Erosin muutama vuosi sitten Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta (josta käytän jäljempänä sanaa ”kirkko”). Olin sanoman kannalta konservatiivinen, mutta toimintamuotojen, kuten musiikin, suhteen uudistusmielinen kirkon jäsen.

Kun kirkko alkoi yhä selvemmin ja voimakkaammin täysin tietoisesti luopua Raamatusta Jumalan sanana, en voinut enää hyvällä omallatunnolla kannattaa sitä jäsenyydelläni ja verorahoillani. Ero tapahtui vakavan harkinnan jälkeen, ei hetken mielijohteesta.

Minusta olisi lähinnä kiusallista, jos kirkko anelisi minua takaisin jäsenekseen. Olen ratkaisuni tehnyt ja tyytyväinen siihen. Tarkoitukseni on herätellä kirkkoa pohtimaan, miksi sen itsereflektoinnin määrä on pyöreä nolla silloin, kun niin sanottu konservatiivi eroaa kirkosta.

Vaikuttaa siltä, että kirkolla on niin kiire miellyttää liberaalia kansanosaa, ettei se ehdi kysyä itseltään syvällisesti, miksi konservatiivit ovat pettyneet kirkkoon. Entä jos heillä onkin pätevä syy jättää kirkko? Entä jos kirkon olisikin syytä tarkastaa ja muuttaa suuntaansa? Nyt tuntuu siltä, että vallalla on ennemminkin ylimielisyys ja ”konservatiivit joutavatkin häipyä kirkosta, pois jaloista” -asenne. 

Aikooko kirkko katsoa peiliin?

Pia Tiusanen
Ilmajoki

Lue myös:

Lukijoilta: Liian syntikeskeistä kristillisyyttä

Lukijoilta: Ajatuksia uskosta ja uskomisesta