Joukko pappeja (Lukijoilta 23.10.) koki tärkeäksi ilmoittaa kaikille Kotimaan lukijoille, etteivät he aio vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Kun nyt erinäisten parien vihkiminen avioliittoon on tullut puheeksi, haluan seurakuntalaisena kysyä teiltä, arvoisat papit: Milloin kuulemme, aiotteko vihkiä eronneita avioliittoon? Kun olette avanneet sanaisen arkkunne tässä asiassa, merkitseekö hiljaisuutenne toisessa, lukumäärällisesti merkittävämmässä asiassa vallitsevan tilanteen hyväksymistä?

Kirkon uskon tulee totisesti perustua Raamattuun. Meillä on Jeesuksen selvä kielto avioitua uudelleen eron jälkeen (Mark. 10:1–12, Matt. 5:31–32), jonka myös Paavali vahvistaa (1. Kor. 7:10–11). Tätä kieltoa noudatetaan edelleen muun muassa katolisessa kirkossa.

Lutherin linja oli, että entisen puolison eläessä uuteen avioliittoon ei ole mahdollisuutta ilman erittäin painavaa syytä – kanta, jonka oma kirkolliskokouksemme vahvisti vuonna 1948. Myöskään kirkkomme Katekismuksessa ei suinkaan puhuta pelkästään naisen ja miehen liitosta vaan nimenomaan ”elinikäisestä avioliitosta”.

Kirjoitelmassaan papit viittaavat samaa sukupuolta olevien välisten liittojen lyhyeen historiaan. Tekeekö uudelleenavioitumisen pidempi historia – useita kymmeniä vuosia kirkon vuosituhantisessa historiassa – sen helpommaksi hyväksyä?

Papit listaavat syitä, joilla heidän mukaansa perustellaan kaikkien parien vihkimistä. Kirjoittajien olettamat perusteet ovat itselleni vieraita ja teologisesti yhtä riittämättömiä kuin uudelleenavioitumiseen usein liitetyt ajatukset armollisuudesta ja uusista aluista.

Oma avioliittokäsitykseni perustuu yksittäisten iskusanojen sijaan luomiskertomuksen, Jeesuksen opetuksen ja Paavalin kirjeiden kokonaisvaltaiseen eksegeesiin: Ihmisen seksuaalisuus ja kaipuu toista ihmistä kohtaan on Jumalan luomistyön tulosta, mutta langenneessa maailmassa altista itsekkyydelle ja oman edun tavoittelulle. Kristityn tulee välttää näitä paheita ja kaikenlaista seksuaalista holtittomuutta. Paras lääke on tällöin julkinen sitoutuminen suhteeseen, jossa toista osapuolta voi rakastaa ja palvella turvaten Jumalan apuun ja Hänen siunaukseensa. Tätä suhdetta kutsumme avioliitoksi, ja sen suojiin pyrimme ihmisiä ohjaamaan.

Kohtaan Raamattuun pitäytyvänä maallikkona avoimesti ja arvostavasti kaikenlaiset papit. Mutta toivon, etteivät papit kirkkomme käytäntöjen raamatullisuutta punnitessaan unohtaisi johdonmukaisuuden hyvettä.

Saara-Maria Kajava
Åbo svenska församlingin seurakuntalainen

Lue myös:

Lukijoilta: Miksi emme vihi samaa sukupuolta olevia pareja?

Lukijoilta: Kirkko on todella muuttunut ja muutos on ollut hyvää

Lukijoilta: Kirkollisessa viestinnässä ilmenee lisääntyvässä määrin ongelmallista kaksoisviestintää