Pastori Raimo Kytölä kirjoittaa Kotimaan lukijakirjoituksessaan, että ehtoollisen vieton oikeustila olisi muuttumassa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Asiasta on jo aiempi vakiintunut linja. Yksittäisiä Suomen ev.lut kirkon pappeja ei rangaistu ajanjaksolla 2004–2013 työnantajan osoittaman työtehtävän mukaisista, mutta tuomikapitulin näkökulmasta luvattomasta ehtoollisen vietosta. Tuolloin kyse oli Luther-säätiön organisaatioon kuuluneista jumalanpalvelusyhteisöistä, joissa palveli sekä Suomen ev.lut. kirkon pappeja, että Missionsprovinsen piirissä vihittyjä pappeja. Tilanne muuttui vasta kun Luther-säätiön yhteisöt organisoituivat lähetyshiippakunnaksi, jolloin Suomen ev.lut kirkon piispat linjasivat, ettei kirkkomme papit voi toimia pappeina lähetyshiippakunnassa.

Kirkollisen järjestön työntekijän asettaminen henkilökohtaiseen vastuuseen työsopimuksensa mukaisesta tehtävästä olisi nähdäkseni vallitsevassa tilanteessa kohtuutonta ja kyseessä olisi muutos aiempaan vakiintuneeseen oikeustilaan. Lisäksi kyse olisi muutoksesta aiempaan vakiintuneeseen käytäntöön, ja käytännön muuttuminen yksittäisen papin kohdalla ilman ennakkotietoa olisi nähdäkseni voimassa olevan yhdenvertaisuuslain vastaista. Yksittäisen työntekijän on voitava luottaa siihen, että työnantaja vastaa antamiensa laillisten työtehtävien säädöstenmukaisuudesta.

Tulee myös ottaa huomioon, etteivät nykyiset Sleyn piirissä toimitetavat jumalanpalvelukset ole kirkkomme tunnustuksen vastaisia, eikä niiden järjestelyillä myöskään rikota voimassa olevaa tasa-arvolakia taikka yhdenvertaisuuslakia. Ehtoollisen vietto messussa on uskonnonharjoittamista ja tasa-arvolakia laadittaessa lainsäätäjän tahtotilana ei ollut puuttua uskonnonharjoittamisen oikeuteen. Tasa-arvolaki koskee kuitenkin palvelussuhteita, eivätkä sukupuoleen perustuvat työvuorojärjestelyt ole mahdollisia niillä työpaikoilla, joissa työskentelee samoissa tehtävissä sekä miehiä, että naisia. Kyseisen järjestön palveluksessa on järjestön eetoksen mukaisesti vain miespuolisia pappeja.

Kirkkomme piispat tunnustivat vuoden 2009 tahdonilmaisussa että kirkossamme on jäseniä, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi pidä oikeana kirkon hyväksymää päätöstä avata pappisvirka naisille, ja esittivät toiveen, että hekin voivat edelleen kokea kirkon omakseen. Lisäksi todettiin, että seurakunnat voivat tehdä yhteistyötä herätysliikkeen kanssa ja antaa tiloja herätysliikkeen kirkkopyhiä ja muita tilaisuuksia varten. Toisaalta tahdonilmaisu edellyttää että niissä tilanteissa, joissa herätysliikejärjestöt ovat yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa, ne toimivat kirkkomme vuonna 1986 tekemän virkaratkaisun ja paikallisseurakuntien käytäntöjen mukaisesti.

Pelkistettynä tämä siis tarkoittaa, että yhteisissä tilaisuuksissa toimitaan kirkon virkaratkaisun mukaisesti, mutta herätysliikkeen omissa tilaisuuksissa toimitaan ko. herätysliikkeen oman eetoksen mukaisella virkaratkaisulla.

Jukka Kivimäki
Espoo

Lue myös:

Lukijoilta: Oikeustila on muuttumassa ehtoollisen osalta

Sley aikoo jatkaa ehtoollisen jakamista tuomiokapitulin kannasta riippumatta