Saksan demokraattinen tasavalta, DDR, vietti Martti Lutherin 500-vuotisjuhlia 1980-luvulla ennennäkemättömän laajasti. Juhlallisuuksia oli vuosina 1980–1983 useita. DDR:n alueella sijaitsevat Lutherin muistopaikat kunnostettiin. Kaiken tämän mahdollisti se, että Lutherista oli kirjoitettu uudenlaista historiaa.
Sosialistinen DDR:n valtio tarvitsi vahvistusta perustuksilleen. Yksi keino siinä oli uusi historiankirjoitus. Maan johdon tilauksesta historioitsijat kirjoittivat tutkimuksia useista saksalaisista merkkihenkilöistä. Yksi heistä oli reformaattori Martti Luther.
Vielä 1960-luvulla DDR:n historiankirjoitus piti Lutheria ”ruhtinaiden renkinä” ja ”talonpoikien tappajana”. Vuonna 1525 riehui talonpoikaissota ja Luther teki raamatunkäännöstyötä Wartburgin linnassa. Varhaisempi DDR:n historiankirjoitus näki, että Luther petti vallankumouksen, sillä hän oli ruhtinaiden puolella. Ennen uudelleentulkintaa talonpoikaissotien sankari oli Thomas Münzer, Lutherin kiistakumppani.
Uusi Luther-kuva esiteltiin 1960-luvun lopussa. Sen mukaan Luther oli ”varhaisporvarillisen vallankumouksen” merkkihahmo. Vähitellen tuli luontevaksi juhlia Lutherin syntymän 500-vuotisjuhlaa ja saada maalle myönteistä huomiota.
Valtio remontoi kaikki Lutherin elämään liittyneet DDR:n alueella sijaitsevat kohteet, kuten syntymä- ja kuolintalon, koulut, joissa hän oli opettanut, ja kirkot, joissa hän oli saarnannut. DDR:n valtionpankki löi juhlarahat. Lutherista kirjoitettiin useita yleistajuisia teoksia ja Berliinissä Historian museossa oli Luther-näyttely.
* * *
Suomessa uudelleenarvioitua Luther-kuvaa levittivät Helsingissä sijaitseva DDR:n kulttuurikeskus ja Suomi–DDR-seura. Matkatoimisto Interflug järjesti kiertomatkoja DDR:n Luther-kaupunkeihin. Se lahjoitti Helsingin synodaalikokoukselle matkan, jonka arvonnassa vuonna 1981 voitti helsinkiläisen Hakavuoren seurakunnan lehtori Eija Köntti. Hän valmisteli tuolloin väitöskirjaansa DDR:n nuorisovihkimyksestä.
Matkalla hän näki, miten Luther-paikkakuntien remontti oli päässyt pitkälle. Köntti vieraili Eisenachissa, Leipzigissä, Torgaussa ja Wittenbergissä. Seurueen ohjelma oli tarkkaan suunniteltu.
– Onnistuin pääsemään omille teilleni. Halusin hakea lisämateriaalia väitöskirjaani.
Hän yöpyi yhden yön kansainvälisessä hotellissa ja toisen yön ystäviensä luona Leipzigin lähellä.
Köntti arvelee, että tärkeintä Luther-juhlavuoden tapaamisissa oli se, että eri maiden kristityt saivat itäsaksalaisilta kuulla kahdenkeskisissä keskusteluissa, millaista kristityillä maassa oli.
* * *
Lutherin syntymän 500-vuotisjuhlia pidettiin syyskuusta 1982 marraskuuhun 1983. Juhlia valmistelivat sekä valtion että kirkon omat komiteat. Valtion juhlakomiteaa johti pääsihteeri Erich Honecker. Hän korosti Lutherin vaikutusta Euroopan poliittiseen elämään, talouteen ja kulttuuriin.
Valtiota lähellä olevaan tulkintaan pääsi tutustumaan syksyllä 1982 seurue, johon kuului Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan assistenttina toiminut Risto Cantell, Kotimaa-lehden päätoimittaja Erkki Kario ja muutama muu kirkollinen vaikuttaja. Heidät oli kutsunut DDR:n Kristillis-demokraattinen puolue.
Vieraat tutustuivat Buchenwaldin keskitysleiriin. Siellä isännät korostivat, miten DDR halusi toimia natsisminvastaisena valtiona.
Lokakuun lopussa 1982 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä päätoimittaja Kario kertoi, miten berliiniläinen nuoriso oli ”luonnollisempaa ja raikkaampaa”. Kario myös muistutti, että Lutherilla oli ollut tärkeä rooli sekä poliittisesti että talouselämässä. Kario jopa pohti sitä, olivatko suomalaiset halunneet liikaa korostaa Lutherin roolia uskonpuhdistajana ja vanhurskauttamisopin löytäjänä.
Risto Cantell muisteli, miten Weimarin kaupunki oli kauniisti entisöity.
– Siellä kuulimme, miten kirkko sai toimia vapaasti ja miten kristityt saivat edetä urallaan, Cantell kertoo.
Isännät myös vakuuttelivat, miten kristityt saivat opiskella samoin kun muutkin kansalaiset. Cantell näki, miten he pyrkivät muuttamaan kuvaa, miten DDR:n valtio oli aiemmin kohdellut kristittyjä.
Cantellin mielestä Lutherin nostaminen sosialistisen valtion ideaalihahmoksi oli melko väkinäisesti tehty. Hänen mielestään talonpoikaiskapinan johtaja Thomas Münzer olisi ollut tähän tehtävään sopivampi.
* * *
Yleisradion toimittaja Hannu Taanila halusi tehdä suoria radiolähetyksiä DDR:stä. Hänen juttumatkansa onnistui Suomen ja DDR:n yleisradioyhtiöiden yhteistyössä. Hänellä oli mukanaan Luther-tutkija Juhani Forsberg ja historian dosentti Matti Viikari.
Viikon kestäneellä juttumatkalla syksyllä 1983 he kiersivät DDR:ssä Luther-muistopaikoilla ja tekivät yhteensä kaksikymmentä suoraa radio-ohjelmaa. Suorat ohjelmat olivat DDR:ssä harvinaisia, sillä niitä oli vaikea kontrolloida.
– Ehkä lupa heltisi, koska teimme ohjelmat suomeksi, Forsberg arvelee.
Paikallinen DDR:n yleisradioyhtiön edustaja antoi heille luvan haastatella ketä tahansa.
– Haastattelussa nuori mies kertoi, että kristittyjen tilanne on vaikea. He eivät päässeet niihin kouluihin tai työpaikkoihin, mihin halusivat, Forsberg muistelee.
Hannu Taanilan ryhmä teki yhden ohjelman myös Wittenbergistä sen oven edestä, johon Luther oli naulannut teesinsä. He kiipesivät ovea ympäröineen aidan yli, jotta pääsivät ihan lähelle. Ohjelmassa he syventyivät teesien sisältöön ja miettivät niiden vaikutusta.
* * *
Marraskuun yhdeksäntenä päivänä 1983 oli DDR:n valtiollisen komitean tärkein juhla Berliinissä. Ohjelmassa oli oopperaesitys ja puheita. Ministeritason kutsutuista länsimaisista vieraista saapui vain tuolloin opetus- ja kulttuuriministerinä toiminut Gustav Björkstrand. Muut länsimaat lähettivät suurlähettiläitään.
– Lupasin osallistua valtiollisiin juhliin, jos pääsen myös Eislebeniin kirkollisiin juhliin, Björkstrand muistelee.
Kirkollinen juhla huipentui seuraavana päivänä Eislebenissä. Björkstrandin osallistuminen myös kirkolliseen juhlaan olikin haastavaa. Hänet kutsunut valtiollinen viranomainen pyrki estämään sen kaikin mahdollisin keinoin jo ennen matkaa ja vielä Berliinissä. Valtiollinen Luther-komitea ei halunnut näyttää vieraalle, millaista ideologista taistelua valtiollisen ja kirkollisen komitean välillä oli.
Aamulla 10.11. Suomen suurlähettiläs vei Björkstrandin itä-Berliinistä Eislebeniin. Matkalla moottoritiellä oli sakea sumu, jonka keskeltä paikallinen poliisi Volkspolizei pelasti suomalaisministerin ja suurlähettilään ja kuljetti Eislebeniin.
Björkstrand muistelee, miten illalla pidetyssä pääjuhlassa kirkkokysymysten valtiosihteeri Klaus Gysi oli selkeästi kiusaantunut. Hän ei pitänyt siitä, että valtiollinen vieras osallistui kirkolliseen juhlaan.
Björkstrandiin teki vaikutuksen jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta lähtenyt kulkue, jossa ihmiset kävelivät paperilyhdyt kädessään Eislebenin torille Lutherin patsaan juurelle. Kulkueen kärjessä oli yksi katolinen ja yksi luterilainen piispa, jotka kantoivat ristiä. He rukoilivat sovintoa katolilaisten ja luterilaisten välille.
Samoihin Eislebenin juhliin osallistui myös tuore arkkipiispa John Vikström Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallisena edustajana. Sen jälkeen oli kirkon Luther-juhlakomitean vastaanotto.
* * *
Seuraavana päivänä Vikström matkusti Leipzigiin. Siellä hän kuunteli poikakuoron konserttia Tuomaskirkossa, jonka kanttori Johann Sebastian
Bach oli 1700-luvulla.
Kirkon Luther-komitea korosti, että Luther oli ennen kaikkea uskonpuhdistaja, Jumalan palvelija ja ilosanoman saarnaaja. Kirkon Luther-komitean puheenjohtajana toimi Thüringenin maakirkon piispa Werner Leich.
Kirkollinen toimikunta järjesti Luther-tutkijoiden tapaamisia, kielitieteellisiä konferensseja, näyttelyitä ja eri komiteoiden vastaanottoja. Tärkeitä olivat myös kirkkopäivät, joita järjestettiin useissa kaupungeissa.
Kuvat: Kotimaan kuva-arkisto / Juha Auvinen ja Mari Malkavaara