Luterilainen rovasti Heikki Savola, Liperin seurakunnan entinen kirkkoherra, on eronnut kirkosta tammikuun alkupuolella. Hänen pappisvihkimyksestään oli juuri tullut kuluneeksi 60 vuotta hänen kääntyessään ortodoksiksi. Savolan mitta täyttyi syksyisen kirkolliskokouksen ratkaisujen johdosta.
– Suomen kirkko piispojen osalta on liberaaliteologian vallassa, ja osittain piispallinen asenne säteilee siinä mielessä myös paikallisseurakuntiin. Se, joka on kiinnostunut omasta urakehityksestään papiston piirissä, noudattelee julistuksessaan oman liberaalipiispansa näkemyksiä. Sama koskee myös kirkolliskokouksen jäsenten kannanottoja, Savola sanoo.
Heikki Savola, joka oli aikoinaan Suomen nuorin pappi ja sittemmin myös nuorin kirkkoherra, luonnehtii Suomen nykyistä luterilaista kirkkoa poloiseksi, holtittomaksi ajopuuksi maallistumisen virrassa, joka kulkee minne milloinkin.
– Suomessa on kaksi valtionkirkkoa, luterilainen ja ortodoksinen. Kummallekin on suotu itsenäinen, autonominen asema – oikeus toimia omista lähtökohdistaan käsin. Ortodoksinen kirkko käyttää tätä mahdollisuutta. Se uskaltaa olla kirkko. Se seisoo lujasti Jumalan sanan ja pyhän traditionsa pohjalla. Luterilainen kirkko taas on ”tv-valistuneen” maailman mielihalujen myötäilijä.
Savolan mielestä kaikki ihmiset ovat ihmisinä yhtä arvokkaita.
– Ennen vanhaan mahduimme kaikki yhteen ja samaan jumalanpalvelukseen. Ihmisiä ei lajiteltu. Sateenkaaria oli vain taivaalla. Jumalan luomakunnassa elämän jatkuminen perustuu näihin asetelmiin: Mies ja nainen, uros ja naaras, hede ja emi. Isä ja äiti lapsensa kehdon äärellä, linnut laulavat, kukat tuoksuvat. Toivottavasti lähestyvissä piispainkokouksissa liberaalipiispat ymmärtävät viheltää Jumalan sanan vastaisen pelinsä poikki ja palaavat ruotuun.