On merkittävä valinta avata seurakuntaelämän sydän eli jumalanpalveluselämä yhteiskunnallista tai teologista agendaa edistävälle toiminnalle, jonka voidaan katsoa edistävän kristinopin keskeisiin sisältöihin ajettavia muutoksia. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli teki 16.4.2025 päätöksen sateenkaarimessujen järjestämisestä Vaasan suomalaisessa seurakunnassa. Päätös liittyy seurakuntaneuvoston niukan enemmistön ja kirkkoherran väliseen erilaiseen näkemykseen sateenkaarimessujen järjestämisestä.
Päätöksellään tuomiokapituli asettui piispan esityksestä yksimielisesti seurakuntaneuvoston kannalle. Vakavissani kysyn, kuinka tarkoituksenmukaista on kutsua messuun ”erityisesti jokin tietty ryhmä”, siis sateenkaariyhteisöön kuuluvia, antaa heille käsitys, että he tulevat sateenkaarimessuun, mutta messu onkin ihan tavallinen messu. Miten Lapuan hiippakunnan tekemä päätös sateenkaarimessujen järjestämisestä on ymmärrettävä? Mitä tämä tarkoittaa seurakunnan, kirkkoherran viranhoitamisen ja sateenkaariyhteisön kannalta?
Tuomiokapitulin päätös on tuore esimerkki siitä, kuinka merkittäviä teologisia vaikutuksia hallinnollisilla päätöksillä voi olla. Päätös oli nimenomaan hallinnollinen. Sen perusteluissa ei avata sateenkaarimessujen järjestämiseen liittyviä teologisia jännitteitä. Pallo heitettiin takaisin seurakunnalle. Päätöksen mukaisesti sateenkaarimessuja ryhdytään järjestämään seurakuntaneuvoston päätöksen mukaisesti. Kirkkojärjestyksen 10 luku 4 § perusteella seurakunnan on myös arvioitava päätöksenteossaan päätösten vaikutukset lapsiin. Hyvä olisi, jos hallinnolliset päätöksen ja niiden takana olevat teologiset perusteet keskustelisivat paremmin keskenään.
Hyväksyessään seurakuntaneuvoston päätöksen tuomiokapituli hyväksyi ratkaisuja, jotka koskevat seuraavia asioita: kirkkotilan käyttöä, kirkkoherran pastoraalista valvontavastuuta seurakunnan toiminnassa, kristillistä kasvatusta ja opetusta. Ratkaisu koskee myös seurakuntaelämän sydämen eli jumalanpalveluselämän avaamista yhteiskunnallista tai teologista agendaa edistävälle toiminnalle, jonka voidaan katsoa edistävän kristinopin keskeisiin sisältöihin ajettavia muutoksia.
Päätöksen toimeenpanemiseen liittyvä valvontavastuu on sekä tuomiokapitulin päätöksen että kirkkolainsäädännön mukaan kuitenkin edelleen kirkkoherran vastuulla, mutta näkemykseni mukaan aiempaa rajatumpana.
SEURAKUNTANEUVOSTOSSA NIUKASTI hävinneessä esityksessäni toin esille, että Vaasan suomalaisen seurakunnan toiminta on kaikille avointa ja turvallista toimintaa. Seurakunnan tulee olla sitä kaikille ja jos muuta ilmenee, epäasialliseen toimintaan on puututtava. Seurakunnan toiminnassa sitoudutaan kirkon linjauksiin ja jumalanpalveluselämän järjestykseen.
Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on laatinut oppaan kirkkoherran viranhoidon perusteisiin. Sen mukaan: ”Kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa. Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.”
Tämän kirkkoherran perustehtävän mukaisesti olen avannut kirkkomme katekismuksesta nousevia lähtökohtia, joihin esitykseni, että seurakuntamme ei jatkossakaan toimisi sateenkaarimessujen järjestäjänä, perustuu.
TUOMIOKAPITULIN PÄÄTÖS hallinnollisena päätöksenä ei käsitellyt näitä kirkkomme kristinopista nousevia tosiasioita, mutta ei luonnollisesti kumonnut niitä. Nostin esityksessäni esille kolme keskeistä teologista näkökohtaa.
1. Avioliitto yhden naisen ja yhden miehen elinikäiseksi tarkoitettuna liittona. Tämä käsitys avioliitosta Jumalan luomana ja Kristuksen sekä apostolien vahvistamana instituutiona on ollut kristillisten kirkkokuntien tunnustama läpi vuosisatojen.
2. Jumalan luomistyöhön perustuva todellisuus ihmisestä miehenä ja naisena eli kahdesta biologisesta sukupuolesta
3. Lapsen oikeuden isään ja äitiin ja että jokainen lapsi on Jumalan rakastama arvokas riippumatta siitä, minkälaiseen perheeseen hän on syntynyt. (Esitykseni kokonaisuudessaan on luettavissa täältä.)
Kirkkotilan käytöstä sateenkaarimessussa seurakuntaneuvoston, ja nyt siis myös tuomiokapitulin yksimielisesti hyväksymässä päätöksessä todetaan: ”Seurakuntaneuvosto kiinnittää samalla huomiota siihen, että alttaritila on näkyvän ja näkymättömän maailman kohtaamispaikka, ja siksi suomalaisen seurakunnan omissa jumalanpalveluksissa alttaritila somistetaan kirkkovuoden mukaisesti ja koko kuoriosa pyritään rauhoittamaan ylimääräisestä rekvisiitasta. Näin varmistetaan, että kaikki Vaasan suomalaisen seurakunnan jäsenet ovat eri jumalanpalveluksissa saman alttarin äärellä yhtenä seurakuntana.”
Minkälaiseen kirkolliseen perinteeseen ja näkemykseen perustuu näkemys, että kirkko sakraalitilana rajautuisi vain sen kuoriosaan? Sateenkaarimessu on vahva brändi. Kuinka mahdollista on, että kaikki seurakuntalaiset kokisivat sateenkaarimessun omakseen, jos linjaus ”ylimääräisen rekvisiitan” rajaamisesta koskee vain kirkon kuoriosaa? Voiko satunnainen kirkossakävijä kokea omakseen messua, jossa sakraalitila on kuoriosaa lukuun ottamatta muuten sateenkaariliikkeen yhteiskunnallisten ja poliittisten symbolien värittämä? Sakraalitila on vihkimällä pyhitetty tila, joka on tarkoitettu rukousta, hiljentymistä ja jumalanpalvelusta varten.
Kirkkoherran valvontavastuusta tuomiokapitulin päätöksen perusteluosassa todetaan: ”Kaiken opetuksen tulee luonnollisesti olla kirkon opetuksen mukaista, ja kirkkoherran tehtävä on vastata toiminnasta ja valvoa sitä.” Pidän hyvänä, että näin tuomiokapituli edellyttää sateenkaarimessuissa pitäydyttävän kirkon opetuksessa mm. avioliitosta ja kristinopista kokonaisuudessaan. Eikö kirkkoherran pastoraalinen valvontavastuu kuitenkin rajaudu oleellisesti, kun päätöksen myötä kirkkoherran valvontavastuu toteutuu vasta messun toteutusvaiheessa, ei sen pitämisestä päätettäessä? Tuomiokapitulin päätöksen seurauksena kirkkoherrana olen nyt tässä tilanteessa.
TUOMIOKAPITULIN PÄÄTÖKSEN perusteluosassa sateenkaarimessut rinnastetaan muihin erityismessuihin. Seurakuntaelämän sydämen eli jumalanpalveluselämän avaaminen yhteiskunnallista tai teologista agendaa edistävälle toiminnalle, jonka voidaan katsoa edistävän kristinopin keskeisiin sisältöihin ajettavia muutoksia, on merkittävä valinta. Mikä muu kristinopin perusteita kyseenalaistava yhteiskunnallinen liike tai ideologia on seuraavaksi tervetullut jumalanpalveluselämän sydämeen?
Tähän liittyy myös tuomiokapitulin päätöksen välitön vaikutus kirkkoherran edellytyksiin hoitaa virkaan kuuluvaa valvontavastuuta. Sateenkaarimessujen järjestämiseen liittyvässä keskustelussa olen toistuvasti kuullut perustelun, että kyseessä on ”ihan tavallinen messu”. Toisaalta messujen viestintään liittyy kuitenkin vahva visuaalinen ja narratiivinen liittyminen laajasti ymmärtäen sateenkaariliikkeen tavoitteisiin. Mihin muihin erityismessuihin liittyy vastaavaa ilmiötä yhteistyökumppanin symbolien tuomisesta kirkkotilaan ja sen näkemyksen mukaisen agendan huomioimisesta kirkon julistuksessa?
Tuomiokapitulin päätös voidaan siis ymmärtää myös niin, että järjestetään ihan tavallinen messu, joka seurakunnan viestinnässä ilmoitetaan olevan sateenkaarimessu. Messuun kutsutaan erityisesti sateenkaariyhteisöön kuuluvia, mutta se on luonnollisesti kaikille avoin. Kirkkotila on somistettu kirkkovuoden liturgisin värein. Messu toimitetaan kirkkovuoden teemoja noudattaen, käsikirjan ja luterilaisen opetuksen mukaisesti. Yhteiskunnallisia ja poliittisia symboleja, kuten sateenkaarilippuja ei kirkkotilassa käytetä ja kirkkoherran vastuulla on huolehtia, että kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti tältäkin osalta seurakunnan jumalanpalveluselämä toteutetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti. Mikäli tämä on päätöksen tarkoitus, sateenkaariyhteisön on reilua olla siitä tietoinen. Kuinkahan monta tällaista sateenkaarimessua Suomessa on järjestetty?
Teijo Peltola, rovasti, Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra
Ilmoita asiavirheestä