Levin matkailukeskuksen sykkeessä Kittilässä sijaitsee Marian kappeli. Vapaaehtoiset päivystäjät ovat valmiita kohtaamaan vierailijoita joka päivä. Toimittaja Aulikki Alakangas kertoo omasta vapaaehtoisviikostaan.
”Tänne on aina yhtä ihana tulla”
Kaamoksen kynnyksellä valon väheneminen saa hidastamaan, vetäytymään ja kääntymään sisäänpäin. Sinisessä hämärässä Kittilän Sirkan kylässä sijaitseva Marian kappeli tuntuu ihanteelliselta paikalta rauhaa kaipaavalle viettää viikko vapaaehtoisena päivystäjänä.
Levin matkailukeskus on sesonkina kuin pieni, turistien täyttämä, kuhiseva kaupunki. Hiljaisuutta ja omaa rauhaa löytää, kun taivaltaa muutamia kilometrejä tunturiin. Marian kappeli tuo oman mausteensa kymmenien ravintoloiden katveessa tarjoten hengenravintoa ja hiljentymistä. Tänne on aina yhtä ihana tulla vapaaehtoiseksi.
Vaikka kappelin kutsu tuntuu häviävän kylänraitin hälinään ja rinneravintolan suomipoppiin, kirkonkynnys on monelle matalampi kuin kotiseudulla.
Marian kappeli valmistui Leville 1998. Hopeinen alttariristi kertoo Sirkan kylän seurakuntapiiriläisten toiveista saada rukoushuone tai kyläkappeli kokoontumispaikaksi. Vuosina 1945–46 he aloittivat rahankeräyksen ja saaduilla varoilla hankittiin hopearisti.
Kappelin väreissä toistuvat arktinen sininen, lumi ja jää
Kappelin rakentamisajatusta tukivat monet tahot, muun muassa Kittilän seurakunta, Kittilän kunta ja Levin alueen yrittäjät.
Kun arkkitehti Hannele Arantola suunnitteli kappelia, perusajatuksena oli pyhyyden tunnelman luominen. Värit liittyivät Lapin luontoon, jossa toistuvat arktinen sininen, lumi ja jää.
Marian kappelin nimeen liittyy kaksi ajatusta. Nimi kertoo ensinnäkin Jeesuksen äidistä, Mariasta. Se kertoo myös 1800-luvulla eläneestä köyhästä lapintytöstä, Mariasta, eli Camilla Clementsdotterista. Tämä Lapin Maria oli Lars Leevi Laestadiuksen rippiäiti, ja julisti hänelle synnit anteeksi.
Aluksi ihastuin kappelin vaaleaan selkeyteen ja harvoihin kuviin. Haukiputaalaisena ”korean kirkon” tyttönä huomioni kiinnittyi pietarilaislähtöisen taiteilija Andrei Gennadievin ristinmuotoiseen alttaritauluun. Se koostuu viidestä taulusta, jotka ovat kristusmonogrammi, Marian kukka, siunauksen malja, Pyhän Hengen kyyhkynen ja kala.
Vaikuttavin on kuitenkin Immeljärven rannalla syntyneen taiteilija Inga-Britta Bredenbergin kivireliefi Turvassa, joka kertoo nimensä mukaisesti suojelusta ja turvasta.
Arkiretriittejä ja ikonimaalausta
Kappeli kertoo sanomaa jo olemassaolollaan. Kellojensoitto kuuluu tunturiin, ja muistuttaa toisesta todellisuudesta.
– On tärkeää, että turistikeskuksessakin on paikka, jossa voi kohdata Jumalan ja hoitaa omaa jumalasuhdettaan. Kappeli voi olla kuin sydän, joka sykkii. Jossa matkailijat, joilla ei ole yhteistä kieltä, voivat aavistaa Jumalan läsnä olon. Myös lapset kaipaavat rauhaa ja hiljentymistä. Joskus juuri lapsi on ollut tuomassa vanhempiaan tai isovanhempiaan kappeliin, toiminnasta vastaava pastori Meri Tirroniemi kertoo.
Kappelissa on keskiviikkoisin viikkomessu, ja maanantaisin kokoontuu perhekerho. Sen lisäksi on Marian messuja, konsertteja, arkiretriittejä, ikoninmaalauskursseja. Kappeli on myös ekumeenisessa käytössä.
– Toiveissa on saada kappeliin säännöllinen päivän rukoushetki vapaaehtoisin voimin. Suunnitelmissa on myös järjestää Hengellisen elämän etsijöiden iltoja. Ennen kaikkea toivon, että ihmiset kokisivat täällä Jumalan hyvyyden, rauhan ja hyvän olon.
”Muutamat jakoivat hyvin kipeitäkin asioita elämästään”
Päivystystoimintaa vapaaehtoisin voimin on ollut jo parisenkymmentä vuotta. Vapaaehtoiset, jotka kokevat työn arvokkaaksi, tulevat ympäri Suomea, ja monet ovat olleet mukana useita vuosia.
Päivystysviikkoni aikana oli monta räntäsateista päivää. Silloin oli hiljaisempaa ja kappelissa vierailijoita vähemmän. Sään kaunistuessa ihmiset lähtivät liikkeelle. Viikon loppuun sijoittui Levin World Cup, joka toi ihmisvilinän ja urheilijat ulkomaita myöten.
Viikon aikana juttelin monien kanssa. Muutamat jakoivat hyvin kipeitäkin asioita elämästään. Jotkut tulivat taas istumaan, kuuntelemaan musiikkia tai sytyttivät rukouskynttilän ja mietiskelivät. Osa kävijöistä oli kiinnostunut kappelin historiasta.
”Kittilä ei jätä kethän kylymäksi”
Ennen kotiin lähtöä halusin vielä jatkaa omaa hiljaisuuden retriittiäni tunturissa. Ylärinteellä ilma on kirpeä ja vuodenaikaan nähden lauha. Alapuolella valkoinen sumumassa kietoo metsät, järvet ja talot pehmeään vaippaansa. Aivan kuin katselisi taivaasta pilviä.
Alas laskeutuessa vastaan käveli vanha lapinmies. Pilke silmäkulmassa hän alkoi kertoa tarinaa staalosta, muinaisesta haltijaolennosta, joka on ihmisenkaltainen, kookas ja väkevä. Kuitenkin vähän tyhmä ja ihmiselle vihamielinen.
Staalot asuivat metsissä perheineen, ja saattoivat välillä ryöstää ihmistytön vaimokseen. Staalon sai surmatuksi hopeanuolella tai oveluudella, mies kertoo lappilaisella välittömyydellä.
Kun lähden jatkamaan matkaa, mies huikkaa paikallisittain kuin hyvästiksi: ”Kittilä ei jätä kethän kylymäksi”.
Se on kyllä totta.
Kuvat: Aulikki Alakangas