Punkalaitumen kirkkoherra Irina Kaukinen ja Turun arkkihiippakunnan muut uudet kirkkoherrat kutsuttiin tuomiokapitulin Heks-päivään vuoden alkupuolella. Siellä heitä kannustettiin hankkimaan mentori, jonka kanssa olisi mahdollisuus käydä läpi erilaisia uuteen virkaan liittyviä asioita.
– Otin tästä heti onkeeni ja ajattelin lääninrovasti Ari Paavilaisen olevan hyvä vaihtoehto. Olin tavannut Arin joissain seurakuntayhteyksissä ja hän oli mukana myös kirkkoherranvaaliprosessissamme. Tarvittaessa tuomiokapitulistakin olisi saanut vinkkiä mentorivalintaan, mutta päätin kysyä Aria, Kaukinen kertoo.
Punkalaitumen vieressä olevan Sastamalan seurakunnan kirkkoherrana toimiva Paavilainen lupautui tehtävään. Sittemmin mentori ja mentoroitava ovat tavanneet keskimäärin kerran kuussa puolitoista-kaksi tuntia kerrallaan jomman kumman kotiseurakunnassa. Yleensä tapaamista ei toteuteta työhuoneesssa, vaan mentorointi on voitu yhdistää esimerkiksi ruokailuun tai kahvilla käyntiin.
Käytännön asioita ja hengellisen työn ydintä
Irina Kaukisen mielestä on ehdottoman hyvä asia, että mentorina toimii nimenomaan toinen kirkkoherra. Saman toimenkuvan myötä mentorointi on täsmällisempää.
– Olemme käyneet läpi erityisesti monia kirkkoherran työhön kuuluvia käytännön asioita. Minä olen lähinnä kertonut ja kysynyt, Ari on kuunnellut ja kommentoinut. Emme puhu ensisijaisesti jostain kokousten johtamisesta tai pöytäkirjojen kirjoittamisesta. Kyllä tässä ollaan samalla hengellisen työn ytimessä.
– Ari on turvallinen ja helposti lähestyttävä henkilö, joka ei hötkyile vaan suhtautuu asioihin järkevästi. Siksi hänelle on helppoa puhua asiasta kuin asiasta.
Kaukinen toteaa kirkkoherran olevan jollakin tapaa yksinäinen hahmo. Kaikista työhön liittyvistä asioista ei voi puhua työkavereiden kanssa enää samalla tavalla kuin muissa papintehtävissä.
– Kirkkoherralla on omanlaisensa rooli, enemmän huomioon otettavia asioita ja isompi käytännön vastuu. Onneksi mentoriin voi tarvittaessa ottaa yhteyttä myös sovittujen tapaamisten ulkopuolella.
Kaverillekin voi kilauttaa
Kaukisella oli kirkkoherran roolista kokemusta jo entuudestaan. Hän toimi aiemmin kahden vuoden ajan vt. kirkkoherrana Oripään seurakunnassa.
– Kyllähän siinä aika monta kertaa tuli kilautettua kaverille. Tunsin kirkkoherroja jo entuudestaan ja käytin noita kontakteja hyödyksi, vaikka sitä ei virallisesti mentoroinniksi kutsuttukaan. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei kysyvä ei eksy tieltä. Tarpeen vaatiessa kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä.
Kaukinen toteaa mentoroinnin eroavan työnohjauksesta tai hengellisestä tuesta.
– Työnohjauksessa käsitellään monesti henkilökohtaisempia työhön liittyviä asioita, oman jaksamisen kysymyksiä ja muita vastaavia fiiliksiä. Hengellisen matkakumppanin tai hengellisen ohjaajan kanssa voidaan puhua esimerkiksi jostain oman uskonelämän ajankohtaisesta vaiheesta. Jos erillistä hengellistä matkakumppania tai ohjaajaa ei ole, mentorin kanssa voi tietysti käsitellä tällaisiakin asioita, pohtii Kaukinen, joka käy parhaillaan hengellisen matkakumppanuuden kurssia.
Kaukisen mukaan on tärkeää, että kirkkoherran ja muiden kirkon työntekijöiden tukena on verkosto.
– Esimerkiksi tuomiokapitulista voi aina tarvittaessa kysyä apua ja sillä on muutenkin tärkeä rooli tukiverkoston organisoijana.
Kuuntelemista, vuorovaikutusta ja oman paikan hahmottamista
Ari Paavilainen toteaa kirkkoherraksi tulemisen olevan aikamoinen tehtävänkuvan muutos. Asioita täytyy katsoa eri näkökulmasta kuin aiemmin. Kirkkoherrana täytyy ottaa huomioon sellaisiakin näkökulmia, jotka eivät ole itselle ominaisia. Seurakunnat ovat erilaisia, joten myös niiden haasteet ja ratkaisumallit ovat erilaisia.
– On hyvä, että tällaisiakin asioita voi tarvittaessa pohtia mentorin kanssa. Mentorina voi siirtää eteenpäin sellaista hiljaista tietoa, mikä saattaa muuten jäädä siirtymättä.
Myös Paavilainen toteaa mentoroinnin, työnohjauksen sekä hengellisen matkakumppanuuden tai hengellisen ohjauksen eroavan toisistaan.
– Mentorointi voi olla hyvinkin käytännönläheistä. Yhteistä näille tukimuodoille on se, että niissä yritetään hahmottaa omaa itseä ja paikkaa tässä maailmassa. Sitähän hengellisyyskin kaiketi syvimmiltään on.
Paavilainen toteaa Kaukisen olevan helppo mentoroitava.
– Irinalla on aiempaakin kokemusta kirkkoherrana olosta ja myös elämänkokemusta. Mentorointitapaamisissamme minulla on aika vahvasti kuuntelijan rooli ja pohdimme asioita yhteisesti. Olen itsekin hyötynyt paljon tästä vuorovaikutuksesta. Mitään valmista mentorointikaavaa minulla ei ollut mielessäni valmiina, kun tehtävään ryhdyin.
Paavilainen itse aloitti kirkkoherran työt seitsemän vuotta sitten. Hänen mukaansa tuolloin uusille kirkkoherroille oli tarjolla nykyistä vähemmän tukitoimia.
– Silloin mentoria piti erikseen kysyä. Nykyisin kirkkoherran tukena on selkeämpi kehityspolku, joka auttaa häntä kehittymään tehtävässään
Paavilainen kertoo, että hänen oma mentorinsa oli sielunhoitotyön ammattilainen.
– Hänellä oli ehkä taustansa myötä ammatillisempi ote mentorointiin kuin minulla nyt. Siinä oli mukana työnohjauksellisia elementtejä. Koin hyvänä asiana, että mentorini oli vanhempi ja kokeneempi ihminen, jonka kanssa asioita saattoi peilata.
Paavilainen oli mentoroitavana parin vuoden ajan.
– Tapasimme muutaman kuukauden välein. Mentoroinnista oli paljon hyötyä.
Mentorointi on yleistynyt ja laajentunut kirkossa
Mentorointia on tarjolla eri ammattiryhmille niin opiskeluvaiheessa kuin työuran aikana
Kirkon koulutuskeskuksen koulutussuunnittelijan Eeva Salo-Kopperin mukaan mentorointi on yleistynyt kirkossa viime vuosina. 2000-luvun vaihteessa alkaneesta opiskeluvaiheen mentoroinnista on edetty työuran alkuvaiheen tukeen sekä johtajien ja esimiesten valmennukseen. Papistosta mentorointi on laajentunut myös muiden työalojen ja työntekijäryhmien keskuuteen.
Mentorointi voi olla osa kirkon henkilöstökoulutusta tai työhön perehdyttämistä. Nykyään se on kirkossa vakiintunut henkilöstön kehittämisen muoto.
Salo-Kopperi toteaa, että mentoroinnista on hyötyä sekä opiskeluvaiheessa että työuran siirtymissä ja muutoksissa.
– Mentorointi auttaa vahvistamaan omaa ammatillista identiteettiä sekä tunnistamaan ja kehittämään omaa osaamista. Lisäksi se voi lisätä muutosvalmiutta ja -rohkeutta sekä kehittää työntekijän tulevaisuusajattelua.
Salo-Kopperin mukaan mentorointia on tarjolla niin hiippakunta- kuin seurakuntatasollakin. Kirkollisen mentoroinnin laajuudesta ei ole kuitenkaan tarkkaa tietoa.
– Useissa hiippakunnissa pappisvihkimykseen liittyvässä ordinaatiovalmennuksessa on tarjolla yksilö- tai ryhmämuotoista mentorointia. Hiippakunnissa järjestetään mentorointia esimerkiksi uusille kirkkoherroille sekä uusille talouden ja hallinnon esimiehille. Osassa hiippakunnista mentorointia järjestetään säännöllisesti, osassa tarpeen tullen.
Myös jotkin seurakuntatyönantajat järjestävät henkilöstölleen mentorointia. Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä uusille nuorisotyöntekijöille on tarjolla mentorointia. Joissain seurakunnissa mentorointi toteutetaan siten, että työntekijä etsii itselleen sopivan mentorin sovittuaan asiasta ensin työnantajan kanssa.
Opiskelijoiden mentoroinnissa vahvistetaan tulevaisuudenuskoa
Kirkon virkoihin kouluttavien laitosten opiskelijoille tarjottavat mentorointimahdollisuudet ovat monipuolistuneet. Kirkon työntekijät toimivat monelle opiskelijalle mentorina.
Kirkko on vuodesta 2001 tukenut Diakin ryhmämuotoista opiskelijamentorointia, johon osallistuu vuosittain noin kolmannes kirkon alan opiskelijoista. Vuonna 2010 mentorointi alkoi Yrkeshögskolan Noviassa, jossa viime vuonna kaikki uudet opiskelijat osallistuivat mentorointiin.
Myös teologian opiskelijoille on tarjolla opiskeluaikaista mentorointia Helsingin yliopiston urapalvelujen kautta. Vuosittain toimintaan on osallistunut jonkin verran niin kirkon tehtävistä kiinnostuneita kuin muihin tehtäviin suuntautuvia.
Eeva Salo-Kopperi toteaa, että mentoriksi kutsu on arvostuksen osoitus.
– Mentorointi tarjoaa kirkon seniorityöntekijöille paikan ja tehtävän hiljaisen tiedon jakamiseen. Samalla myös oma ammatillinen osaaminen tulee itselle näkyvämmäksi.
Salo-Kopperi on toiminut itse kertaalleen opiskelijaryhmän mentorina.
– Monet keskustelut koskettivat paitsi papin työtä myös rekrytoitumista kirkkoon ja työn saannin epävarmuutta. Omankin kokemuksen pohjalta ajattelen niin, että mentorointi antaa aineksia uuden työntekijäpolven identiteetin ja tulevaisuuden uskon vahvistamiseen monien muutosten kirkossa.
Kuva: Juhana Unkuri. Lääninrovasti Ari Paavilainen ja Punkalaitumen kirkkoherra Irina Kaukinen voivat käydä mentorointikeskusteluja myös lenkillä tai kahvipöydässä.