”En halua osaltani tuhlata paukkuja näin epädemokraattiseen järjestelmään, ellei sitten pastoraalista ohjetta peruta ja kirkolliskokouksen valtaa palauteta”, paukautti yhteisövalmentaja Timo Pöyhönen Kotimaan Viikon väite -haastattelussa tällä viikolla ja ryhtyi lakkoon kirkkopolitiikasta. Kirkon hallintomuoto, sen vahvuus tai horjuvuus, on nyt kiihdyttänyt mieliä kirkolliskokouspäätösten ja piispojen pastoraalisen ohjeen jälkimainingeissa.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on pitänyt tärkeänä hallintonsa demokraattista rakennetta. Seurakuntalaiset äänestävät vaaleissa seurakuntien ja kirkon asiosta päättävät luottamushenkilöt. Ylintä valtaa kirkossa käyttää vaaleilla valittu kirkolliskokous. Toisaalta kirkossa on myös piispallinen eli episkopaalinen valtarakennelma. Piispa on hiippakuntansa ja sen pappien ylin kaitsija. Piispuus edustaa kirkon yhtenäisyyttä: piispan tehtävänä on pitää hänelle uskottu lauma koossa ja vaalia kirkon ykseyttä. Se on siis hengellistä valtaa.

Mutta mitä mieltä Kotimaan lukijat ovat kirkon hallintomuodosta? Toimiiko vai olisiko jokin toinen vaihtoehto parempi? Anna siis äänesi mieleisellesi hallintomuodolle. Tässä lyhyet selitykset termeille:

Teokratia = hallitsija käyttää valtaa jumalan edustajana
Demokratia = kansalaisilla tai kirkossa seurakuntalaisilla on oikeus osallistua päätöksentekoon
Diktatuuri = valta on yhden ihmisen, ryhmän tai hyvin rajoitetun joukon käsissä
Meritokratia = hierarkia muodostuu meriittien eli ansioiden tai suoritusten perusteella
Anarkia = hallintoa ei ole, laittomuus ja sekasorto vallitsevat
Hierokratia = pappisvalta