Suomessa ollaan presidenttiä myöten huolissaan liikkumattomuudesta. Harvemmin nousee esiin se, että olemme Euroopan unionin ulkoilullisin kanssa: aikuisväestöstä ulkoilee säännöllisesti 96 prosenttia. Luonnossa liikutaan keskimäärin kolme kertaa viikossa, 182 kertaa vuodessa, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimus.

– Luonto on Suomen suurin liikuntapaikka, ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Nieminen kertoo.

Suomen ensimmäisellä luonnon virkistyskäytön strategialla halutaan varmistaa, että suomalaiset, mutta myös luonto, voisivat entistä paremmin. Valtioneuvosto hyväksyi strategian toukokuussa 2022. Sitä oli tekemässä seitsemän eri ministeriötä, Metsähallituksen Luontopalvelut, ELY-keskusten ympäristövastuualue, Kuntaliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto sekä Ulkoilufoorumia edustanut Suomen Latu.

LUONNON VIRKISTYSKÄYTÖSSÄ hyödynnetään tarjolla olevia ”luonnon ekosysteemipalveluja”, strategiaa tekemässä ollut Nieminen kuvaa. Erilaisia tapoja liikkua ulkona voisi listata sivukaupalla.

– Hiihto, soutu, pyöräily, frisbeegolf, marjastus, kalastus, metsästys, jopa moottorilla tapahtuva maastoajelu ja suosituimpana kävely, hän luettelee.

Luonnosta halutaan kansallinen menestystekijä viiden keskeisen tavoitteen myötä. Niitä ovat lähiluonnon saavutettavuus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, luonnon kestävyyden vaaliminen, virkistyskäytön monimuotoisuus sekä voimavarojen tunnistaminen ja yhteistyö.

– Tai kuten esimieheni tiivisti tavoitteen jo alussa kahteen sanaan: kansa pihalle!

Eikä kansa pane hanttiin. Strategian pohjaksi tehtyyn kansalaiskyselyyn tuli yli 8 000 vastausta.

– Se kertoo, että luonto kiinnostaa. Huolta kannetaan myös kestävyydestä. Luonto ei ole vain kulissi ihmisen toiminnalle.

LUONNOSSA LIIKKUMINEN ja sen hyödyntäminen on aina ollut meillä osa elämää. Sitä on edistänyt suomalainen ”superjuttu” jokamiehenoikeudet.

Koronan myötä muun muassa nuorten aikuisten into retkeilyyn lisääntyi. Myös marjastus ja sienestys ovat pitäneet melko hyvin pintansa.

Tilanteen jatkumista ennallaan ei kuitenkaan kannata pitää itsestäänselvyytenä.

– Digitalisoituvassa maailmassa teemme töitä ja vietämme vapaa-aikaa entistä enemmän sisätiloissa, eikä jälkipolville välttämättä opeteta luonnossa oloa, Nieminen sanoo.

Muitakin haasteita on. Maahanmuuttajilla ja heidän lapsillaan ei ole traditiota Suomen luonnossa kulkemiseen. Myös kaupungistuminen vaikuttaa luontoyhtey-\n>teen.

– Tähän voi liittyä myös eriarvoistumiskehitystä: ne, joilla menee jo hyvin, tiedostavat myös ulkoilun hyödyt paremmin ja asuvat usein alueilla, jotka tarjoavat parempia ulkoilumahdollisuuksia.

Ilmastonmuutoskin asettaa haasteita.

– Etenkin Etelä-Suomessa pitää olla todella kova halu päästä hiihtämään, kun sää on niin tempoilevaa.

Luonto on iskostunut syvälle suomalaisuuteen, aina lipun luontoon liittyvistä väreistä alkaen.

– Jos sisäily lisääntyy ja yhteys luontoon alkaa erkaantua, kulttuuriset vaikutukset ulottuvat terveyteen, kulttuuriin, identiteettiin, kollektiiviseen tajuntaan. Tosin vaikka luontosuhde hapertuisi, säästä riittää aina puhumista, Nieminen naurahtaa.

STRATEGIA KOROSTAA, että luontoa pitäisi löytyä lähikulmilta. Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut rajaksi 300 metrin etäisyyden kotoa. Pääsy luontoon pitää varmistaa myös ikääntyneille ja liikuntaesteisille.

– Kaikkien ulottuvilla ei ole Kevon erämaita, mutta kivierämaan yksityiskohdista voi löytää paljon ihmeteltävää. Asfaltin raosta tunkevassa kasvissa on jo kasvun ihme. Kaupunkiinkin saa aikaan hyvän luontoretken. Tulevaisuuden osalta on toki tärkeää miettiä kaupunkien vihertämistä, Nieminen toteaa.

Sitä on vaikea sanoa, paljonko lähiluontoa on riittävästi. Jollekin yhden lehmuksen kaataminen on iso menetys.

– Vähän on hyvä, enemmän parempi. Yksi lehmus vaikuttaa, mutta ei samalla tavalla kuin kunnon metsä.

Lähikulmilla viihtymisellä on myös globaali merkitys.

– Ellei virkistystä saada läheltä, lepoa lennetään hakemaan kaukaisilla rannoilla.

Jo nyt tiedetään, että luonto vahvistaa mielenterveyttä. Pelkkä luontokuvien näkeminen laskee sydämen sykettä ja verenpainetta.

Tietoa pitkäaikaisista terveysvaikutuksista tarvitaan vielä <\n>lisää. Suomalaiset tutkijat ovat huomanneet, että luonnon monimuotoisuus suojelee meitä esimerkiksi allergioilta.

– Elimistömme on syvässä <\n>yhteydessä luontoon. Nythän sitä tuodaan jo sisätiloihin. Ihminen tarvitsee multaa kynsien alle.

Ulkoilulla on merkitystä myös kansantaloudelle. UKK-instituutin mukaan liikkumattomuuden kustannukset Suomessa ovat vuositasolla minimissään yli 3 miljardia euroa, välillisesti jopa 7,5 miljardia.

– Jatkossa tarvitaan vastaavia laskelmia myös luonnon virkistyskäytöstä. Poliittisia päätöksiä tehdään lukujen pohjalta. Kun saadaan eurot näkyviin, se edistää toimenpiteiden toteutumista.

TAVALLISIA TALLAAJIA kiinnostanee eniten se, mitä strategiapaperista avautuu arkeen.

– Ehkä avataan uusia ulkoilureittejä. Jossain tehdään sairaaloiden yhteyteen terveysmetsiä. Syntyy lisää yrityksiä, jotka tuotteistavat hyvinvointia luonnosta. Tietoa luonnossa liikkumisesta haetaan enemmän, Nieminen arvioi.

– Strategiassa on vedetty yhteen hyvää ajattelua. Idean siitä voi saada yrittäjä, järjestö- tai hallintoihminen. Hyvällä yhteistyöllä saadaan aikaan enemmän.

Parhaimmillaan tuloksilla on vaikutusta itse kunkin asenteisiin niin että opimme sietämään myös muiden tapaa virkistyä luonnossa.

– Kaupunkisuunnittelussa sen pitäisi näkyä monenlaisen virkistyskäytön yhteen sovittamisena. Mahtuvatko kävelijät ja hiihtäjät samalle reitille ilman laturaivoa, vai onko etsittävä muita ratkaisuja?

ULKOILU ON myös kirkon asia: sen jäsenille kertyy vuodessa miljoonia ulkoilukertoja. Ja olihan Jeesuskin ulkoilmaihminen, Nieminen muistuttaa.

– Evankeliumia on sanoitettu paljon ulkona. Jos vuorisaarna olisi vedetty jumppasalissa, uskomme metaforat olisivat varmaan toisenlaisia.

Niemisen mielestä kutsusta ulos voisi tehdä kirkollisen menestystekijän. Onhan kirkon pihan kynnys kirkkorakennuksen kynnystä matalampi. Jo nyt päiväkerholaisia viedään lähiluontoon ja rippileirejä järjestetään luonnon äärellä.

Tärkeä askel on otettu pyhiinvaelluksissa.

– Pyhiinvaeltajan avainsanat kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus ovat tämän päivän multitaskaajalle kutsuvia. Pyhiinvaelluksessa liikekin rauhoittaa, Nieminen pohtii.

KIRKOLLA ON rooli myös arvovaikuttajana. Matti Nieminen muistuttaa, että ilmastonmuutos, saastuminen ja luontokato kumpuavat kestämättömästä kulutuskäyttäytymisestä.

– Itsekin käyn kamppailua siitä, miten kaukaa elämyksiä on haettava, miten pienellä kulutuksella voisin elää hyvän mielen elämää.

– Tarvitaan kulttuurinen muutos, joka ei hoidu pikkulaastaroinnilla. Nyt uskotaan enemmän tai vähemmän siihen, että asioita voidaan ratkoa tekniikalla ja jatkaa ahmimista.

Niemisen mukaan ratkaisu ihmisen aiheuttamiin ongelmiin löytyy itse kunkin sisältä.

– Olen asettanut toivoa siihen, että uskolla ja uskonnolla on vaikutusta syvimpiin arvoihimme ja sitä kautta toimintaamme kestävän elämäntavan etsinnässä.

Sen muutoksen Nieminen uskoo alkavan pyhiinvaelluksen avainsanoista.

Erja Saarinen

Oikaisu 15.6. klo 17.20: Korjattu väite siitä, että suomalaiset olisivat Euroopan ulkoilullisin kansa. Suomalaiset ovat Euroopan unionin ulkoilullisin kansa.