Kuinka paljon kirkon ja seurakuntien palveluksessa on työntekijöitä, joilla on maahanmuuttajatausta?
Tarkkaa tietoa asiasta ei tähän päivään saakka ole ollut, vaikka se kiinnostaa monia tahoja kirkossa. Kun Kotimaa ryhtyi selvittämään maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrää, tarjolla oli vain summittainen arvio.
Espoon seurakuntien monikulttuurisen työn sihteeri Matti Peiponen arvioi, että Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa saattaisi seurakuntien palveluksessa olla yhteensä jopa 50 maahanmuuttajataustaista työntekijää. Koko maassa heitä Peiposen arvion mukaan saattaisi olla 100–200.
– Erityisesti maahanmuuttajatyössä on työntekijöitä, joilla on usein jo kielen hallitsemisen vuoksi itsellään maahanmuuttajatausta, Peiponen sanoo.
Peiponen on myös osa pääkaupunkiseudun seurakuntien vieraskielisen työn verkostoa, jossa työskentelee kymmenkunta maahanmuuttajataustaista.
*
Yksi Migrant Church -verkoston työntekijöistä on Espoon Olarin seurakunnan diakoni David Caceres Del Castillo, 31. Hän on lähtöisin Väli-Amerikasta, El Salvadorista, sen pääkaupungista San Salvadorista. Suomessa hän on asunut yhdeksän vuotta.
Caceres on syntynyt luterilaiseksi. Hänen katolilaiset vanhempansa löysivät paikallisen luterilaisen kirkon Salvadorin sisällissodan (1979–1992) aikana. Siinä on nykyisin 50 000–60 000 jäsentä.
– Olin mukana kirkon toiminnassa ja nuorten edustajana kansainvälissä foorumeissa, joiden avulla sain tuntumaa kirkkoihin eri puolilla maailmaa. Sitten tuli mahdollisuus päästä Turun arkkihiippakunnan stipendin turvin Suomeen opiskelemaan vuonna 2006.
Caceres opiskeli sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Hänen lopputyönsä käsitteli diakoniatyötä luterilaisissa kirkoissa El Salvadorissa ja Chilessä, jossa hän oli myös harjoittelussa.
– Halusin työhön seurakuntaan, mutta en tiennyt onko se mahdollista, sillä en puhunut vielä kovin hyvin suomea. Diakonissalaitoksella oli projekti, joka auttoi maahanmuuttajia löytämään töitä kirkon alalta. Siellä sain kontakteja sekä apua muun muassa työhakemusten laatimiseen.
Vuonna 2010 Caceres pääsi vuoden määräaikaisuudella Olarin seurakuntaan töihin. Aluksi hän työskenteli nuorisotyössä ja myöhemmin hän suoritti vielä diakonin pätevyyden ja sai vakituisen työpaikan.
– Aluksi suomen kielen taitoni oli huono ja opin nuorilta paljon. Suomeni onkin nyt enemmän hengailusuomea kuin virallista suomea.
Caceresilla on suomalainen vaimo, yksi lapsi ja toinen lapsi tulossa.
*
David Caceres Del Castillo on näillä näkymin lähdössä helmikuussa kahdeksi vuodeksi Suomen Lähetysseuran Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattoriksi Kolumbiaan, Venezuelaan ja Boliviaan. Asemapaikkana on Kolumbia.
– Olen oppinut Suomessa paljon, mutta ajattelen, että ehkä minusta on enemmän hyötyä Latinalaisessa Amerikassa. Haluaisin myös vielä joskus työskennellä El Salvadorin luterilaisessa kirkossa, mutta se ei ole helppoa, sillä kirkko on köyhä.
Caceres näkee Suomen luterilaisen kirkon perin juurin suomalaisena lauluja myöten.
– Jos kirkko haluaa kasvaa ja kehittyä, sen pitää vaihtaa asennoitumistaan ja avautua, sekä tarkistaa suhtautumistaan byrokraattisuuteen. Täällä kysytään usein, oletko luterilaisen kirkon jäsen. Tuntuu, että se olisi kaikkein tärkein kysymys.
Caceres muistuttaa, että jos suomalaisen on vaikea päästä mukaan seurakunnan työyhteisöön, niin se on maahanmuuttajalle vähintään kaksin verroin vaikeampaa.
– Kirkon töihin tulevalle maahanmuuttajalle on ensiarvoisen tärkeää, että hänellä on hyvä tiimi, joka tukee ja auttaa ammatillisessa kehityksessä ja sopeutumisessa.
*
Song Xiao Ling työskenteli 18 vuotta sitten Kiinassa mandariinikiinan kielenopettajana ja tulkkina. Eräänä päivänä häntä pyydettiin tulkiksi suomalaiselle kuvanveistäjälle, joka oli tullut Songin kotikaupunkiin pitämään näyttelyä. Yhteistyön aikana he rakastuivat ja menivät myöhemmin naimisiin.
Song muutti Helsinkiin tammikuussa 1998, ja heillä on miehensä kanssa 14-vuotias poika. Vakituisen työn saaminen oli Suomessa kuitenkin vaikeaa. Song on toiminut Suomessa ajoittain englannin ja kiinan kielen opettajana sekä ollut sairaalassa siivoojana.
– Sitten mieheni luki Kirkko ja kaupunki -lehdestä, että Oulunkylän seurakuntaan haetaan suntiota. Ajattelin, että voisinhan minä kokeilla.
Haastatteluun kutsuttiin 20 hakijaa. Song muistaa, että hakijalta toivottiin kielitaitoa ja palvelualttiutta, ja haastattelussa kysyttiin myös Raamatun tuntemuksesta ja ymmärtämisestä.
Song aloitti Oulunkylän seurakunnan suntiona tammikuussa 2009 ja sai vakituisen viran saman vuoden lokakuussa.
– Minut valittiin varmaan siksi, että minulla on siivouskokemusta ja kielitaitoni on hyvä. Myös sekin on saattanut vaikuttaa, että olen maahanmuuttaja. Ehkä he halusivat kansainvälisyyttä. Olin Oulunkylän seurakunnan työntekijöille myös tuttu jo entuudestaan, sillä olin kuulunut pitkään samaan seurakuntaan.
*
Song Xiao Ling liittyi luterilaiseen kirkkoon jo Kiinassa vuonna 1994. Hänellä oli tapana käydä messussa kerran kuussa. Useammin ei pitkien välimatkojen vuoksi kannattanut lähteä. Suomessa hän alkoi käydä messussa kerran viikossa ja osallistui muutenkin seurakunnan toimintaan.
Song on huomannut, että Oulunkylän seurakunnassakin tilat ovat aktiivisessa käytössä ja kävijöitä kirkossa on runsaasti. Paljon kävijöitä kirkossa oli Kiinassakin, mutta ikäjakauma oli erilainen.
– Kiinassa kirkossa kävi enemmän nuoria ihmisiä, esimerkiksi yliopisto-opiskelijoita. Suomessa kävijät ovat paljon vanhempia, Song vertaa.
Suntion työnkuvaan kuuluu esimerkiksi messujen ja kasteiden valmistelua, kahvitarjoilujen järjestämistä sekä siivousta.
– Viihdyn työssäni hyvin. Täällä on hyvä työilmapiiri ja yhteishenki. Täällä kaikki auttavat toisiaan.
*
Kirkon virkoihin maahanmuuttajataustaisia valitaan pätevyyden mukaan. Viroissa on omat, tiukatkin kelpoisuusehdot, jotka hakijoiden tulee täyttää. Vain joissain tapauksissa harvinaisen kielen osaaminen voi olla keskeinen edellytys. Esimerkiksi arabia tai kiina tulee hallita maahanmuuttajatyössä, jota tehdään näiden kieliryhmien parissa.
Mutta seurakunnissa on paljon tehtäviä, jotka eivät ole hengellisiä ja joihin ei vaadita edes luterilaisen kirkon jäsenyyttä.
Kirkon jäsenyys tai uskonnollinen vakaumus ei saa olla valintakriteeri silloin, kun työsuhteessa tehtävä työ ei ole hengellistä työtä, tai silloin, kun työ ei ole pysyväisluonteista. Kirkkolaki ei tee eroa sen välille, kuuluuko työntekijä muuhun uskonnolliseen yhteisöön vai ei. Niinpä esimerkiksi ortodoksikristitty, muslimi ja kirkkokuntiin kuulumaton ovat samalla tavoin kelvollisia ei-hengelliseen työhön kirkossa.
*
Yhteisvastuukeräyksen tuotto vuonna 2009 ohjattiin Kirkkopalvelujen toteuttamaan Yhdessä työhön -projektiin, jonka tarkoituksena oli edistää maahanmuuttajien työllistymistä kirkon organisaatioihin ja parantaa vaikeasti työllistyvien maahanmuuttajien työllistymisedellytyksiä.
Projekti tuotti erityisesti työharjoittelumahdollisuuksia. Sen päättyessä julkaistiin opaskirjanen Tervetuloa töihin – seurakunta monikulttuurisena työnantajana, joka löytyy Kirkkohallituksen Sakasti-verkkosivulta.
Projektissa painotettiin toiveikkaasti, että monikulttuurinen maailma vaatii monikulttuurisen työyhteisön. Opas kehottaa myös tunnistamaan muualla hankittu osaaminen, tiedostamaan ennakko-oletukset ja välttämään stereotypioita sekä joustamaan omissa pinttyneissä tavoissa.
*
Árpád Kovács saapui Suomeen 21-vuotiaana vuonna 1992 entisestä Jugoslaviasta.
Vojvodinan unkarilaisvähemmistöön kuuluva Kovács oli perustanut kaveriensa kanssa oppositiomyönteisen lehden.
– Sitä ei Miloševićin Serbiassa suopeasti katsottu.
Kovács ja toimittajakaveri pakenivat Pohjolaan. Kaveri ei enää asu Suomessa.
Árpád Kovács päätyi alkuun Helsingin Munkkisaaren vastaanottoasemalle ja sieltä Nastolaan vastaanottokeskukseen. Nastolassa hän alkoi hengailla suomalaisten kanssa ja soitti muun muassa punk-yhtyeessä.
Muutaman vuoden Suomessa asuttuaan Kovács sai ensimmäisen työpaikan Kuortaneelta maatilamatkailutilalta. Seuraava työpaikka oli Jyväskylässä eläinlääkäriasemalla, jossa hän oli työllistämistuella. Hän on koulutukseltaan eläintenhoitaja.
Vuonna 1996 Kovács pääsi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon.
– Ensimmäisenä kesänä sain kesätyöpaikan Laukaan seurakunnasta. Se oli kielen kannalta erittäin tärkeä vaihe. Kesäteologina opetin rippikoulussa ja pidin saarnoja. Oli kiva, kun he antoivat minulle mahdollisuuden. Laukaassa teinkin sitten monena kesänä töitä.
Kovács kokee myös, että hänen suomalainen ex-vaimonsa oli tärkeä syy hyvään kotoutumiseen.
*
Vuonna 2002 Árpád Kovács työllistyi kansainvälisen työn pastorin virkaan Oulussa, johon hän oli perheineen muuttanut. Hän on viran ensimmäinen hoitaja. Kovács toteaa aina haaveilleensa nykyisen kaltaisesta työstä. Hän on tällä hetkellä virkavapaalla, mutta odottaa jo kovasti, että pääsee vapaaltaan takaisin töihin.
Kovácsin mielestä Suomessa on liian tiukat vaatimukset maahanmuuttajien työhön edellyttävästä kielitaidosta.
– Jos ei mene kaikki sijamuodot oikein, ei sen pitäisi estää työllistämistä.
Turvapaikanhakijoiden kuuluu hänen mukaansa saada samaa palkkaa kuin muidenkin.
Kovács sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2004. Kysymykseen, kokeeko Kovács itsensä suomalaiseksi tai unkarilaiseksi, hän vastaa olevansa se mitä on.
– Koen itseni Árpád Kovácsiksi. Tämän parempaa vastausta et saa tähän kysymykseen, hän nauraa.
*
Kun katsoo seurakuntien työntekijälistoja, vierasperäiset nimet eivät kovin usein hyppää silmille. Tosin tämä metodi maahanmuuttajien etsimiseksi ei ole luotettava.
Esimerkiksi Maria Virtanen voisi olla italialainen, joka on suomalaisen kanssa naimisissa. Tai Maria Hernández voi olla suomalainen, joka on naimissa espanjalaisen kanssa. Monet kristillisperäiset etunimet ovat kansainvälisiä. Myös sukunimien kirjo on Suomessa lisääntynyt huomattavasti.
Ulkomaille viittaava nimi voi entistä useammin kuulua syntyperäiselle suomalaiselle. Mistä siis saada selville maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrä kirkossa?
Kotimaan kysellessä asian perään kävi ilmi, että Kirkon työmarkkinalaitos oli juuri tekemässä osaamistarve- ja työvoimakyselyä. Sinne oli viime hetkellä laitettu mukaan kysymys, puhuvatko työntekijät äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.
Vihdoinkin on tutkittua tietoa!
*
Kirkon työmarkkinalaitoksen tekemän osaamistarve- ja työvoimakyselyn mukaan ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on kirkossa tällä hetkellä runsas sata. Aivan tarkkaa lukua ei tiedä edelleenkään kukaan, mutta se lienee jossain välillä 100–150.
– He työskentelevät pääosin kiinteistö- ja kirkonpalvelusalalla ja hautausmailla. Heitä on jonkin verran myös kirkkomuusikin tehtävissä ja hallinto- ja toimistotyössä. Voi olla, että kelpoisuusvaatimusten johdosta on aika vaikea rekrytoitua muihin tehtäviin, sanoo neuvottelupäällikkö Oili Marttila Kirkon työmarkkinalaitokselta.
Joukosta puuttuvat ne työntekijät, jotka ovat syntyjään Ruotsin ruotsalaisia tai suomea äidinkielenään puhuvia inkeriläisiä.
Kirkon työmarkkinalaitoksen kyselyyn vastanneista 202 seurakunnasta 18 prosentissa oli töissä ulkomaalaistaustainen työntekijä.
Kirkon palkkalistoilla on kokovuotisesti 14 000 ja osa-aikaiset mukaan lukien noin 20 000 henkilöä.
Kuvat:
Kuva David Caceres Del Castillosta: Cristian Medel
Kuva Song Xiao Lingistä: Sirpa Päivinen
Kuva Árpád Kovácsista: Jaani Föhr