Martti Luther oli aikansa ammattitutkija ja loi uraauurtavan pohjan Raamatun käännöstyölle.
Vaikeiden ja moniulotteisten asioiden yksinkertaistaminen on usein erinomainen pedagoginen tavoite. Kääntöpuolena voi kuitenkin olla se, että asiat esitetään liian yksioikoisesti. Näin on käynyt Martti Lutherin raamatuntulkinnalle ja käsitykselle Raamatusta.
Nykyisinkin Lutherin raamattukäsitykseen viitataan tyypillisesti sellaisilla iskulauseita kuin ”Yksin (pyhät) kirjoitukset! – Sola Scriptura!” Pahimmillaan tästäkin sloganista on tullut oiva tapa lyödä vastapuolta Raamatulla päähän ja keino painottaa oman raamatuntulkinnan tärkeyttä.
On toki totta, että Lutherilla on tällaisia iskulauseita, mutta usein ne olivat marginaalissa hänen teoksissaan. Onpa Lutherin suuhun joskus pantu lauseita, joita hän ei tiettävästi koskaan sanonut kuten ”Ecclesia semper reformanda est” eli kirkkoa on jatkuvasti uudistettava.
Mikä Lutherin raamatuntulkinnassa sitten oli keskeistä? Ensinnäkin on tärkeää muistaa, että Luther oli oman aikansa ammattieksegeetti eli raamatuntutkija. Hän hoiti Wittenbergissä tohtorinharvon saatuaan Pyhän Raamatun professuuria. Samoin hän loi uraauurtavan pohjan Raamatun käännöstyölle kääntämällä ensin itsenäisesti Uuden testamentin ja myöhemmin kollegoiden kanssa yhteistyössä Vanhan testamentin saksan kielelle.
Etenkin Lutherin Wartburgin linnassa maanpakolaisena tekemä Uuden testamentin käännös oli itse asiassa monella tapaa poikkeuksellinen. Hän käytti sen lähteenä Erasmus Rotterdamilaisen toimittamaa muinaiskreikan tekstikokoelmaa. Käännös otti huomioon Saksan alueen eri murteet ja oli eloisa. Kaiken huipuksi Lutherilta ei käännöstyöhön mennyt aikaa kuin muutamia kuukausia. Kyseinen käännös loikin monelta osin pohjan nykysaksalle.
Lutherilta on jäänyt käännöstyön lisäksi jälkeen paljon muuta materiaalia. Suuren osan hänen poikkeuksellisen laajasta tuotannostaan muodostavat erilaiset raamatuntulkintaa käsittelevät teokset kuten Sidottu ratkaisuvalta sekä selitysteokset ja luentomuistiinpanot. Luther luennoi laajasti esimerkiksi Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Galatalaiskirjeestä.
Nykylukijalle Lutherin selitykset Raamattuun voivat vaikuttaa erikoisilta. Ne ovat poikkeuksellisen massiivisia ja sisältävät kaikennäköisiä erikoisiakin aasinsiltoja tuon ajan ajankohtaisiin teemoihin tai Lutherin omiin mielipiteisiin. Tuohon aikaan oli nykyiseen verrattuna hyvin erilainen näkökulma siihen, mitä pidettiin oppineena ja tieteellisenä. Yliopistolaitoksessa keskeistä olivat tuolloin väittelyt eri teemoista.
Niin Lutherin kuin muutenkin keskiajan raamattukommentaareja voitaisiin kuvata kerronnallisiksi. Ne sisälsivät eksegeettisten ja kielitieteellisten huomioiden lisäksi myös saarnaa muistuttavia kommentteja sekä näkökulmia vaikkapa yliopiston ja kirkon sisäisiin kiistoihin. Osansa kritiikistä saavat paavi kannattajineen tai ”kasteenuusijat”.
Etenkin Lutherin myöhemmistä kommentaareista piirtyy myös vahva kuva siitä, kuinka koko maailman historia on Jumalan ja Saatanan kirkon välistä taistelua. Taistelu oli alkanut jo muinaisesta Eedenin paratiisista ja näkyi Raamatussa esimerkiksi Kainin ja Abelin tarinassa. Luther luonnollisesti näki itsensä Abelin tavoin Jumalan kirkon edustajana ja Kainin perintöä seuraavat paavilaiset ja ”uudelleenkastajat” Saatanan kirkon edustajina.
Lutherin raamatuntulkintaa ohjasi kokonaisuudessaan myös vahva Kristus-keskeisyys. ”Sydäntäni hallitsee näet yksi ainoa opinkohta, usko Kristukseen. Siitä, sen kautta ja takaisin siihen virtaa yötä päivää kaikki teologinen ajatteluni”, hän toteaa Galatalaiskirjeen selityksen esipuheessa 1530-luvulla.
Tässä suhteessa Lutherin näkökulma Raamattuun erosi valistusajan eksegetiikasta, jonka perusajatuksena oli kriittisesti tarkastella Raamattua kuin mitä tahansa historiallista teosta ilman minkäänlaista erityisasemaa. Toisaalta Luther oli uuden ajan teologina Erasmus Rotterdamilaisen kanssa luomassa pohjaa historialliskriittisen raamatuntutkimuksen myöhemmälle kehitykselle. Hän teki esimerkiksi luennoissaan kriittisiä havaintoja eri tavoista kääntää alkutekstiä.
Lisäksi Luther selkeästi suosi tiettyjä Raamatun kirjoja. Erityisen merkityksellisenä kristillisen opin esityksenä hän näki edellä mainitun Paavalin Galatalaiskirjeen. Sitä hän kommentoi ahkerasti todistaakseen, että ihminen pelastuu yksin Kristuksen armon takia.
Lutherin arvostus kirjettä kohtaan ei ollut kuitenkaan ainutlaatuista. Galatalaiskirjettä ovat arvottaneet luotettavaksi valtavirran kristillisyyden lisäksi niin varhaisessa kirkossa hereetikoksi tuomittu Markion kuin vaikkapa moderni eksegetiikka.
Lopuksi on hyvä palata Lutherin lauseeseen ”Yksin kirjoitukset!” Tämä merkitsi hänelle sitä, että Raamattu on kaikkein tärkein lähde, joka kertoo Jumalasta ja hänen ilmoituksestaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että Luther ei hylännyt yhteisön tai tradition merkitystä. Luther tukeutui hyvin paljon Raamatun lisäksi myös varhaisen kirkon ja keskiajan teologisiin lähteisiin. Tällaisia olivat Johannes Khrysostomoksen ja Augustinuksen teokset sekä keskiajan standardikommentaari. Lutherille Raamattukaan ei siten koskaan ollut yksin, vaan sitä tuli tarkastella myös suhteessa aiempaan tulkintahistoriaan.
Näin ollen sloganeissakin saattaa olla kätkettynä osatotuus. Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, että Lutherin raamatuntulkinta on jotain paljon enemmän. Siihen perehtyminen avaa hyvin moniulotteisen näkökulman Euroopan ja kirkon historiaan merkittävästi vaikuttaneeseen yksilöön ja hänen teologiaansa. Samalla se avaa mielenkiintoisia näkökulmia myös siihen ajanjaksoon, jossa luotiin pohjaa modernille maailmalle.
Kirjoittaja on teologian tohtori, kappalainen ja fitnessvalmentaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä