Ympäristöministeriön työryhmä valitsi vuonna 1992 Suomelle 27 kansallismaisemaa. Maisemien katsottiin edustavan sopivasti maamme eri osien luonnon- ja kulttuuripiirteitä. Kun sitten koronaepidemian aiheuttama kotimaanmatkailun buumi 2020-luvun alussa syntyi, Suomella oli yhteisesti laadittu käsitys tärkeistä näkemisen arvoisista ympäristöistä.

Mieleeni on tullut, että Suomen hengellisen historian tärkeistä kohteista pitäisi tehdä samantapainen luettelo. Tosin kiinnostava tiekirkkojärjestelmä täyttää tarvetta yhdeltä puolelta. Kaikki kristilliset nähtävyytemme eivät kuitenkaan ole kirkkoja. Suomen kirkkohistoria ei ole vain kirkkojen historiaa.

JONKINLAISIA HAHMOTELMIA maamme tärkeimmistä kristillisistä nähtävyyksistä on kyllä olemassa. Eräs sellainen on Kotimaan toimittajan Kirsti Ritopeuran (1947–2009) kirjanen 222 kirkollista nähtävyyttä (Kirjapaja 1982). Itse olen kirjassani Suomalainen pyhiinvaellus (Väyläkirjat 2025) esittänyt oman käsitykseni.

Mielestäni tarvittaisiin kuitenkin muutaman toimittajan asiantuntemuksen ylittävä, laajapohjaisesti syntynyt luettelo.

Kuka voisi valita kristillisen historian muistopaikkojen top 30 listan? Luonnollisesti sen voisi tehdä jokin kirkon organisaation nimeämä työryhmä, esimerkiksi kirkon Kulttuuriasioiden neuvottelukunta. Mutta on muitakin mahdollisuuksia. Esimerkiksi Mikael Agricola -seurasta löytyisi varmaan asiantuntijoita luetteloa kirjoittamaan.

Tällainen muistopaikkojen luettelo voisi olla tarpeellinen muutenkin kuin vain kotimaan hengellisen turismin oppaana. Kun jokin nähtävyys hyväksytään listaan, tapahtunut kehottaa sitä lähellä olevia tahoja paikan hoitamiseen. Esimerkiksi Telppäsniityn hurmoksen muistomerkille johtava peltotie Lapinlahdella voisi olla nykyistä paremmassa kunnossa. Ja Henrik Renqvistin muistotaulu Loviisan Svartholmassa kaipaisi tekstin selvennystä.

Esko Miettinen
Tietokirjailija

Lue myös:

Lukijoilta: Herra olkoon teidän kanssanne – mutta kahvi Sinulle?

Lukijoilta: Uskonnon opetusta ei pidä muuttaa