Luomakunta-sarjassa tavataan pyy, joka sai taivaallisen hoviväen nauramaan

pyy puun oksalla
Lentoon sännännyt pyyn poikanen jäi puun oksalle katsomaan, mitä kulkijalla on mielessään. Kuva: Olli Seppälä

Menneen kesän pieni kohokohta sattui kesäkuun puolivälissä, kun kuljin mökkitietä kamera olallani. Äkkiä edestäni tienpenkalta pölähti lentoon kymmenkunta pientä lintua. Ne lensivät tien molemmin puolin.

Tajusin oitis, että kyseessä on pyypoikue. Paikka oli sellainen, jossa olen nähnyt lajin useammankin kerran vuosien varrella. Poikaset istuivat lähipuissa, muuttama oli näkyvillä. Nostin kameran ja painoin laukaisinta. Nyt kuvia katsoessani hetken riemu ja voimakkuus palaavat mieleeni. Luonto tarjosi yllätyksen.

Pyy (Tetrastes bonasia) on pieni kanalintu. Suomessa sitä tavataan koko maassa lukuun ottamatta tunturialuetta. Pesiväksi kannaksi arvioidaan noin 400 000.

Pyy on myös riistalintu, mutta koska se on pieni, suunnilleen kyyhkyn kokoinen, se ei ole niin tavoiteltu saalis.

Pyy viihtyy tiheissä sekametsissä, missä kasvaa kuusta. Usein lintu lähtee häirittynä lentoon, mutta jää pienen matkan päähän katselemaan. Pyy on reviirilintu, ja sitä voi houkutella näkösälle erityisellä pyypillillä.

TARINA KERTOO takakireästä ja opillisesti ankarasta kappalaisesta, joka oli innokas metsähmies. Erityisesti kanalinnut olivat hänen mielihriistaansa.

Metsästys oli ainoa asia, jolloin kappalainen tunsi rentoutuvansa. Kerran hän päätti lähteä pyitä pyytämään. Hän tiesi pari paikkaa, joissa oli jo keväällä kuullut pyykoiraan viheltelevän.

Mutta samottuaan tunnin ilman vilaustakaan linnuista, kappalainen tunsi rintaansa polttavan. Hän kaatui selälleen mahaan ja jäi tuijottamaan korkeita kuusia.

Äkkiä kuusen oksille ilmestyi pyy. Se hypähti kappalaisen viereen ja sanoi:

– Jumala olkoon sinulle armollinen.

– Sitä toivon minäkin, kappalainen kuiskasi.

– Nyt kävi niin, että minä olen sinun sielulintusi, sanoi pyy.

– Mitä se tarkoittaa?

– Sitä, että menet taivaaseen pukeutuneena pyyksi.

– Enkö saa valkoista albaa…?

Ja niin kappalainen pukeutui höyhenpukuun ja astui taivaan portille. Hänellä oli saattajinaan parvi pyitä.

– Kiitos enkelit, Pietari sanoi ja pyyt lähtivät takaisin maan pinnalle.

Kappalainen pyyteli anteeksi pukuaan, mutta Pietari viittasi häntä käymään peremmälle. Jumala katsoi tulijaa ja sanoi hymähtäen:

– Parempi pyy pivossa kuin kymmenen orrella.

Ja taivaallinen hoviväki nauroi niin, että vieläkin kyyneleet valuvat taivaalta.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliHengen uudistus palkitsi vuoden yhteisön ja yhteisönäyn edistäjän
Seuraava artikkeliKotimaan arkistosta: 100 (+20) lukemisen arvoista kirjaa

Ei näytettäviä viestejä