Ulkoilutin koiraa monena päivänä peräkkäin Hietaniemen hautausmaan lähistöllä Helsingissä. Aloin kuulla ääniä. Jostain kuului helisevää hyrinää.

Tilhiä. Kuinka hauskaa, tilhet ovat täällä. Mutta kesti monta päivää ennen kuin onnistuin näkemään niitä. Parvet olivat jossain hautausmaan rehevien puiden ) on vaelluslintu, jos joku. Pääosin se pesii Pohjois-Suomen havumetsissä, mutta ilmaantuu etelään syys-lokakuun tienoilla ja viipyy niin pitkään kuin ravintoa riittää aina joulukuulle. Ja jos ei riitä, kuten tänä vuonna on asian laita, tilhet pyyhkäisevät eteläisen Suomen läpi aina Välimerelle saakka.

TARINA KERTOO naisesta, joka oli viettänyt sapattivapaalla pitkiä aikoja ortodoksisessa luostarissa. Hän kertoi kiintyneensä erityisesti kellojen soittoon. Se ei hänen mukaansa muistuttanut luterilaisten kirkkojen ankaraa vasken kalketta, vaan monien pienten kellojen sinfoniaa.

Palattuaan taas arkityöhönsä seurakunnan kanslistiksi hän huomasi kaipaavansa säännöllistä rukouselämää. Se ei tahtonut millään onnistua kotioloissa.

Kerran kirkkokahvilla eräs samassa pöydässä istunut, itseään raamatullisena pitävä mies alkoi tentata nokkavasti naista kuultuaan tämän luostarikokemuksista.

– Oletko rukoillut koskaan turhaan?

– En, vastasi nainen.

– Niinkö, sanoi mies.

– Ja mitä tarkoitat turhalla rukouksella? Sitäkö että minua ei kuulla vai että pyyntöihini ei vastata?

Mies jäi sanattomaksi. Koska nainen tunsi entuudestaan miehen, hän lisäsi pisteliäästi:

– Vai tarkoititko, että luostarissa rukoileminen on turhaa? Että Jumala ei kuule jos joku rukoilee luostarissa?

– En minä sitä tai ehkä minä…, mies sekoili sanoissaan.

Nainen pahoitteli ja lähti pöydästä. Ulkona auringonpaisteessa hänestä alkoi äkkiä kuulla luostarin kellojen soiton. Hän katseli hämmentyneenä ympärilleen ja paikallisti sitten äänen.

Pihlajapuussa istui tilhipalvi. Niistä lähti iloinen ja helisevä ääni.

– Rukouskello kutsuu, nainen sanoi itsekseen.

Samassa tilhiparvi nousi lentoon ja tienoon täytti ääni ja vahva tunnelma, joka paikalla olleiden todistuksen mukaan oli kuin taivas olisi hymyillyt.

Rukous

Tilhentöyhtöinen Jumala! Kirkkosi kellot soivat, ja kutsuvat meitä laiskureita, mukavuudenhaluisia sieluja. Mutta me vain umpimielisinä möllötämme töllötämme tyhjyyttä sisällämme. Armahda!

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!