Damaran ala- ja keskikoulun seinän lohkeilevaa rappausta täplittävät pyöreät aukot. Suurimmat niistä ovat kranaatinheittimen tekemiä, muut luodinreikiä. Kun aukosta kurkistaa sisään, näkyy tyhjäksi ryöstetty luokkahuone.
Marjo Mäenpää tönäisee saranoillaan vaivoin riippuvan oven auki. Kurkistamme sisään. Liitutaulua lukuun ottamatta kaikki on ryöstetty. Pulpetit puuttuvat, samoin kirjat ja kansiot.
Suuri tyhjä tila pimenee ja lähes irti repeytyneet kattopellit kolisevat. Navakka tuulenpuuska tuo ukkosmyrskyn lähemmäksi. Sitten kaatosade alkaa kerätä suuria lammikoita lattialle.
– Tässä riittääkin kunnostamista, Mäenpää toteaa.
Keski-Afrikan tasavallassa vallitsee maailman pahimpiin kuuluva koulukurjuus. Sen taustalla on vuonna 2013 alkanut raaka sisällissota. Ensin maan muslimivähemmistöä edustavat Séléka-asejoukot kaappasivat vallan, sitten kristittyjen Anti-Balaka-soturit vuorostaan suistivat heidät syrjään.
Sota muutti koulunkäynnin painajaiseksi niin lapsille, opettajille kuin vanhemmillekin.
– Suuri osa kouluista on tuhoutunut tai ryöstetty. Lähes kaikki lapset ovat menettäneet yhdestä kolmeen kouluvuotta.
YK:n rauhanturvajoukko Minusca pitää paraikaa osapuolia erossa toisistaan ja tukee viime keväällä vaaleilla valitun hallituksen vakauttamisponnisteluja. Tilanne on kuitenkin hyvin epävakaa. Monin paikoin maata kahakat jatkuvat ja vaara vihanpidon kiihtymisestä laajaksi verenvuodatukseksi on yhä suuri.
Toisaalta sovintotyö sekä tuhon jälkien korjaaminen ovat mahdollisia, jos niille suodaan todella tahtoa, tilaa ja riittäviä voimavaroja, Mäenpää muistuttaa. Edellytykset ovat olemassa, koska maahan on nyt ensi kertaa sen itsenäisyyden aikana valittu vapailla vaaleilla demokraattinen hallitus.
– Vaikka elinolot ovat yhä äärimmäisen rankat, edistystä on saatu pahimpaan kauteen verrattuna aikaan esimerkiksi juuri kouluolojen osalta.
{kuva_9c7477a9-2c4e-4091-984e-07088f83b3aa}
Damara sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Keski-Afrikan pääkaupungista Banguista. Olemme täällä koska Kirkon Ulkomaanapu on ainoita kansainvälisiä järjestöjä, joka on toiminut Keski-Afrikassa koko sekasorron ajan.
Hätäavun lisäksi Ulkomaanapu korjaa kunnostaa tuhottuja kouluja ja rakentaa uusia. Se kouluttaa myös opettajia ja edistää myös uskontokuntien ja asejoukkojen välistä sovintotyötä.
Marjo Mäenpää on johtanut Ulkomaanavun toimintaa Keski-Afrikassa viime juhannuksesta lähtien. Hän siirtyi tänne Kongon itäosissa sijaitsevasta Gomasta, jossa työskenteli niin ikään Ulkomaanavun maajohtajana.
Myös Itä-Kongossa ryöstely, väkivalta ja tappaminen pitivät yllä pitkään jatkunutta kriisiä. Sitäkin leimasivat kapinallisjoukkojen, maan virallisen armeijan ja YK-sotilaiden väliset yhteenotot.
– Keski-Afrikan toimintaympäristö on vielä vaikeampi, mutta toisaalta Ulkomaanavun kaltainen järjestö ja Suomen kaltainen maa voivat saada täällä enemmän aikaan kuin Kongossa.
Syy on yksinkertainen: Keski-Afrikassa pienikin edistys merkitsee valtavaa muutosta. Maassa elää saman verran ihmisiä kuin Suomessa, mutta kolme miljoonaa heistä on hätäavun varassa. Lähes miljoona on edelleen pakolaisina tai evakkoina.
Jo ennen sotaa Keski-Afrikka löytyi kaikkien elintasomittarien pohjalta. Rikkaista luonnonvaroista kertyneet tulot ovat vuosikymmenien ajan valuneet huonoon hallintoon ja korruptioon.
Kolme neljästä asukkaasta elää äärimmäisessä köyhyydessä. Keskiansio on 400 euroa vuodessa. Puhtaan veden saanti, pääsy kouluun tai lääkäriin ovat pysyviä ongelmia. Lukutaidottomuus on 60 prosentin luokkaa. Vain neljäsosassa terveyskeskuksia on sähkö, kahdessa prosentissa juotavaksi kelpaavaa vettä, arvioi Maailmanpankki.
– Keski-Afrikan tilannetta ei tajuta eikä edes tiedetä maailmalla. Jos joku käsitys on, se on lohduton – ja sitähän todellisuus pitkälti onkin.
Avustusjärjestöt tuottavat yli kaksi kolmasosaa maan kaikista peruspalveluista, myös koulutoiminnasta.
– Teemme siis valtion työt.
{kuva_869f07ef-1302-4a1b-9cd0-40e4f4580f52}
Damara on virallisesti yksi Ombella M’Pokon läänin kaupungeista. Käytännössä se on hiukan tavallista isommaksi venähtänyt savimajakylä keskellä köyhintä viidakko-Afrikkaa. Sieltä puuttuvat sähkö, kaupat, posti ja sairaalat.
Sadat lapset kuitenkin juoksevat aamulla suojaisaa puiden varjostamaa kujaa pitkin korkealla mäellä sijaitsevalle koululle.
Syyskuussa alkoi kouluvuosi, joka on täällä ja suuressa osassa maata ensimmäinen kolmeen vuoteen.
Séléka-joukot valtasivat Damaran jo vuonna 2012 edetessään maan pohjoisosista kohti Banguita. Asemiehet ryöstivät koulun ja perustivat sinne tukikohtansa. Lisää tuhoja tuli kun Anti-Balaka kaksi vuotta myöhemmin hääti muslimisoturit tiehensä.
Hävityksen keskellä vanhemmat tarttuivat toimeen. He alkoivat opettaa lapsia, etteivät nämä olisi jääneet tyhjän päälle. Kirjat, kynät ja vihot haalittiin mistä saatiin.
– Työ on erittäin arvokasta, mutta heillä ei ole ollut yhtenäistä opetuslinjaa. Opetuksen taso on vaihdellut kunkin tietämyksen mukaan ja kukin on painottanut haluamaansa.
Vielä nytkin yli puolet opettajista on vapaaehtoisia vanhempia.
Damaran koulussa on noin 900 oppilasta. Suureen luokkaan ahtautuu jopa parisataa lasta. Koulutarvikkeiden ja oppikirjojen puute on huutava, lapset kirjoittavat liidulla sileille puulevyille.
Oppilaat ovat periaatteessa 7–12-vuotiaita, mutta joukossa näkyy runsaasti myös isomman näköisiä lapsia.
– He eivät ole luokalle jääneitä vaan niitä, jotka palaavat nyt ottamaan takaisia menetettyjä oppivuosia.
Samanlaisia kouluja on kaikkialla Keski-Afrikassa. Muunlaisia ei juuri lainkaan. Kouluihin pätee sama kuin muuhunkin yhteiskuntaan: sota romahdutti jo ennestään kehnon tilanteen vielä kurjemmaksi.
– Voi vain kysyä, mikä on opetuksen taso kun luokkakoot ovat näin valtavia, luokissa istuu hyvin eri-ikäisiä lapsia eikä opettaja ole saanut ammattiinsa mitään koulutusta.
***
Palaamme Banguihin. Kirkon Ulkomaanavun toimiston suojaisella sisäpihalla istuu suuri joukko päivätöihin palkattuja kaupunkilaisia ruskeiden pahvilaatikkopinojen keskellä. He paketoivat niistä kirjoja ja vihkoja pieniksi nipuiksi.
– Viikonlopun aikana saamme valmiiksi noin 20 000 koulutarvikepakettia. Ne lähtevät eri puolille maata kouluihin, joita tuemme.
Vakaan kouluympäristön luominen on äärimmäisen tärkeää maassa, jossa kaksi kolmasosaa lapsista kärsii väkivaltaisuuksien aiheuttamasta traumasta, mutta josta traumahoito ja sen osaaminen puuttuvat lähes tyystin.
Parasta arjen terapiaa on silloin tylsä, tavallinen aherrus. Kokeisiin pänttääminen tai kielioppiharjoitukset – se, että voisi luottaa koulupäivän olevan aina sitä samaa.
Siksi Ulkomaanavun kouluohjelma keskittyykin ydinasioihin. Rakennukset on kunnostettava jotta lapset voivat palata niihin. Heidän on saatava käteensä kynät, vihkot ja kirjat. Opettajien on osattava opettaa. Vanhempia on kannustettava ottamaan vastuu kouluympäristön vakaudesta ja siisteydestä.
Tänä vuonna ohjelma rakentaa tai kunnostaa lähes sata koulua. Siitä hyötyy noin 50 000 lasta. Koulutusta saa 750 opettajaa ja 1 200 vanhempainyhdistyksen jäsentä.
Ohjelmia rahoittaa pääasiassa YK:n lastenjärjestö Unicef, muita tukijoita ovat maailman luterilaisten kirkkojen yhteinen avustusjärjestö Act Alliance ja ulkoministeriö. Pian on alkamassa kouluruokahanke Maailman elintarvikeohjelman WFP:n tuella.
– Lapset käyvät koulupäivänsä yleensä tyhjällä vatsalla.
Kuva: Hannu Pesonen
Lue myös:
Keski-Afrikan tasavallassa vapaaksi jopa 10 000 lapsisotilasta
Kouluvuosi alkoi hankalissa oloissa Keski-Afrikan tasavallassa