Maahanmuuttoon liittyvät kysymykset puhuttavat suomalaisia niin yksilötasolla kuin järjestelmätasollakin. Jyväskylän yliopiston johdolla on aloitettu laaja tutkimuskokonaisuus, jossa tutkitaan maahanmuuttojärjestelmää ja sen toimivuutta työmarkkinoilla. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus puolestaan selvittää valtionvarainministeriön toimeksiannosta maahanmuuton kustannuksia ja hyötyjä julkiselle taloudelle.
Kiinnostuksen kasvulle on selvä syy: maahanmuutto Suomeen kasvaa. Ulkomailla syntyneiden osuus koko väestöstä on jo yli 10 prosenttia. Keskustelu kiertyy useimmiten maahanmuuttajien työllistymiseen, koska palkkatulojen merkitys kustannusten kattamisessa on keskeinen. Kaikki maahanmuuttajat eivät voi ruveta yrittäjiksi.
Suomeen vuonna 2022 Kosovosta muuttanut Selvete Dibrani sanoo suoraan, mitä maahanmuuttajien työllistymistilanteen parantamiseksi pitää tehdä.
− Antakaa meille mahdollisuus näyttää, mitä osaamme. Tuomme yhteiskuntaan lisäarvoa, kunhan sille annetaan mahdollisuus.
Dibrani on juristi. Hän on valmistunut Pristinan yliopistosta ja hänellä on tutkinto myös Sarajevon ja Bolognan yliopistoista. Hän on työskennellyt 20 vuotta kansainvälisissä järjestöissä, kuten USAID:ssa, Euroopan komissiossa ja YK:n kehitysohjelma UNDP:ssä.
Korkeasta koulutuksesta ja pitkästä työurasta huolimatta työpaikan saaminen Suomessa ei ole ollut helppoa. Olemme vaikuttuneita työkokemuksestasi, mutta sinun pitää osata suomea, on ollut tyypillinen vastaus työhakemuksiin. Tällä hetkellä Dibrani työskentelee projektiluontoisessa maahanmuuttajien Daisy-neuvontapalvelussa Turussa.
Projektin toinen juristi, Perusta Suomeen viisi vuotta sitten muuttanut Karen Geraldine Marin Alca sanoo samaa.
− Olen tehnyt Suomessa monia erilaisia töitä, mutta olen koulutettu juristi ja haluan tehdä koulutustani vastaavaa työtä.
Maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa painottuu usein osaajien houkuttelu Suomeen. Talouteen kaivataan kasvua, ja osaaminen tukee kasvua. Mutta onko työpaikoilla riittävästi osaamista ja oikeita valmiuksia tulijoiden juurruttamiseen? Tapahtuuko rekrytointi sellaisille aloille, joilta löytyy töitä myös jatkossa?
MAAHANMUUTTO ON suurelta osin yhteiskunnan eri tahojen aktiivista toimintaa. Työpaikat rekrytoivat työntekijöitä, oppilaitokset opiskelijoita ja maahanmuuton viranomaiset toteuttavat humanitaarisia sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut.
Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija Mika Raunio kaipaa keskusteluun systeemistä lähestymistapaa, joka tarjoaa sekä tutkimukselle että politiikalle työkaluja monimutkaisen ilmiön ymmärtämiseen.
− Maahanmuutto on pitkälti kotoperäistä toimintaa, joten vastuu ei ole yksinomaan tulijoilla. Keskustelussa pitäisi ottaa lähtökohdaksi oman toiminnan kehittäminen sen sijaan, että kauhistellaan kustannuksia tai syyllistetään yksittäisiä maahanmuuttajia.
Raunio erittelee neljä kokonaisuutta, jotka tuottavat maahanmuuttoa: työnantajien tekemät rekrytoinnit, oppilaitosten toiminta opiskelijoiden houkuttelemiseksi, suojeluperusteinen järjestelmä ja perheiden yhdistämiseen liittyvä maahanmuutto.
Aikaisemmin kansalliset työmarkkinat toimivat verrattain yksinkertaisella tavalla. Oppilaitokset tuottivat ammattilaisia, jotka työllistyivät lähialueilla tai siirtyivät isompiin kaupunkeihin lähinnä Etelä-Suomessa. Nyt kun merkittävä osa työvoimasta tulee ulkomailta, malli ei enää toimi.
− Muuttuneessa tilanteessa pitäisi miettiä muitakin muutoksia kuin lupajärjestelmän uudistaminen.
Raunion mukaan maahanmuuton suurin arvo luodaan työelämässä. Palkkatulojen myötä rahaa palautuu kulutukseen ja veroihin, ja hallinnoinnin kulut pitäisi suhteuttaa tähän kokonaisuuteen. Kysymys kuuluukin, onko meillä kykyä hyödyntää kansainvälistä osaamista.
− Jos rekrytointi painottuu matalapalkka-aloihin ja sellaisiin toimialoihin, joissa ylipäätänsä on työelämän haasteita, niin ei se kauhean paljon tue yksityisen sektorin taloutta.
DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU YRITTI marraskuussa omalta osaltaan laajentaa keskustelun tietopohjaa. Silloin julkaistiin Pekka Myrskylän ja Sakari Kainulaisen kirjoittama raportti Maahan muuttaneet Suomessa – Hyvinvointivaltion uhka vai ainoa mahdollisuus?
Suomessa asuvaa väestöä tarkasteltiin selvityksessä kokonaisaineistolla, joka on koottu Tilastokeskuksen tuottamasta tiedosta. Maahanmuuttajat identifioitiin ensisijaisesti äidinkielen perusteella, mikä kirjoittajien mukaan mahdollistaa tarkemman tarkastelun kuin kansallisuuteen perustuva tarkastelu.
Kainulaisen mukaan tämä on ensimmäinen kerta, kun tilastokeskuksen aineistoa käytettiin niin, että väestö on kattavasti taulukoissa mukana.
Tuloksen mukaan vuonna 2023 vieraskieliset maksoivat veroja 2,7 miljardia euroa ja saivat tulonsiirtoja 2,4 miljardia. Nettosaldo oli siis 225 miljoonaa euroa plusmerkkinen. Kotimaisia kieliä puhuva väestö sai tulosiirtoja 5 miljardia euroa enemmän kuin maksoi veroja. Saldo jäi siis miinukselle.
Kaiken lisäksi 10 prosentin väestöosuudella vieraskielisten osuus tulonsiirroista oli vain 5 prosenttia, minkä perusteella voi sanoa, että yleinen käsitys maahanmuuttajien julkistaloudellisesta rasitteesta on virheellinen.
Diakin tutkija Sakari Kainulainen sanoo, että selvityksen myötä nyt tiedetään, keitä maahan tulleet ovat ja mitä he Suomessa tekevät. Samalla saatiin myös tieto, paljonko maahanmuuttajat maksavat veroja ja paljonko he saavat tulosiirtoja.
− Tämä oli vuoden 2023 tilastotietoihin perustuva kuvaus maahanmuuton kokonaisuudesta näistä näkökulmista. Tavoitteena oli puheenvuoro ja avaus päättäjille, jotka miettivät onko maahanmuuttajista hyötyä vai haittaa. Tavoitteena oli tuoda uutta tietoa julkiseen keskusteluun.
Tavoite julkisen keskustelun laajentamisesta taisi kuitenkin jäädä puolitiehen. Tiivistelmään jäänyt tutkimus-sana aiheutti mediassa koko raportin vääristelyä ja vähättelyä.
Maahanmuuttajat ovat tuoneet yhteiskunnan kaikille tasoille lisää työvoimaa, jonka paikkaaminen omin voimin olisi mahdotonta. Raportissa kysytään, millainen suomalainen yhteiskunta olisi, mikäli ulkomaalaistaustaisia ei olisi väestössä. Kainulaisen mukaan vastauksena joutuisimme miettimään, miten hyvinvointivaltion palvelutasoa lasketaan.
− Tätä ei haluta miettiä, koska on niin suuri halu estää maahanmuuttoon liittyvä perusteltu keskustelu. Mieluummin keskitytään joidenkin maahanmuuttajaryhmien aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin kuin katsottaisiin kokonaisuutta.
Kainulaisen mukaan maahanmuuttajat ovat pitäneet raporttia raikkaan ilman tuulahduksena ummehtuneessa huoneessa. Maahanmuuttoon negatiivisesti suhtautuvat taas eivät olisi halunneet kuulla, että maahanmuuttoon liittyy myös positiivisia seikkoja. Myös sitä on vaikea niellä, että ”kantasuomalaiset” eivät ole niin tuottoisia yhteiskunnalle kuin haluaisimme ajatella. Tähän vaikuttaa oleellisesti ikärakenne ja eläkeläisten suuri osuus.
− Ikävintä oli ehkä se, että keskeistä tulosta väännettiin väkisin suuntaan, jota emme ole edes tarkoittaneet. Saimme kritiikkiä, että aineisto ei kerro kattavasti maahanmuuttajien aiheuttamista kustannuksista, mutta emme ole mitään siihen liittyvää väittäneetkään.
Raportti nostaa esille myös maahanmuuton muuttumisen. Eniten tulijoita on nyt Aasiasta ja maahanmuutto Afrikasta on varsin pientä.
DAISY-NEUVONTAPALVELUN TYÖNTEKIJÄT eivät halua ottaa kantaa maahanmuutosta käytävään yleiseen keskusteluun, koska eivät ole sitä seuranneet. Yksilötason kohtaamiset ovat antaneet riittävän käsityksen keskustelusta.
Hieman yllättäen Karen Geraldine Marin Alca ja Selvete Dibrani sanovat kumpikin, että tilanne on Suomessa mennyt parempaan suuntaan. Asenteet ovat vähitellen muuttumassa suopeammiksi, ja varsinkin nuoret ymmärtävät maahanmuuton tärkeyden.
Ta Hereh muutti Suomeen 21 vuotta sitten. Hän työskenteli kotimaassaan Iranissa kirjanpitäjänä, mutta Suomesta vastaavia töitä ei ole löytynyt. Hän on kouluttautunut Suomessa kokiksi, ja työskentelee tällä hetkellä Daisy-neuvontapalvelussa emäntänä.
Hän sanoo kielitaidon lisäksi toisen avaintekijän, joka vaikuttaa työnsaantimahdollisuuksiin:
− En halunnut istua kotona.
Lue myös:
Tutkimus: Maahanmuuttajat maksavat enemmän veroja kuin saavat tukia