Tuomas Nevanlinnasta on tullut pyydetty ja pidetty luennoitsija erilaisissa kirkollisissa tilaisuuksissa. Kotimaa-lehti otti selvää, mitä parikymppisenä kirkosta eronnutta miestä kristinuskossa ajatteluttaa.
Nevanlinnalta, 51, on myös ilmestynyt juuri kirja Uskon sanat (Teos), jonka hän on kirjoittanut ystävänsä Jukka Relanderin kanssa.
Kristinusko ei ole Nevanlinnan ”äidinkieli” ja virsien veisaaminen julkisesti tuntuu hänestä kiusalliselta.
– Vaikka mielenkiintoni aiheeseen heräsi filosofian kautta ja älyllistä tietä, kirjoittaessani minun oli hylättävä tieteen perinteinen ajatus siitä, että vain ulkopuolelta voi nähdä hyvin. Halusin mennä uskonnollisen perinteen sisäpuolelle ja ymmärtää sitä. Se on parempaa kriittisyyttä, Nevanlinna sanoo.
Hänet sai kiinnostumaan havainto, että kristinusko poikkesi syntyessään täysin aikansa juutalaisuudesta ja kreikkalaisesta filosofiasta. Nevanlinna kuvaakin ajatuksia ihmiseksi syntyneestä jumalasta ja ruumiiden ylösnousemuksesta oman aikansa skandaaleiksi.
Hän ottaa Kotimaassa kantaa muun muassa Raamatun tulkintaan. Hänen mielestään Raamatun kirjaimellinen lukutapa on mahdoton.
– Kirjaimellisuus voi korkeintaan olla sitä, että lukee ääneen jonkun tekstin. Kun kerrotaan, mitä teksti merkitsee, tehdään jo tulkintaa. Kirjaimellisesta lukemisesta puhuminen on tapa väittää, että omaan lukemiseen ei liity taustaoletuksia, agendaa tai lukemista ohjaavia ajatuksia, Nevanlinna haastaa lehdessä.
(Kuva Nevanlinnasta: Jukka Granström)
Lue toimittaja Salla Rannan henkilökuva Tuomas Nevanlinnasta tämän viikon Kotimaasta (26.5.).
Lue myös: Jukka Relander: Nyt on aika käydä uskonnollisia keskusteluja