Kun jätin vakituisen työpaikkani helsinkiläisen optikkoliikkeen apulaismyymäläpäällikkönä ja aloin opiskella teologiaa Helsingin yliopistossa, talouden alamäki oli vasta alkamassa. Hyppy uuteen maailmaan ei tuntunut silti suurelta riskiltä – tätähän olin aina halunnut.
Yleinen taloustilanne on heijastunut myös kirkon virkoihin, paljon teologeja työllistävään media-alaan ja onpa uskonnonopetuksenkin tuntimääriä jatkuvasti uhattu pienentää. Viime kesäkuussa Kallion seurakunnassa yhtä avoinna ollutta seurakuntapastorin virkaa haki 78 ihmistä.
Itse opiskelen teologisessa tiedekunnassa linjalla, joka ei varsinaisesti valmista mihinkään valmiisiin tehtäviin, vaan on sivuainevalinnoilla räätälöitävissä oleva ylempään korkeakoulututkintoon valmistava linja. Aiemmin niin vahva luottamus siihen, että minusta voi tulla mitä vain, uhkaa välillä talousahdinko- ja työttömyyskeskustelujen pauhatessa murentua.
Helsingin piispa Irja Askola vieraili marraskuun alussa Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen TYT:n kutsumana teologisessa tiedekunnassa keskustelemassa opiskelijoiden kanssa muun muassa alan työllisyysnäkymistä. Vaikka pääosa opiskelijoista tuli kuulemaan nimenomaan Helsingin hiippakunnan työllistymismahdollisuuksista, halusin itsekin saada käsityksen teologien työmarkkinoista.
Piispanvierailulla olivat Askolan lisäksi seurakuntien toimintakulttuurin muutoksesta kertonut hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen, pappien rekrytoinnista vastaava notaari Heikki Hämäläinen sekä hiippakuntasihteeri Salla Poropudas, joka vastaa työssään muun muassa oppilaitosyhteistyöstä ja seurakuntaharjoitteluista.
Irja Askola kertoi etenkin pääkaupunkiseudulla tällä hetkellä elettävästä kiinnostavasta ja kiehtovasta aikakaudesta. Uskonnosta on hänen mukaansa tullut koko ajan kiinnostavampi puheenaihe ja uskontojen lukemisen osaaminen, erityinen uskonnonlukutaito, on tärkeä kyky nykyisessä maailmantilanteessa. Askola kertoi, ettei ainakaan Helsingissä kirkkoa edes yritetä työntää marginaaliryhmäksi. Hän kokee esimerkiksi kolmannen sektorin ja median seurakuntien merkittäviksi yhteistyökumppaneiksi.
Pappislinjan opiskelijatkin voivat hengittää hieman vapaammin: kun muutama vuosi sitten pappisvihkimyksen sai vain reilu 60 teologian maisteria, on luku nyt kivunnut noin 90 vihittyyn vuosittain. Helsingin hiippakunnan notaari kertoi piispanvierailun mahdollistuneen senkin takia, että ”me haluamme teidät meille töihin”.
Hyvät arvosanat, oivaltavat gradut ja laajat portfoliot eivät ole merkittävimpiä tekijöitä työpaikkoja täytettäessä. Askola korosti, että isoja valtteja työnhaussa ovat aitous ja taito olla läsnä, avoimuus toimintaympäristöjen muutoksille ja hyvät työelämätaidot. Myös innovatiivisuus ja henkinen kypsyys luetaan työntekijän hyviin ominaisuuksiin, mutta tietynlainen tolkku riittää. Eikä tolkullisuus tarkoita täydellisyyttä, Askola sanoi. Hiippakunnan työntekijät kertoivat, ettei yhtä täydellistä teologin mallia ole eikä seurakunnissa työskentele toistensa klooneja, vaan tietty persoona vain sopii tietynlaiseen työympäristöön.
Helsingin hiippakunnassa on virkoja noin 230 papille, jotka työskentelevät sekä seurakuntien että seurakuntayhtymän ja erilaisten järjestöjen palveluksessa. Opiskelijat kyselivät piispanvierailulla, kannattaako odottaa virkaa Helsingin hiippakunnasta, vai onko haettava töitä ympäri maata. Piispa Askola kehotti ehdottomasti etsimään töitä myös muualta, sillä ikinä ei tiedä, millaisia uusia mahdollisuuksia voi löytää ja asioita kokea. Eikä se johdatuskaan hullumpi ajatus ole, Askola sanoi.
Piispa kehotti unelmoimaan rohkeasti ja löytämään oma ovi koputettavaksi.
Viime vuonna julkaistun teologien osaamis- ja koulutustarvetta kartoittavan Tulevaisuuden teologi -ennakkoraportin mukaan yhä useampi teologi löytää oman polkunsa muualta kuin kirkkoon tai kouluun johtavalta tieltä. Vaikka seurakunnissa ei tarvittaisikaan teologian maistereita, jotka eivät ole pappeja, on Helsinginkin hiippakunnan alueella töitä teologeille.
Askolan sanoin teologian koulutus on monella alalla, esimerkiksi asiantuntijatehtävissä, yritysten henkilöstöhallinnossa ja viestintä- sekä media-alalla, varsin arvostettua. Siihen haluan uskoa ja lisäksi toivon saavani koulutuksestani teologisen yleissivistyksen lisäksi samanlaista sydämen sivistystä kuin piispalla on.
Tulevaisuudenuskoni muruset alkavat hakeutua taas yhteen.
Kirjoittaja on työharjoittelussa Kotimaassa.
Lue myös;