Miksi joku perinne elää ja toinen kuolee? Missä ladataan perinteiden akut? Tanssin ammattilainen Mitja Pilke arvelee tietävänsä, mistä perinteen voima syntyy.

– Kysymys on toistosta. Myös koreografin näkökulmasta toisto on tärkeä voimavara. Se luo turvaa sekä katsojalle että tanssijalle. Kun asiat toistetaan monta kertaa, niiden merkitys tihentyy ja painoarvo kasvaa. Liturgian ja koreografian voima ammentaa oikeastaan samasta lähteestä.

Eveliina Pilke, Mitjan puoliso ja kollega, on samaa mieltä. Eveliina nostaa elävän perinteen turvaajaksi toistuvuuden rinnalle yhteisön.

– Perinteitä ylläpidetään ja luodaan yhdessä. Vain yhdessä toimiva yhteisö takaa perinteen säilymisen.

Mitjan mukaan perinne voi olla muunneltavissakin, mutta perinteiden muuttumattomuus helpottaa niihin uppotumista.

– Vaikka ihminen muuttuukin elämänsä aikana, hän pääsee helposti takaisin perinteeseen, jos sen ydinasiat ovat pysyneet melko samankaltaisina. Toisto toimii siis vahvistavana tekijänä sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Kun tanssijana toistan jotain liikettä monta kertaa, ele on kerta kerralta voimallisempi ja löytää uomansa helpommin. Sama on totta hengellisessä elämässä: jokaisella toistolla uskokin vahvistuu.

JOENSUUSSA KAHDEN lapsensa kanssa asuvat Eveliina ja Mitja Pilke ovat tanssijoita, tanssinopettajia ja kansantanssikulttuuriin erikoistuneita taiteilijoita, jotka rakastavat kansantanssiperinnettä ja taistelevat stereotyyppisiä tanhuleimoja vastaan.

Pilkkeet ovat pohtineet perinteiden merkitystä myös suhteessa omaan työhönsä. Kansantanssi- ja kansanmusiikkiala nojaa vahvasti perinteisiin, mutta on samalla kiinni tässä päivässä.

Pilkkeiden kotona monet perinteet etsivät vielä muotoon. Yksi sellainen perinne on pääsiäinen, sillä Mitja on ortodoksi ja Eveliina luterilainen. Tapoja on periytynyt kummankin lapsuudenkodista, ja Pilkkeiden oma traditio on luova sekoitus kummallekin rakkaita tapoja. Mitja korostaa naurahtaen, että heidän pääsiäisperinteensä on prosessissa.

– Kotimme on luterilais-ortodoksinen, joten meille on periytynyt jotain kummaltakin kirkkokunnalta. Vaikka lapsemme on kastettu ortodoksikirkon jäseniksi, pidän tärkeänä sitä, että myös Eveliinan luterilaisuus saa näkyä ja kuulua kotona.

Eveliina kertoo, että vuoden uskontokasvatuksellisena tavoitteena on osallistua sekä luterilaiseen että ortodoksiseen jumalanpalveluselämään.

– Osallistumme ortodoksiseen liturgiaan pääsiäisenä ja jouluna menemme luterilaiseen joulukirkkoon.

JOULUKIRKKO OLI Eveliinalle lapsena vuoden merkityksellisin kirkkokäynti. Mitjalle se on ollut puolestaan pääsiäinen.

Eveliina Pilkkeen lapsuudenkodissa pääsiäisenvietto oli perinnerikasta, mutta ei erityisen kirkollista.

– Varhaisimmat muistoni liittyvät virpomiseen ja äitini tekemiin rahkapulliin. Pienessä maalaiskylässä virpominen oli ehdoton ykkösjuttu! Äitini on erikoistunut myös erilaisiin pääsiäiskoristeisiin. Se tapa on nyt siirtynyt minulle vaalittavaksi.

Eveliina kertoo olevansa kodin vastuuhenkilö pääsiäiskoristeiden suhteen.

– Huolehdin muun muassa rairuohosta ja kissan iloksi kasvatettavasta ohraruohosta.

Lapsuudessa pääsiäinen oli läsnä ennen kaikkea koristeiden ja leipomusten kautta. Hiljaisen viikon uskonnontunnit kuitenkin herättivät nuoren Eveliinan mielenkiinnon.

– Odotin ala-asteaikanani joka vuosi sitä, että hiljainen viikko alkaa. Kun aika vihdoin koitti, opettaja raahasi putkitelkkarin luokkaan ja katsoimme viikon aikana Jeesus-elokuvan.

Pääsiäisen suuri draama ja ristiinnaulitseminen puhutteli nuorta Eveliinaa.

– Elokuva oli koko vuoden uskonnontuntien kohokohta.

ORTODOKSISEEN PÄÄSIÄISENVIETTOON Eveliina tutustui vuosia myöhemmin Mitjan vanhempien luona. Hämmennys oli voimakasta.

– En tiennyt kenenkään juhlivan pääsiäistä noin isosti. Se oli positiivinen kulttuurishokki.

Eveliina ei ollut aiemmin vieraillut ortodoksisessa liturgiassa, eivätkä perinteet olleet hänelle ennalta tuttuja.

– Yöllinen pääsiäisliturgia oli minulle elämys. Ensimmäisenä kiinnitin huomiota ristinmerkkien tekemiseen ja siihen, että vaikka kaikki oli uutta ja eksoottistakin, koin vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteisöllisyys oli voimakasta.

Eveliinaan teki vaikutuksen se, miten ihmiset hallitsivat liturgian.

– Tuntui siltä, että kaikki tiesivät mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä kuuluu missäkin kohdassa sanoa. Vaikka en saanut osallistua ehtoolliselle ja tunsin oloni turistiksi, olin ihastunut. Mitjan perhe opetti minulle Kristus nousi kuolleista -laulun ja toivotukset sekä perinteen kolmesta poskisuudelmasta. Yö oli opettavainen.

Se ei kuitenkaan päättynyt liturgiaan. Eveliinan ja Mitjan saapuessa yömyöhällä Mitjan vanhempien kotiin kolmen tunnin seisomisen jälkeen, odottivat pöydässä vielä maljojenkohotus ja perinteiset pääsiäisjuomat.

– Seuraavana päivänä nukuimme pitkään, ja sitten juhlat vasta oikeastaan alkoivat.

MITJAN LAPSUUDENKODISSA on aina pääsiäisenä vietetty isoja pitoja perheen ja ystävien kesken notkuvan juhlapöydän ääressä. Mitja muistaa, että kiehtovinta perheen pääsiäisen vietossa oli se, että juhla ei ollut varsinainen ydinperhejuhla.

– Kotiin sai kutsua kavereita. Kokoonpano oli usein melko vaihtuva. Tärkeintä oli, että saadaan mahdollisimman paljon väkeä pöydän ympärille! Mukana oli perheen lisäksi ystäviä, naapureita ja serkkuja.

Mitja muistaa, että suuri viikko oli erityisen merkityksellistä aikaa kotona jo palmusunnuntaista lähtien.

– Kaikki huipentui kuitenkin pääsiäisliturhgiaan. Varhaisimmat muistoni pääsiäisyön palveluksesta liittyvät siihen, että pinnistelen väkisin valveilla. Jotenkin taistelu aina onnistui, vaikka hirveästi väsyttikin.

Mitjan vanhemmat keksivät lasten hereillä pitämiseen hyvän keinon. Joensuussa vietettiin nimittäin samaa aikaa kahta pääsiäisliturgiaa, joista toinen oli Pyhän Nikolauksen kirkossa ja toinen Johannes Teologin kirkossa. Kesken liturgian perhe lähti kävelemään kirkolta toiselle.

– Jännityksellä odotimme, mikä kohta toisessa kirkossa on menossa. Pieni jaloittelu toi lisää virtaa.

JOS EVELIINAN ja Mitjan huomio kiinnittyi lapsuudessa pääsiäisen pinnallisempiin puoliin, kuten herkkuihin, virpomiseen ja valvomiseen, avautui pääsiäisen hengellinen merkitys kummallekin vasta myöhemmin. Mitja kertoo innostuneensa teologiasta teini-ikäisenä innostavan uskonnonopettajan Juha Pössin myötä.

– Yhtäkkiä osasin kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja niiden merkityksiin papin puvun osia myöten. Myös liturgia alkoi kiehtoa syvemmin. Halusin laulaa mukana niin, että ymmärrän mitä laulan ja miksi.

Mitjan äiti lauloi ortodoksisessa kirkkokuorossa, joten pian laulamisesta tuli myös äitiä ja poikaa yhdistävä asia.

– Suureen viikkoon liittyvät liturgiat ovat minulle rakkain perinne. Vaikka oma uskonnollisuutenikin on muuttunut ja lapsihperhearkeen liittyy monenlaista kiirettä, pääsiäisliturgiasta en luovu.

PÄÄSIÄISVALMISTELUT OVAT alkaneet tänäkin vuonna vauhdikkaasti Pilkkeiden kotona. Mitkä perinteet mahtuvat mukaan juhlintaan?

Eveliinalle omasta lapsuudestaan tärkeä virpominen ei ole vielä vakiintunut perheen lasten Samuelin, 7, ja Stiinan, 5, tavaksi. Eveliinan mukaan ihmiset eivät ole enää varautuneet virpojia varten.

– Tuntuu siltä, että virpomista ei enää katsota niin hyvällä. Viime vuonna kiinnitimme huomiota siihen, että asuinalueellamme oli palmusunnuntaina hiljaista eikä ovelta ovelle kulkevia lapsia näkynyt missään. Halloweenina puolestaan liikettä piisasi. Mistä se kertoo että amerikkalainen tuontijuhla on vienyt virpomisen paikan?

Eveliina ei silti aio luopua toivosta virpomisen suhteen.

– Ehkä tänä vuonna rohkaistumme ja lähetämme lapset reippaasti virpomaan. Lasten mielestä se olisi varmasti jännittävää ja he ovat rohkeita. Näinhän se perinne jatkuisi ja pysyisi voimissaan!

KESKUSTELUA HERÄTTÄÄ tällä hetkellä perheen edustus pääsiäisliturgiassa. Mitja on osallistunut siihen joka vuosi, mutta Eveliina on jäänyt useimmiten lasten kanssa kotiin. Olisiko kuitenkin tänä vuonna aika osallistua palveluksen koko perheen voimin? Mitja uskoo, että lapset jaksavat valvoa ainakin ristisaattoon asti.

– Kyllä me tänä vuonna kokeillaan. Liturgiassakin on lapsille tuttuja kohtia, sillä laulan liturgian osia heille usein.

Esimerkiksi iltalauluksi Mitja on laulanut Samuelille ja Stinalle Kerubiveisua.

– Palveluksessa Kerubiveisua lauletaan niin pitkään suuren saaton aikana, että ehtoollislahjat on saatu siirrettyä pyhälle pöydälle. Minä noudatan vähän samaa ajatusta lasten nukuttamisessa. Vasta kun uni tulee, saa siirtyä viimeiseen säkeistöön.

MIKÄ PERINNE sitten on ortodoksinen, mikä luterilainen? Mikä tulee Eveliinalta, mikä Mitjalta? Pilkkeet ovat yhtä mieltä siitä, että parhaat perinteet välittyvät tiedostamatta. Ennen kaikkea he haluavat noudattaa käytännön uskontodialogia olemalla uteliaita. Vaikka Mitja on kiintynyt ortodoksisiin pääsiäisperinteisiin, hän suhtautuu luterilaisuuteen mielenkiinnolla.

– Kun olen käynyt Eveliinan kanssa luterilaisessa kirkossa, olen nähnyt monia ihan uusia juttuja. Olen ollut niin poteroituneena ortodoksisuuteen, että Suomen valtauskonto tuntuu jännittävältä.

Yksi perinne pysyy varmasti vuodesta toiseen. Eveliina naurahtaa ja paljastaa:

– Mitja tekee pashan, ja se on pitkä rituaali.