Elämämme tärkein kysymys on kelpaanko Jumalalle, kelpaanko taivaaseen? On äärimmäisen tärkeätä, että pohdimme tätä asiaa ja selvitämme itsellemme mikä on sielumme tila. Paavali sanoo; ”Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Koetelkaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, ettekö tunne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei näin ole, te ette kestä koetusta.” (2 Kor. 13:5) Hänen edessään me kaikki olemme perisynnin tähden Jumalalle kelpaamattomia ja kadotukseen tuomittuja. Emme voi käydä kauppaa Hänen kanssaan hyvillä teoilla, menestyksellä, vauraudella.

Raamattu sanoo myös, että Hänen edessään ”me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet. Ja meidän syntimme viskovat meitä niin kuin tuuli.” (Jes.64:5).

Raamatussa on kaunis kertomus publikaanista ja fariseuksesta. He molemmat olivat temppelissä rukoushetkellä. Fariseus rukoili ääneen pitkän rukouksen ja kehui miten hän on onnistunut ja miten hän ei ollut niin kuin tuo syntinen publikaani. Publikaani seisoi taaempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti. Hän tunsi omassatunnossaan syntisyytensä, löi rintaansa, rukoili lyhyesti ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen.” Jeesus sanoi, että publikaani meni kotiinsa vanhurskaana, mutta tuo toinen ei.

Jeesus Kristus on pelastavan uskon kohde. Jumala rakastaa ihmiskuntaa suuresti ja valmisti tien Jeesuksessa luoksensa. Jeesuksen täytyi kuolla ristillä uhrina. Uskomalla tähän ristintyöhön meidän syntimme sovitetaan ja meillä on ikuisesti kestävä elämä jo nyt yhteydessä Taivaalliseen isäämme ja Jeesukseen, hänen poikaansa.

Jo joudu mun sieluni heräämähän

ja Jumalan Karitsaa kiittämähän.

Hän avasi tien pyhän Jumalan luo

ja pelastusarmonsa sinulle suo. (Virsi 311)

Helena Kekkonen, Heinola