Paimentyttö torkahtaa aholla. Kun hän herää, hänen päänsä vasemmalla puolella on käärme, oikealla perhonen. Se, mitä sitten tapahtui, olisi hengellinen salaisuus, elleivät talon lapset olisi sattumalta nähneet jotain hämmentävää?

Luonto puhuu -tarinoissa ihminen kohtaa Jumalan yllättävissä tilanteissa. Tällä kertaa ääneen pääsee mustatäplähiipijä.

Yllätyin, kun mökin pihapiirissä lenteli pieniä vilkasliikkeisiä perhosia. Aikaisempina kesinä olen vain muutaman kerran nähnyt sellaisen, ja silloinkin hieman etäämpänä mökkitien varressa. Kaunis otus kuin mikä.

Mustatäplähiipijä (Carterocephalus silvicola) kuuluu paksupäiden heimoon, jonka huomattavasti yleisempiä edustajia ovat lauhahiipijä ja piippopaksupää.

Mustatäplähiipijät viihtyvät metsäteiden varsilla ja puoliavoimilla paikoilla. Ne lentävät kesäkuun alusta heinäkuun alkuun.

***

Tarina kertoo paimentytöstä, jonka oli käytävä rippikoulu. Siellä hän tunsi voimakkaan hengellisen kutsun. Tyttö kertoi asiasta papille, mutta tämä pyysi puhumaan asiasta konfirmaation jälkeen. Tytön oli kuitenkin pakko lähteä heti konfirmaation jälkeen paimeneen.

Kerran kuumana kesäpäivänä lehmien märehtiessä rantapuiden varjossa hän kallisti päänsä ahon pehmeään pintaan ja nukahti.

Kun tyttö heräsi, hän näki vasemmalla silmällään käärmeen kerällä päänsä vieressä.

Tyttö kauhistui eikä uskaltanut liikkua. Hän kurkisti silmällään oikealle ja näki kauniin keltamustan perhosen (kyllä, se oli mustatäplähiipijä).

Käärme sihisi:

– Älä silmä pieni katso oikealle, kun vasemmalla on käärme.

Perhonen kuiskasi:

– Älä silmä pieni katso vasemmalle, kun oikealla on perhonen.

Taivaalla suuret kumpupilvet kulkivat hitaasti keinahdellen kuin lehmän utareet.

Tyttö rukoili Jumalaa, että hän selviäisi tukalasta tilanteesta.

– Jumala, jos sinä olet olemassa, pelasta minut, ja lupaan noudattaa kutsumustani ja antaa koko elämäni sinulle!

Käärme sihisi:

– Älä kiusaa Jumalaa tuollaisilla pyynnöillä. Ei sinulla mitään kutsumusta ole.

Perhonen kuiskasi:

– Älä välitä käärmeen jutuista, se puhuu aina noin, koska se kuuluu Jumalan suunnitelmaan.

– Mitä sinä tarkoitat?

– Olemme tulleet kertomaan sinulle tosi kutsumuksesta, perhonen sanoi.

Mitä sitten tapahtui, olisi hengellinen salaisuus, elleivät talon lapset olisi juuri silloin katsoneet ahon suuntaan.

Lapset ryntäsivät kotiin ja kertoivat silmät hämmästyksestä suurina, että olivat nähneet kuinka paimentyttö nousi makuuasennossa leijailemaan.

– Hän kääntyi ilmassa seisoma-asentoon ja alkoi säteillä. Hetken kuluttua hän laskeutui maahan ja alkoi kutsua lehmiä kuin mitään ei olisi tapahtunut, saivat lapset sanotuksi, ennen kuin heidän puhekykynsä katosi viikoksi.

Rukous

Jumala, anna minulle

oikea kutsumus,

sellainen kuin perhosilla:

olla olemassa ja säteillä

elämäniloa ympäristöön,

hengellistä kauneutta.

Aamen.