Enkeli alkoi pitää itseään parempana kuin muut enkelit. Jumala huomasi sanansaattajansa mielialan muutoksen ja antoi enkelille tehtävän. Mutta se ei ollut ihan sellainen kuin tämä oli ajatellut.

Luonto puhuu -tarinoissa ihminen kohtaa Jumalan yllättävissä tilanteissa tai Jumala vaikuttaa muuten luomakuntaansa. Tällä kertaa kyse on rantakanasta.

Espoossa Finnoon eli Suomenojan allas on erinomainen lintupaikka. Alun perin se oli merenlahti, mutta 1960-luvun alussa se pengerrettiin lämpövoimalan saostusaltaaksi. Nyttemmin sen läheisyyteen nousee asuintaloja, metroasemakin löytyy miltei kivenheiton päästä.

Finnoolla on yhä mahdollisuus nähdä kolmea vähälukuista lintulajia säännöllisesti, usein helpostikin: mustakurkku-uikkua, punasotkaa ja liejukanaa.

Viimeksi mainittu on Suomessa varsin vähälukuinen rantakanalaji, pesiviä pareja arvioidaan olevan vain 50–200. Liejukana (Gallinula chloropus) muistuttaa yleisempää nokikanaa, mutta on hieman pienempi, otsakilpi on punainen ja nokan pää keltainen (nokikanalla valkoiset).

Keski-Euroopassa liejukana on yleinen puistolintu, ehkä pian meilläkin. Näin taannoin erään puisto-ojan reunalla liejukanan tepastelemassa.

***

Tarina kertoo enkelistä, joka alkoi pitää itseään parempana, hengellisempänä ja sivistyneempänä kuin muut enkelit. Jumala huomasi kehityspiirteen ja pyysi enkelin luokseen.

– Olen laittanut merkille lahjakkuutesi, joten saat erikoistehtävän, Jumala sanoi.

– Oi kiitos, sanoi enkeli ja punastui.

– Annan liejukanojen pesinnän suojaamisen vastuullesi, Jumala kuiskasi.

Enkeli ilahtui ensin, mutta kauhistui kun tajusi, mistä oli kyse. Liejukana nimittäin pesii järviruovikoissa osmankäämien seassa. Se on piileskelevä, joten lajin suojeluenkelin on oltava kaikkea muuta kuin hienohipiäinen.

– Onko minun pakko laittaa saappaat jalkaan ja tarpoa liejukanan matkassa, enkeli kysyi suojeluvastaavalta.

– Kyllä se kuule niin on. Maassa maan tavalla ja lajinomaisesti lajin kanssa.

Niin enkeli laskeutui lintujärven ruovikon uumeniin. Se tapasi liejukanan, joka kysyi:

– Kuka sinä olet?

– Minä olen sinun suojelijasi.

– Kuinka voit suojella minua ja poikasiani, kun olet yltä päältä liejussa? Siipesikin ovat tahriintuneet.

Samassa suojelijan saappaat hörppäsivät vettä. Enkeli oli vähällä pillahtaa itkuun, mutta muisti sitten, että Jumala oli antanut tehtävän hänelle. Jumala oli luottanut häneen.

– Ei se mitään, enkeli sanoi ja kaatoi toisesta saappaastaan vettä pois.

– Kykyni suojeluun ei perustu siihen, että olisin kuin kiiltokuva. Myötäeläminen on suojelijan tärkein tehtävä.

Rukous

Oi, Ruovikkojen Ruhtinas!

Anna enkelisi suojella

parhaan kykynsä mukaan

rantakanoja ja minua.

Olemme samassa liejussa kaikki.

Aamen.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!