Harvoin tulee ajatelleeksi, että meret peittävät maailman pinta-alasta kaksikolmasosaa. Richard Powersin kirjassa todetaankin, että maapallon sijaan planeettamme nimessä pitäisi olla sana meri.

Alkumeri kertoo Tyynestä valtamerestä ja sen eläimistöstä, toki myös ihmisistä. Kuivalla maalla kirjan tapahtumat sijoittuvat muun muassa Chicagoon ja Montrealiin sekä Tyynellä valtamerellä sijaitsevaan Ranskan Polynesiaan kuuluvalle Makatean saarelle.

Yksi päähenkilöistä on sukeltajana, tiedenaisena ja kirjailijana elämäntyönsä tehnyt Evie Beaulieu. Kirjan päättyessä hän on 92-vuotias. Muita henkilöitä ovat Chicagossa lapsuudessaan ystävystyneet köyhistä oloista lähtöisin oleva Rafi ja varakkaan kodin poika Todd. He pelaavat vuodesta toisen yhdessä pelejä, muun muassa vuosituhansia vanhaa kiinalaista Go-lautapeliä. Rafin ja Toddin tiet eroavat kuitenkin jo parikymppisinä osin väärinkäsityksen seurauksena.

Harvinaista Lewyn kappale -tautia sairastava Todd käyttää kirjassa kursiivilla muusta tekstistä erotettua kertojaääntä.

Ihmisten lisäksi Powers rakentaa tarinaansa lumoavalla tavalla meressä asuvista kaloista ja muista eläimistä. Sukeltaja Evie Beaulieu vie meren pinnan alle hämmästelemään muun muassa tursaita ja rauskuja.

Kirjassaan Ikipuut (2019) Powers kuvasi yhtä innostuneesti eri puulajeja, muun muassa Yhdysvaltain länsirannikolla kasvavia jättimäisiä punapuita. Kaunokirjallisuuden keinoin hän osoittaa, miten ihmisten toimet uhkaavat sekä puita että meriä ja sitä kautta koko maapallon elämää.

Alkumerta lukiessa on pakko miettiä, voiko yksilönä vielä vaikuttaa siihen, ettei esimerkiksi muoviroska tuhoaisi nykyistä vauhtia meriä ja niiden eläimistöä.

Kirja kuvaa ympäristöuhkien lisäksi algoritmien ja tekoälyn ottamaa valtaa ihmisten elämässä. Se ei pääty kuitenkaan toivottomiin näköaloihin, vaan leikkiin ja tanssiin meren ja maan päällä.

Lue myös:

Seurakunnan kirjapidoissa käy jopa ”supertähtiä”, mutta tunnelma on välitön