Matti Apusen työ on vaikuttaa vapaan markkinatalouden hyväksi. Joulun kaupallisuus tuo työtä monelle, hän muistuttaa Askel-lehdessä. Apuselle joulu on vuoden kohokohta, ei lahjojen vaan perheen yhdessäolon vuoksi. Tänä vuonna keskiössä on vuoden vanha tyttärentytär Aune, ensimmäinen. Eikä jouluevankeliumia unohdeta. ”Armo on merkittävä kirkollinen artikkeli, jota ei voi lunastaa plussapisteillä”, Apunen toteaa.
Lapsuuden perhe ei lämmennyt toimittajahaaveille
Rahan linnakkeessa Helsingin Töölössä on hiljaista ja rauhallista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kaataa kahvia vaaleansävyisessä työhuoneessaan, jota hallitsee valtavankokoinen ja tiukkailmeinen Georg Ehrnroothia esittävä maalaus.
Matti Apunen tiesi jo pienenä haluavansa toimittajaksi. Perhe ei oikein lämmennyt ajatukselle, hänen isänsä oli Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori. Isoäitikin neuvoi ryhtymään johonkin kunnon ammattiin, kuten rakennusmestariksi.
Kirjoja rakastava poika pääsi ensimmäiseen toimittajapestiin Anjalankosken Sanomiin ja opiskeli yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Aamulehden kulttuuritoimittajana hän kirjoitti etenkin elokuvista. Hän oli Aamulehdessä kehityspäällikkönä, kun tuli kutsu Imagen päätoimittajaksi.
– Imagen aika opetti paljon. Opin pitkän journalismin. Teimme juttuja tunnetuista ihmisistä ja heidän salatuista piirteistään. Rahaa ei ollut paljon. Silloin opin tuntemaan monia hyviä tyyppejä, joihin en olisi muuten törmännyt.
Sitten Apusta pyydettiin Aamulehden päätoimittajaksi, ja parin vuoden kuluttua hänestä tuli lehden vastaava päätoimittaja kymmeneksi vuodeksi. Kunnes EVA houkutteli seitsemän vuotta sitten vaikuttamaan, keskustelemaan ja haastamaan kapitalismin eli vapaan markkinatalouden puolesta.
”Ellemme varaudu robotisaatioon ja keinoälyyn, käy huonosti”
Matti Apunen on luonnossa yhtä rento ja sanavalmis kuin television Pressiklubissa, jossa hän on ollut journalistijäsenenä alusta asti. EVA:lla on ideoita, ei valtaa, hän painottaa. Mutta kyllä heitä kuunnellaan, kun EVA sanoo, ja otetaan vakavasti. Silloin tällöin Apusta kuullaan myös Aamutelevision Jälkiviisaissa perjantaisin.
– Seitsemän vuoden aikana yhteiskunta ja ymmärrys on muuttunut. Nyt rakennetaan maamme tulevaisuutta. Ellemme varaudu robotisaatioon ja keinoälyyn, käy huonosti. Teknologian kehitys tuhoaa työpaikkoja vaan ei työtä. Ratkaisuihin pitää osata varautua. Nuorena toimittajana en ollut kuullutkaan web designerin ammatista, koska ei ollut webiäkään. Auto on hyvä mekaanikolle, mutta huono hevoselle. Valintoja. Teknologia on tuottanut meille paljon vapaa-aikaa ja iloa, Apunen listaa.
– Ollaan tässä yhtä ETLA:n (Elinkeinoelämän tutkimuslaitos) kanssa. Heillä on 50 ekonomistia, jotka tietävät vastauksen lähes kaikkeen. Ja elleivät tiedä, kysytään sitten jostain. Tehtävä on synnyttää keskustelua ja pitää se monipuolisena. Vähän samaa hommaa kuin toimittajana, paitsi puuttuu painettu lehti. Minulta kysytään paljon kaikenlaista ja tehtäväni on vastata. Mutta en silti aio olla joka-alan asiantuntija, Apunen virnistää.
Vanhana toimittajana (s.1960) hän uskoo, että suurimmat lehdet tulevat selviämään, mutta pienet maakuntalehdet joutuvat koville.
– Markkinaliberaalina pitää sanoa, että jos ihmiset eivät halua lehtiä, ei niitä voi pakottaa tilaamaan. Vanhaan ei voi palata, toimittajan työ muuttuu koko ajan.
”Rikastuminen on sivutuote yhteiselle hyvälle”
Onko kapitalisti ahne saituri?
Tämä kysymys lämmittää Apusen mielen, muttei ihan kuumota. Hänen mielestään kapitalisti ei kerää vain omaan pussiinsa eikä ole ahne. Investointien ja tekniikan kehityksen myötä hyödykkeiden arvo laskee ja syntyy uusia työpaikkoja ja hyödykkeitä. Esimerkiksi sopii Nokian menestys, joka perustui siihen, että myös köyhissä maissa ihmiset saattoivat ostaa matkapuhelimen.
– Rikastuminen on sivutuote yhteiselle hyvälle. Siksi saituriajatus on väärä. EVA yrittää puolustaa vapaata kilpailua. Mikseivät yksityinen yritys ja julkinen yritys saisi kilpailla keskenään asiakkaidensa parhaaksi? Vapaata kilpailua ei saa häiritä.
– Suomi on vakaa yhteiskunta, jonka kansalaiset ovat hyvin koulutettuja. Meillä on mahdollisuus menestyä. Meidät tuhoaa vain se, että tarraudutaan eiliseen. Suomi on hyötynyt eniten globalisaatiosta vuosina 1995–2011. 1970-luku oli ihan hirveä ja politiikka levällään. Muistan, kun ensimmäinen pizzeria tuli Tampereelle. Pienen syrjässä olevan talouden on hyvä olla globalisaatiossa mukana. Jos halutaan pitää yhteiskunta pyörimässä, tarvitaan 30 000 maahanmuuttajaa lisää vuosittain.
”Usko voi vapauttaa elämään ja antaa askelvarmuutta”
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja tuntee Lutherin, jonka vuoksi Suomessa puhutaan protestanttisesta työmoraalista. Hänen mielestään monet reformaation ideat olivat poliittisesta näkökulmasta hyviä.
– Luther avasi ummehtuneen katolisen maailman hengittämään vapaasti. Hänen perusajatuksensa oli terve, ja hänen perhekäsityksensä on ollut hyväksi tälle yhteiskunnalle. Jotenkin koen outona, että nykyihmiselle usko on kuin seisova pöytä, josta otetaan vähän sieltä ja täältä. Saan tehdä mitä huvittaa, mutta velvoittavat osat on vähän unohdettu. Ihmiset ajattelevat ihan väärin, että uskossa on kysymys vain kielloista, Matti Apunen tiivistää.
Hän listaa porvarillisen maailman hyveitä: usko, toivo, rakkaus, rohkeus, viisaus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. Apunen tuohtuu, että kuolemansynneistä ahneutta pidetään suurempana syntinä kuin kateutta, vaikka synnitkin ovat keskenään tasa-arvoisia.
– Ei uskonto ole olemassa ihmisten tuomitsemista varten, vaan että ihmisten olisi parempi elää. Usko on pelon antiteesi. Se voi vapauttaa elämään ja antaa askelvarmuutta. Armo on ollut merkittävä kirkollinen artikkeli, jota ei voi lunastaa plussapalloilla.
– Kirkko ei puhu armosta vaan tekee mieluummin sosiaalipolitiikkaa. Minulla on kirkon kanssa vähän huonot välit, kun he rupesivat saarnaamaan rikkaita vastaan ja totesivat arvojensa olevan lähellä vasemmistoa. Kyllä minä kuulun kirkkoon silti.
”Lapsenlapsi on iso juttu. Kun Aune syntyi, silloin läikähteli”
Joulu on Matti Apuselle vuoden kohokohta. Silloin on perhe koolla ja kaikki tulevat maailmalta kotiin. Hän itse matkustaa Helsingistä kotiin Tampereelle vaimon luo, tytär tulee Pariisista ja toisen tyttären perhe Riihimäeltä mukanaan joulun ihanin vieras, yksivuotias lapsenlapsi Aune. Kaksi päivää, joiden ajaksi kello pysähtyy.
Lapset eivät halua tinkiä perinteistä, joihin kuuluvat kuusi, ruoka, hautausmaat, lahjat ja jouluevankeliumi. Anopin vielä eläessä he kävivät jouluyön jumalanpalveluksessa, saa nähdä jatkuuko se vielä tänä jouluna.
– En toivo jouluksi tavaralahjoja, saanhan kylään Aunen. Lapsenlapsi on iso juttu. Kun Aune syntyi, silloin läikähteli. Tuntui, että viestikapula oli siirtynyt meiltä tyttärelle. Oma perhe on nyt tyttärelleni tärkein, ja hän vastaa aikuisena omasta perheestään. Mutta minä saan olla mukava vaari ja käydä Särkänniemessä, Apunen liikuttuu vilpittömästi.
”Minusta on tullut melkein körtti”
Matti Apunen kasvoi sekulaarissa perheessä, ja isä oli opiskelijaradikaali. Mutta hänen vaimonsa on körttisuvusta, jossa oli tapana käydä Herättäjäjuhlilla, ja Siionin virsiä osattiin huomattava määrä. Körttiläisyys yllätti hänet positiivisesti.
– Yllätyin, että syntiä pitää tehdä, että sen saa anteeksi. Körtit ovat miellyttävän leppoisia ja suvaitsevaisia. Heidän suhteensa maallisuuteen on esimerkillistä.
– Vaimoni on aktiivi seurakuntalainen. Hän soittaa bändissä nimeltä 4M, ja se tekee paljon myös hengellisiä keikkoja.
Apunen ei kannata mitään yhden lahjan ostamista eikä ole tingeli tangelia vastaan. Monet perheet saavat joulun sesongista elantonsa. Vaikka hän ei tavaralahjoja haluakaan, niin jos lapset sattuvat lukemaan tämän, kirja olisi kiva yllätys.
Jouluna Apusilla keskitytään rakentamaan yhdessä herkullista kalapöytää. Eikä mitään perinteisiä jouluruokia saa karsia. Eikä muitakaan jouluperinteitä.
– Parasta on perheen sisäinen huumorintaju, jonka ymmärtää vain 20 vuotta samassa joulupöydässä ollut. Se on pohjana siihen, että voidaan sanoa toisillemme myös vakavia asioita, Matti Apunen sanoo kiitollisena.
Eikä tätä juttua voi päättää ilman, että mainitaan Matti Apusen ottaneen vastaan Veikkausliigan puheenjohtajuuden keväällä rakkaudesta ja intohimosta jalkapalloon. Harrastajana hän pelaa edelleen ja seuraa Valioliigan pelejä televisiosta, joskus jopa lentää paikan päälle.
– Jalkapallo on edelleen peleistä fiksuin ja kaunein.
Kuva: Seppo J. J. Sirkka/ Eastpress