– Pappeus on kutsumus, ei työ, sanoo Linköpingin piispa emeritus Martin Lönnebo terävästi.
-Yksi elämäni merkittävimmistä kokemuksista on ollut papiksi vihkimisen hetki. Se vakuuttaa minut yhä siitä, että tämä ei ole pelkkää työtä.
Kotimaa24 oli läsnä, kun Lönnebo puhui uskosta ja elämästä ruotsalaisen Pilgrim-lehden järjestämässä nuorisotapaamisessa sunnuntaina. Lähellä Linköpingiä, Bjärka-Säbyn kylässä sijaitsevassa ekumeenisessa keskuksessa oli noin 250 hengellisyydestä kiinnostunutta alle 35-vuotiasta ruotsalaisnuorta.
Lönnebo on ollut pappina suurimman osan elämäänsä. Vuonna 1930 syntynyt Lönnebo opiskeli Johannelundin lähetysinstituutissa papiksi vuonna -54 ja jatkoi sitten opintojaan filosofian parissa. Hänen väitöksensä kuului uskonnonfilosofian alaan.
– Siihen aikaan ajateltiin, että filosofian opiskelu vie uskon. Teologian opiskelu oli taas vähintäänkin epäilyttävää. Ajattelin, että valitsen ajattelun, vei se sitten mihin tahansa.
Linköpingin piispaksi hänet valittiin vuonna 1980. Hän on ollut eläkkeellä vuodesta 1995. Piispan työstä hän ei kaipaa ihmisten välisten solmujen selvittelyä.
– Ihminen on pohjimmiltaan aika aggressiivinen otus. Hyökkäys on pelkoreaktio. Kaikki me pelkäämme sydämessämme yksin jäämistä, hylätyksi tulemista. Niissä peloissa voimme auttaa toinen toistamme.
Suomalaisille lukijoilleen Lönnebolla on lähettää terveisiä Kotimaa24:n kautta. Hän vitsailee ensin Suomesta, joka on parempi puoli Ruotsia ja vakavoituu sitten.
– On parempi lukea yksi kirja hyvin kuin monta. Varsinkin hengellisessä kirjallisuudessa jokainen lukukerta avaa uusia näkökulmia luettuun, sanoo Lönnebo. Hänen omaan tuotantoonsa kuuluu 26 hengellisyyttä käsittelevää kirjaa. Viimeisin Hjärtats nycklar julkaistiin vuonna 2010. Suomessa tunnetuin on kirja rukoushelmistä.
Ilmoita asiavirheestä