Suomessa koululaitos on syntynyt kristillisen opetuksen lähtökohdista ja eri aikoina mukaan ovat tulleet sitten muut opetettavat aineet. Olen toiminut seurakunta- ja sotilaspappina, uskonnon opettajana ja sittemmin kansanedustajana 12 vuotta ja saman ajan osallistuin aktiivisesti myös Eduskunnan sivistysvaliokunnan työskentelyyn.
Tiedän hyvin eri aikoina uskonnonopetukseen kohdistuneet muutospaineet aina oppiaineen poistamispyrkimyksiä myöten radikalismin vuosina 1970-luvulla.
Nykyinen käytäntö oman uskonnon opetuksesta on lähtökohtaisesti hyvä, koska silloin opetus on sopusoinnussa vanhempien ja kotien uskonnollisen taustan ja kasvatuksen kanssa. Käytännössä se ev.lut. ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluville merkitsee samaa asiaa kuin aiempi käsite tunnustuksellinen uskonnonopetus, mutta nyt samaa tarjotaan muillekin oppilaiden määristä riippuen. Kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomille on ollut jo puolen vuosisataa tarjolla elämänkatsomustieto. Toki kirkkoihin kuulumattomat ovat voineet osallistua halutessaan myös muiden mukana ev.lut. Kirkkoon kuuluville annettavaan uskonnonopetukseen.
Pidän uskontokasvatuksen nykyistä lainsäädäntöä uskontokasvatuksen maailman parhaimpana mallina uskonnonvapauden ja oman uskonnon opetuksen ja uskonnollisen kasvatuksen mallina. En näe aihetta mihinkään muutoksiin. Jos jotain muutetaan, tulee uusia ongelmia ja pahimmassa tapauksessa menetetään itse perusasia eli oman uskonnon opetus. Tämän sisältö on rikkaampi ja elävämpi kuin muut vaihtoehdot tarjoaisivat
Kouluissa on aina monia eri järjestelyjä opetusryhmien ja lukujärjestysten osalta. On hyväksyttävä, että oikeus oman uskonnon opetukseen myös vaatii näitä.
Pidän perusoikeutena, että kaikilla on mahdollisuus oman uskonnon opetukseen. Näin taataan koulun, kodin ja kirkkokunnan tai uskonnollisen yhteisön kasvatuksen yhteiset tavoitteet muita loukkaamatta. Tämä ei suinkaan sulje pois sitä, että tässä yhteydessä annetaan tietoa myös eri uskonnoista ja eri uskonnollisista näkemyksistä kullekin ikävaiheelle soveltuvilla tavoilla.
Lauri Oinonen
TM, rovasti
Kaupunginvaltuutettu
Keuruu/Haapamäki