”Mekin haluamme oman ihmeiden iltamme”

HARRIET JYRKKÄ kokee, että pienetkin ihmeet ovat suuria ihmeitä. Italiaan alun perin vaate- ja tekstiilisuunnittelua opiskelemaan tullut Jyrkkä kertoo saaneensa Jumalan läsnäolosta suurta turvaa ulkomailla asuessaan.

– Tulin Italiaan parikymmentä vuotta sitten. Myöhemmin menin naimisiin ja sain kaksi lasta, Jyrkkä kertoo.

Marjaana Karjalaisen on helpompi puhua johdatuksesta kuin ihmeistä.

– Koen, että johdatusta oli esimerkiksi yritystoimintani onnistunut startti sen jälkeen, kun Milanon Finpron [nykyinen Business Finland] toimipiste oli lakkautettu ja olimme kaikki menettäneet työpaikkamme.

Johdatusta yli 30 vuotta Italiassa asunut Karjalainen koki myös tilanteessa, jossa hänen vakavan epilepsiakohtauksen saanut äitinsä piti saada äkkiä hoitoon.

– Silloin sain päähäni soittaa äidille kaksi tuntia aikaisemmin kuin aina iltaisin, eikä serkkuni ollutkaan lähtenyt mökille vaan pääsi äidin luo heti kun äiti ei vastannut puhelimeen.

Helsingissä asuva Marjaana Karjalaisen äiti on tullut viime vuosina tutuksi myös kantapöytäläisille. Maisu Karjalainen on vieraillut Italiassa useammin ja pidempiä aikoja sen jälkeen, kun hän jäi leskeksi vuonna 2021.

Tällä hetkellä Maisu Karjalainen on Suomessa, mutta hänen seuraava reissunsa on ajoitettu niin, että hän palaa Helsinkiin vasta suomalaisten pääsiäisjumalanpalveluksen jälkeisenä päivänä.

Kantapöydän jäseniin 84-vuotiaan Maisun elämänviisaus on tehnyt niin suuren vaikutuksen, että häntä kutsutaan leikkisästi ylipäälliköksi. Virallisesti Karjalainen on Kantapöydän kunniajäsen.

– Kuulun Helsingin Pitäjänmäen seurakuntaan, mutta minusta tuntuu, että nykyisin myös Suomen Italian-seurakuntaan. Kirkkokahveilla minut pyydetään aina papin ja kanttorin väliin istumaan, Maisu Karjalainen viestittää toimittajalle.

Marjaanan muutettua Italiaan hän toivoi tyttärensä jossain vaiheessa vielä palaavan Suomeen. Tyttären naimisiin menon jälkeen äiti ymmärsi, että ei tytär enää Suomeen muuta.

– Olen iloinen, että Milanossa Kantapöytä tarjoaa hänelle palan Suomea. Omat juuret ja suomalaisuus ovat Marjaanalle todella tärkeitä elämän osa-alueita, Maisu Karjalainen kertoo.

KANTAPÖYTÄLÄISET KOROSTAVAT sitä, kuinka hienoa on päästä puhumaan omasta elämästä omalla äidinkielellä.

– Suurimmalla osalla meistä arki on hyvin italialaista. Kantapöytä taas on kuin sisarjärjestö. Keskustelemme kaikesta elämän ja kuoleman väliltä. On huojentavaa, että omalla äidinkielellä voi puhua ääneen myös huolista ja sairauksista, Anna Kotinurmi
sanoo.

Yhdessä on pohdittu esimerkiksi lasten kasvamista kahdessa kulttuurissa. Harriet Jyrkän lapset ovat aikuistumassa ja kotiäitinä ollut Jyrkkä aikoo palata työelämään. Anna Kotinurmen lapset ovat niin isoja, että Sibelius-Akatemiasta aikanaan valmistuneella Kotinurmella on enemmän aikaa musiikinopettajan keikkatöihin.

– Me olemme puhuneet paljon myös Suomessa ikääntyvistä vanhemmistamme. Täällä ulkomailla saatamme välillä tuntea syyllisyyttä siitä, että emme voi olla arjessa heidän tukenaan, Anna Kotinurmi kertoo.

Pappi-Marjo näkee kuitenkin siinäkin suhteessa positiivisia puolia. Hän on muistuttanut kantapöytäläisiä siitä, että heidän elämänsä on rikastuttanut vanhempienkin elämää aina uusista mauista ja elämystiedosta lähtien.

”Uskon ansiosta uskalsin muuttaa rakkauden perässä Italiaan”

TÄNÄÄN MYÖS Milanosta tunnin junamatkan päässä asuva Pirjo Toivanen on päässyt Kantapöytään. Aiemmin tänä vuonna kantapöytäläiset kokoontuivat kuuntelemaan Pirjon alustusta hänen Italiaa ristiin rastiin – Goethen kannoilla -kirjastaan.

– 1700-luvulla Goethe matkusti pari vuotta eri puolilla Italiaa. Myös minulla ja puolisollamme kului pari vuotta, kun teimme trippejä kohteisiin, jotka kuuluivat Goethen matkakohteisiin, mutta jotka vain harva turisti edelleenkään tuntee, Toivanen kertoo.

Hän ja hänen Reijo-puolisonsa viettävät nykyisin eläkepäiviään Stresassa. Idyllisellä Maggiore-järvellä sijaitsevan kotinsa he hankkivat alun perin vapaa-ajan asunnokseen.

– Olimme 37-vuotiaita, Goethen ikäisiä, kun löysimme Italian. Ja aivan kuten me, Goethekin halusi löytää italialaisten ystäviensä lisäksi omien maanmiestensä, saksalaisten verkoston.

PASTORI MARJO KALLIOMÄKI kohtaa suomalaisia niin kirkollisten toimitusten kuin henkilökohtaiseen elämään liittyvien tilanteiden yhteydessä. Tällä hetkellä moni Suomessa asuva suomalainen haluaa naimisiin Italiassa.

– Varsinkin pohjoisen järvet ovat suosittuja. Aiemmin Ranska oli hääparien ykköskohde, mutta tilanne muuttui vuoden 2015 Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrorihyökkäyksen jälkeen.

Ranskan suomalaiset tarvitsivat pappia ja seurakuntaa yhteiskuntarauhan järkkyessä. Vielä voimallisemmin papin toimenkuvaan vaikutti korona-aika.

– Ensimmäisenä koronakeväänä minulla oli päivittäin erilaisia verkkoryhmiä. ”Koronakahvilaan” sai liittyä joka päivä tiettyyn aikaan, ja kantapöytäläisten kanssa tapasimme välillä omalla porukalla, Kalliomäki kertoo.

Kun Kantapöydässä palataan covid-aikaan, muistetaan niin papin sielunhoidolliset Zoom-tapaamiset kuin Anna Kotinurmen ryhmäläisille iltaisin lähettämät tuutulaulut.

– Kun näimme tutut kasvot edes ruudun kautta, tiesimme, että meillä on yhä tiimimme. Tuutulaulut nollasivat pään, tuntui kuin olisimme olleet Annan siipien suojissa, Marjaana Karjalainen kuvailee.

Marjo Kalliomäki johdattaa ryhmäläiset tämän illan teeman, ihmeiden, pariin. Kertomus 1800-luvulla Ranskassa eläneestä paimentytöstä ja tämän kokemista ihmeistä koskettaa.

Pirjo Toivanen miettii, voitaisiinko katolisen kirkon pyhimykseksi julistamaan Bernadetteen tutustua lähemmin.

– Mitä jos lähtisimme käymään Lourdesin-kylässä yhdessä, Toivanen ehdottaa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä