Kirkolliskokous käsitteli herätysliikkeiden messuyhteisöjen asemaa kirkossamme. Keskustelun ilmatilan valtasivat puheenvuorot, joissa messuyhteisöt koettiin syrjivinä. Messuyhteisöjä pidettiin separatistisina, kirkko-opin vastaisina ja ehtoollisyhteyttä rikkovina. Perusteluissa viitattiin osin kuulopuheisiin.
Kirkkomme juuri hyväksytyn strategian mukaan vuonna 2033 kirkossa on tilaa erilaisille tavoille olla kristitty. Strategian ohjausryhmän jäsen totesi, ettei tämä koske niitä, joiden katsotaan olevan syrjiviä.
Jos lähdemme sulkemaan yhteisestä tilastamme toisia kristittyjä, vähintään olisi tarkasteltava poissulkemisen perusteita. Kirkko ja oma paikkamme seurakunnassa tai sen pienryhmässä on meille tärkeä. Ihmisellä on luontainen taipumus ihannoida omaa sisäryhmää (meitä) ja epäillä ulkoryhmää (heitä).
TUTKIJA PIETARI Hannikainen selvitti teologian opiskelijoiden ryhmäkäsityksiä. Tutkimukset osoittivat niin sanottujen liberaalien arvioivan itsensä avaramielisiksi ja suvaitsevaisiksi, kun samalla heidän arvionsa niin sanotuista konservatiiveista olivat moraalisesti tuomitsevia ja leimaavia: he ovat vanhanaikaisia, ahdasmielisiä ja itsekkäitä. Konservatiivit taas arvoivat liberaalit hyvää tarkoittaviksi, mutta harhaanjohdetuiksi.
Professori Jonathan Haidtin teoria liberaalien ja konservatiivien erilaisista moraaliperustoista selittää tätä ilmiötä. Liberaaleille tärkeitä moraaliperustoja ovat oikeudenmukaisuus ja huolenpito, kun taas konservatiiveille näiden lisäksi ovat keskeisiä pyhyyden, lojaalisuuden ja auktoriteetin moraaliperustat. Toisen ihmisen motiivien ymmärtämiseen tarvitaan tietoa siitä moraaliperustasta, jonka pohjalta hän toimii.
Tutkimusten mukaan konservatiivit ymmärtävät liberaalien moraaliperustaa, onhan se heille tuttu ja yhteinen. Toisinpäin on vaikeaa. Liberaalien on vaikea arvostaa heille vierasta moraaliperustaa. Edellä mainittu kahtiajako on toki yksinkertaistava, koska ryhmät sisältävät monella eri tavoin ajattelevia.
Kuitenkin Haidtin teoria ja siihen liittyvät tutkimustulokset auttavat ymmärtämään kirkollistakin kahtiajakautumista. Kun joku asia kuuluu toiselle pyhyyden ja auktoriteetin moraaliperustan piiriin, sama asia katsottuna oikeudenmukaisuuden moraaliperustalta näyttäytyy toiselle ensisijaisesti tasa-arvokysymyksenä. Monissa puheenvuoroissa teologisen viitan alle piilotettiin vaatimus uskollisuudesta kirkollisen eliitin moraaliperustalle.
STRATEGIAN MUKAAN kirkon ykseys on yhteyttä Kristuksessa. Samalla muistutetaan, että moniäänisyyttä vaaliessamme pidämme kiinni ehtoollisyhteydestä. On totta, että ehtoollisyhteyden puuttuminen tai särkyminen tuottaa kipua. Myös ehtoollisen epääminen sitä janoavalta on suurta vallankäyttöä toisen uskonelämään.
Jokin tarve on synnyttänyt messuyhteisöt, eikä se poistu kielloilla tai määräyksillä. Eräässä puheenvuorossa ehdotettiin ilmiön tutkimista ja ratkaisuehdotusten löytämistä ulkopuolisen konsultin avulla. Ehdotus oli varteenotettava. Jos mitään ei tehdä, kirkko hapertuu molemmilta reunoiltaan.
Voisiko liikkeiden suhtautuminen yhteisiin pappisvihkimyksiin vielä muuttua? Kävijöissä on virkakysymyksen suhteen monenlaisia kantoja. Voisivatko tuomiokapitulit sallia säännöllisten messujen viettämisen kirkkotilojen ulkopuolella teologisista varauksista huolimatta?
Ekumeniassa tunnustamme kristittyjen yhteyden, vaikka emme aina voi jakaa yhteistä pöytää tai virkakäsitystä. Kirkon sisällä on toiminut teologisesti monella eri tavoin ajattelevia liikkeitä vuosisatoja. Tämä malli on yhä edelleen toimiva.
Marja Kuronen
Kirkolliskokousedustaja, Mikkelin hiippakunta
Psykiatrian erikoislääkäri, teol. yo