Tansaniassa elävät maasait ovat perinteistään kiinni pitävä paimentolais- ja soturikansa. Suomen Lähetysseura on mukana tukemassa maasaikansan oman kielen käyttöä seurakuntaelämässä ja esikoulussa.
Itä-Afrikassa ei yleisesti ottaen ole sellaisia kieliriitoja kuin Belgian, Espanjan, Latvian tai Romanian kaltaisissa Euroopan maissa, mutta maasai-kansaan kuuluvan luterilaisen piispan Jacob Moreton mukaan oma äidinkieli on myös monikielisessä Tansaniassa tärkeä asia.
– Omassa hiippakunnassani Keski-Tansanian Morogorossa osa seurakunnista on sellaisia, joissa jumalanpalveluksen kieli on maasai, ei maan yleiskieli swahili. Kirkossa haluamme korostaa myös ihmisten oman äidinkielen merkitystä, Moreto kertoo.
Käytettävä kieli riippuu seurakunnan etnisestä koostumuksesta.
Tansania on kielten tilkkutäkki
Tansanian 45 miljoonaa asukasta puhuvat yli sataa eri kieltä ja murretta. Monet näistä kielistä ovat toisilleen ja maan kansalliskielelle swahilille sukua olevia bantukieliä, kuten sukuma ja nyamwezi. Maasai kuuluu aivan toiseen kieliryhmään. Tästä syystä swahili on maasaille vieras kieli, joka opitaan vasta koulussa maassa paljon käytetyn sivistyskielen englannin ohella. Läheskään kaikki maasait eivät osaa swahilia kunnolla. Englannin taito on heidän keskuudessaan toistaiseksi harvinainen.
Tansanian alle puolimiljoonainen maasaiväestö on edelleen pitkälti maaseudulla asuvaa. Perinteinen elinkeino on ollut yleensä maata viljelevästä bantuväestöstä poiketen karjanhoito, paimentolaisuus.
Kenian ja Tansanian sisämaan ylängöllä elävät maasait olivat jo brittien siirtomaavallan aikana suhteellisen vapaita. Maasaikansa on aikaisemmin tunnettu paitsi paimentolais- myös soturikansana, jota naapurikansat ovat vähän pelänneet.
Maasaista vasta osa on kristittyjä, vielä pienempi osa luterilaisia. Osa maasaista on edelleen kansan perinteisen luonnonuskonnon kannattajia. Raamattu on käännetty maasaiksi vuonna 1991.
Assimilaatio maasaiden uhkana
Kuitenkin myös Tansania kaupungistuu. Piispa Moreto on hieman huolissaan siitä, että maan kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin muuttavat maasainuoret assimiloituvat swahilinkieliseen valtakulttuuriin. Tämä merkitsee yhä useammin myös avioitumista muiden kuin maasaiden kanssa.
– Meidän maasai-kulttuurissamme seka-avioliitot ei-maasaiden kanssa ovat perinteisesti olleet shokki ja edelleenkin niitä pidetään usein ongelmallisina, Moreto hahmottaa.
Moreton mukaan perinteinen seka-avioliittojen välttäminen johtuu siitä, että oma identiteetti on maasaille tärkeä. Kulttuuri muuttuu tässä suhteessa kaupungeissa, mutta omalla kielellä on edelleen suuri merkitys. Siksi myös luterilainen kirkko yrittää ylläpitää maasaiden oman kieltä.
Tansanian luterilainen kirkko käyttää työssään myös muita paikallisia kieliä kuten sukumaa ja chagga-kansan kieliä.
Suomen Lähetysseura tukee maasai-kielen säilyttämistä
Suomen Lähetysseuran Tansanian-lähetystyössä olleet Oskari ja Anna-Riitta Holmström ovat tehneet työtä nimenomaan maasaiden keskuudessa. Viime vuosina luterilaisen kirkon maasaiseurakuntiin on luotu äidinkielinen esikouluohjelma.
– Kirkossa swahilin rinnalla käytettävät paikalliskielet eivät ole ongelma, mutta kouluissa on täytynyt olla maasain käytön kanssa vähän varpaillaan. Olen itse ollut aloittamassa 4–6-vuotiaiden esikouluopetusta maasaiksi. Monet maasaikylät ovat tässä jo mukana, Anna-Riitta Holmström kertoo.
Holmströmin mukaan Tansaniassa on vasta hiljattain ryhdytty käymään keskustelua eri heimoihin kuuluvien lasten omalla äidinkielellä tapahtuvan opetuksen merkityksestä.
Kun kirkkojen ylläpitämistä esikoulusta siirrytään valtion peruskoulujen alaluokille, myös maasailasten opetuskieleksi tulee aina swahili. Mutta omankielisen esiopetuksen merkitys alkaa näkyä.
– Viime aikoina alaluokkien opettajilta on kuulunut sellaista viestiä, että maasailapset menestyvät nyt entistä paremmin, Anna-Riitta Holmström iloitsee.
Kuvassa Oskari Holmström, piispa Jacob Moreto ja Anna-Riitta Holmström Vaasan Lähetysjuhlilla.
Kuva: Jussi Rytkönen.