Pyöreä valkoinen taso väreilee. Näyttää lainehtivalta vedeltä. Toivomuslähde, sanoo näyttelyn nimikyltti. Vieressä pöydällä on käsin sidottu kirja, johon voi kirjoittaa toivomuksensa. Joku on toivonut ompelukonetta, toinen maailmanrauhaa.

Nurkasta kantautuu metsän ääniä. Ne tulevat puupökkelöstä. Kun siihen paina korvansa, kuulee tarkemmin metsän kuiskeen.

Hämmentävintä on pieni taulu. Kaukaa katsottuna se näyttää metsäiseltä valokuvalta, sammaleiselta ehkä. Lähempää katsoessaan hämmästyy: sehän on käsityö. Tarkan tarkka ompelukoneen jälki on ommellut sammaleisen rehevän metsän.

Metsän eläimet kulkevat seinillä salaperäisissä kankaissa, jotka ovat oudosti tuttuja.

Metsätöitä on näyttelyn nimi. Kimmo Pyykkö -taidemuseossa Kangasalla esillä oleva näyttely on kolmen muotoilijan yhteinen matka suomalaiseen metsään.

TAIDETEOLLISEN SUUNNITTELIJAN Merja Palinin kankaita löytyy suomalaisista ikkunoista ja ruokapöydiltä. Metsäaiheisissa kankaissa seikkailevat mesikämmenet, hirvet ja kotoisat metsän kasvit. Näyttelyn toisessa kerroksessa kankaita on aseteltu pylväiksi kuin metsässä kulkisi.

Tekstiilitaiteilija ja kuvataidekasvattaja Nina Ruokosen video- ja valokuvateoksissa on metsän taikaa ja monen sävyistä vihreää. Lapsi halaa metsämättäitä. Toivomuslähde väreilee.

Tekstiilitaiteilija ja käsityömestari Helena Vaarin uskomattoman taidokkaat ompelutyöt ovat kuin elävää sammalta, varvikkoa tai solua itseään. Esillä on myös hänen kauniita luontoaiheisia kirkkotekstiilejään.

Äänitaideteokset ja Kelosound-äänidesigntuotteet ovat äänitaiteilija Kirsti Ihalaiselta. Kuiskivien kelopökkelöiden lisäksi on seinälle tehty taulu majavan jyrsimistä puunpätkistä. Siitäkin kuuluu metsäisiä ääniä.

Lisäksi esillä on videotuottaja Tuomas Ikosen Metsään-esittelyvideo näyttelyn muotoilijoista.

TAITEILIJAT KERTOVAT saaneensa kipinän näyttelyyn huolesta katoavan luonnon puolesta. He haluavat olla puolustamassa viimeisiä vanhoja metsiä ja luonnon monimuotoisuutta. Vanhoja luonnontilaisia metsiä on jäljellä enää vain vähän.

”Kun havahdumme oman elämämme riippuvuuteen meitä ympäröivästä maailmasta, vastuu, kiitollisuus ja tarve aktiiviseen huolenpitoon planeettaamme kohtaan kasvaa”, taitelijat uskovat.

Kieltämättä kokemus tekstiilein, kuvin ja äänin toteutetusta metsästä laittaa miettimään sitä, miten tärkeältä aito metsä tuntuu. Metsätöitä-näyttely tuottaa yllättäen vähän samanlaisen olon kuin jos olisi käynyt pienellä metsäkävelyllä kesken päivän. On paljon suloista ja ilahduttavaa nähtävää ja kuultavaa. Metsän tuoksu kuitenkin puuttuu.

Näyttely on rakennettu yhteistyössä metsiä suojelevan Luonnonperintösäätiön kanssa. Luonnonperintösäätiö etsii ja hankkii hallintaansa sopivia alueita, ensisijaisesti metsiä, ja hakee niille pysyvän, lakisääteisen rauhoituksen. Se tarjoaa niillekin, jotka eivät omista metsää, mahdollisuuden olla konkreettisesti suojelemassa alkuperäisluontoa.

Luonnonperintösäätiön perusti kalastaja Pentti Linkola vuonna 1995. Sen ensimmäinen pesämuna olivat Linkolan lahjoittamat 400 000 markkaa, jotka hän oli säästänyt kalastajan tuloistaan ja luentopalkkioistaan.

Metsätöitä-näyttelyn yhteydessä on Ikimetsäpuoti, jonka tuloilla tuetaan ikimetsien suojelua Luonnonperintösäätiön kautta. Puodissa myydään muutamia valikoituja tuotteita, joihin on painettu näyttelystä löytyviä aiheita.

Metsätöitä-näyttely on esillä Kimmo Pyykkö -taidemuseossa 21.5. saakka.