ULKOILUTIN TAANNOIN koiraa – tai se minua – Helsingin Töölönlahdella likellä Urho Kekkosen muistomerkkiä, kun pensaikosta lennähti lintu, jolla oli oranssi yläperä. Näin sen vain vilaukselta, mutta linnun habitus eli muoto oli selvä. Leppälintu.

Iloitsin havainnoista, vaikka leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on varsin yleinen valoisten metsien pesimälintu koko maassa.

Eritoten juhlapukuinen leppälintukoiras on helppo tuntea näyttävän höyhenpeitteen vuoksi. Myös sen valkoinen otsa loistaa kauas. Naaraat ja nuoret linnut ovat yleisväritykseltään ruskeita, minkä vuoksi niiden tunnistaminen saattaa olla äkkinäiselle hankalaa.

Kansan suussa leppälinnulla on ollut myös sellaisia nimiä kuin punahäntä, punatakkinen, leppäkerttu (!) sekä kalmalintu. Viimeisin viittaa uskomukseen, jonka mukaan linnun ilmestyminen pihahpiiriin saattoi tietää kuolemaa. Niinkin uskottiin, että jos leppälintu lentää lehmän mahan alta, lehmä lakkaa tuottamasta maitoa.

TARINA KERTOO nuoresta miehestä, joka pääsi hautausmaalle oppiin. Seurakunta toivoi nuorukaisesta uutta haudankaivajaa, sillä vanha kaivaja oli jo eläkeiässä.

– Opetan sinulle kaiken minkä tiedän, vanha kaivaja sanoi.

– Olen siitä kiitollinen, vaikka tuskin se kuopan kaivaminen kovin vaikeaa voi olla, nuorukainen vastasi.

– Kyllä se joskus on hyvinkin vaikeaa. Ja aina yhtä raskasta.

Kului vuosi ja nuorukainen kaivoi opastajansa johdolla hautoja niin vetiseen, jäiseen kuin routaiseen maahan. Tuli loppukevät.

– Nyt minä opetan sinulle työtoverien nimet.

– Mitä, tuleeko tänne muitakin?

– Täällä on jo. Kuuntele.

– Linnut laulavat.

– Oikein. Ne ovat työtovereitasi, tulet sen huomaamaan. Joku niistä saattaa olla Meidän Luojamme asialla ja toimittaa enkelin roolia.

– Mitä höpöjä, nuorukainen tuhahti.

Mutta jäätyään yksin vastaamaan seurakunnan hautojen kaivuusta, nuorukainen alkoi kiinnostua linnuista, jotka tulivat joskus lähelle katsomaan hänen työskentelyään. Niitä kiinnostivat maasta nousevat hyönteiset ja madot.

Kerran oranssivatsainen leppälintu tuijotti pitkän aikaa nuorta haudankaivajaa sen näköisenä kuin olisi halunnut sanoa jotain. Nuorukainen ihan häkeltyi ja jäi odottamaan linnun puhetta.

Mutta leppälintu lensi pois sanaakaan sanomatta.

Pian tämän jälkeen kirkkoherra tuli paikalle ja kertoi nuorukaiselle, että vanha haudankaivaja oli nukkunut pois.

Rukous

Taivaan ja maan Herra,

anna meille

elämää ennen kuolemaa

ja vielä sen jälkeenkin.

Anna lintujen laulaa

kun hetkemme koittaa.

Aamen

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!