On äänetön itäsuomalainen peltomaisema ja vanhojen kuusten rivistö. Tuuli puhaltaa pysähtyneen Toyotan katolta lunta. Ihmisiä ei näy.
Olen ajanut Heinävedelle Valamoon ystävieni kanssa. Kangaskasseissamme ovat kotitehtävät, tyhjennetyt ja etikalla pestyt kananmunat. Seuraavat neljä päivää koristelemme munia vahatekniikalla, kirjoitamme symboliikkaa ja käytämme erityisiä värejä.
Slaavilaisessa kulttuurissa pisankamunia on koristeltu jo esikristilliseltä ajalta alkaen.
LUOKASSA SELAILEMME Kanadasta tilattuja mallikirjoja ja valitsemme ensimmäiset kuviot. Sektoriviivojen turvin kalat, havut, viljat, kukat ja sydämet piirtyvät luonnoksina munankuoreen tasaisin etäisyyksin.
Kiinnitämme lusikan varren ylössuin käännettyyn kukkaruukkuun. Lämpökynttilän lämpö muuttaa lusikkaan murennetun tuohuspalasen kirkkaaksi nesteeksi. Täytämme terän vahalla, pirskomme ylimääräisen pois ja kuumennamme terää taas.
Kuin ensiaskeleet maailmankaikkeudessa vedämme ensimmäiset arat, haperot viivat. Siinä se nyt on, spiraali, jonka loukkuun paha jää. Luovumme velttouden ja laiskuuden tottumuksista, vallanhimosta.
Sanotaan, että Neitsyt Maria ojensi munia sotilaille, jotta he eivät olisi julmia hänen pojalleen. Ristin juurella kyynelet pilkuttivat munan, syntyi pisanka.
Perinteen mukaan munat maalataan tai ”kirjoitetaan” palmusunnuntain jälkeisellä viikolla. Ukrainassa joka alueella ja kylällä oli omia symboleita ja värityksiä. Suvussa perinne siirtyi äidiltä tyttärille. Värejä tehtiin juurista, puunkuorista, marjoista, jopa hyönteisistä. Reseptejä säilytettiin arvokkaina salaisuuksina.
Pisankamunien koristeluun käytetään mehiläisvahaa, joka täytyy ensin sulattaa. Kuva: Ilkka Tahvanainen
SEURAAVANA PÄIVÄNÄ rohkenemme painaa terää kuorta vasten. Niin lujaa, että ratina kuuluu.
Muutamat kurssilaisista ovat osallistuneet jo 20 kertaa tai enemmänkin. Heidän pääsiäisensä alkaa täältä, kurssipöytien äärestä. Joidenkin vuosikertamunat ovat hajonneet siivouksen yhteydessä, toisista munista Royal blue, raspberry ja syrup ovat haalistuneet ajan myötä.
Mutta kuinka avuliaita ja iloissaan he meistä ovat, ensikertalaisista:
– Hankaa leima etikalla, neuvoo eräs.
– Muistathan peittää munan tyhjennysreiän ennen kuin upotat.
Me maalaamme pisankaa aamuyhdeksästä iltakuuteen. Joskus luokkaan laskeutuu hiljaisuus, eikä kukaan puhu. Silloin opettaja sanoo: nyt se tapahtui.
Niin käy joka kurssin aikana. On vain pisanka ja me. Pyhä kolminaisuus suojelee seinällä.
Suomessa pisankamunien maalausta voi opetella ainakin Valamon luostarissa Heinävedellä. Kuva: Ilkka Tahvanainen
OMASSA HUONEESSA on sänky, kurssiesite pöydällä ja Raamattu. Opistohotellin punaisen verhon takana seisovat vanhat kuuset.
Piipahdamme Saarikosken haudalle. Valokuva on hautautunut puoliksi lumeen. Viereisissä risteissä roikkuu enkeli ja savilintu, myös vastamaalattu pisankamuna. Paaston aikana iltapalaksi tarjotaan mallasleipää ja suolakurkkuja.
Perinteen mukaan vanhoille ihmisille ojennettiin lahjaksi tummia munia, koska heidän elämänsä oli täyttynyt. Nuoret saivat vaaleita munia, kertoo opettajamme Mari Äyräväinen.
Pisanka suojasi kodin pahoilta hengiltä ja salamoilta. Munia ojennettiin perheenjäsenille, lapsille, papeille, kodin turvaksi, arkkuihin, eläinsuojiin, mehiläispesän alle, hän jatkaa.
Ensimmäisten päivien jälkeen olo helpottuu. Kahvin puutteen tuoma jomotus päässä on kaikonnut. Iloa tuottava murhe, minua opastetaan.
Himmennyt kuva kirkastuu meissä, jos hyvin käy. Ystävyytemme loistaa uusina väreinä, viisaudenkeltaisena, menestyksenpinkkinä, tervehdyttävänä ja vihreänä. Ehkä tälläkin hetkellä pisankaa maalataan Bulgariassa, Unkarissa, Puolassa, Serbiassa, Valko-Venäjällä, Liettuassa, Romaniassa, eri puolilla Eurooppaa.
Mitä jos itse kukin silloin tällöin maalaisimme pisankamunia ystävyyden puolesta, rauhan ja maailman puolesta?
Ilkka Tahvanainen osallistui Pääsiäismunia pisanka-tekniikalla -kurssille yhdessä ystäviensä Kirsi Tarkan ja Nina Korhosen kanssa Valamon kansalaisopistossa 26.–29.3.