Jeesuksen risti! Niila, 4, arvaa heti oikein, kun piispa Teemu Laajasalo tiedustelee päiväkoti Lillatin lapsilta, mitä hänen kaulaketjunsa päässä violetin paidan rintataskussa mahtaa olla.

Lattialla istuu kahdeksan eläinpäähineisiin sonnustautunutta lasta. He ovat juuri esittäneet piispalle pienen näytelmän, ja nyt on päiväkotia siunaamaan saapuneen piispan vuoro esitellä itsensä.

Arvoituksellisesta, paikoin jo kuluneesta mustasta salkusta Laajasalo kaivaa putkia, joita lapset auttavat kiinnittämään yhteen pala kerrallaan. Mutta mikä siitä tulee?

– Sauva? ehdottaa Niila.

Kyllä vain, ja aika painava onkin, huomaa Rianna, 5, pidellessään piispansauvaa pystyssä kaksin käsin.

Piispan vierailu ei ole päiväkodeissa aivan tavanomaista, mutta Porvoon vanhan pappilan sivurakennuksessa toimivan päiväkoti Lillatin ohjelmaan se sopii hyvin. Oikeastaan Lillatin perustaminen oli alun perin Teemu Laajasalon idea.

Helmikuun alussa toimintansa aloittaneen Lillatin taustalla on Porvoon suomalainen seurakunta. Lain mukaan seurakunta ei kuitenkaan voi vastata päiväkodin toiminnasta, joten sitä varten on perustettu itsenäinen yhdistys.

Seurakunnan päiväkoti Lillat Porvoo Ry:n hallituksen puheenjohtaja on kirkkoherra Pontus Salmi. Myös muut hallituksen jäsenet ovat seurakunnan luottamushenkilöitä. Sääntöihin on kirjattu, että jatkossakin enemmistö hallituksesta tulee pyrkiä valitsemaan seurakunnan ehdottamista henkilöistä.

– Haluamme säilyttää seurakunnan ja yhdistyksen välisen siteen mahdollisimman kiinteänä, ettei se lähde elämään omaa elämäänsä, Salmi sanoo.

Julkisella puolella yritetään olla hajuttomia ja mauttomia, ikään kuin oltaisiin arvotyhjiössä.

YHDISTYKSEN VARAPUHEENJOHTAJANA toimiva alakoulun apulaisrehtori Anna Talvitie kertoo halunneensa mukaan projektiin, sillä hän on omien lastensa kautta nähnyt, kuinka merkityksellistä kasvatustyötä seurakunnissa tehdään.

Lapsille elämän suurista kysymyksistä keskusteleminen on Talvitien mukaan luontevaa, mutta varhaiskasvatuksessa tai kouluissa keskusteluille ei välttämättä anneta tilaa.

– Julkisella puolella yritetään olla hajuttomia ja mauttomia, ikään kuin oltaisiin arvotyhjiössä, hän sanoo.

Hallituksen jäsen Marja Järvinen on hänkin tehnyt elämäntyönsä kasvatusalalla, päiväkodin johtajana. Järvinen kertoo Lillatin muistuttavan häntä siitä, minkälaisia päiväkodit olivat hänen työuransa alkupuolella.

Arkisen ja luontevan kristillisyyden lisäksi Lillatissa hienoa on Järvisen mielestä sen pieni koko.

Tällä hetkellä Lillatissa on 11 lasta ja kaksi kokoaikaista työntekijää. Syksyksi tarkoitus on rekrytoida kaksi lastenhoitajaa. Silloin lapsia voitaisiin ottaa noin 23–28.

– Tässä ajassa Lillat on timantti. Täällä lapset saavat aikaa.

Tarve oman päiväkodin perustamiseen syntyi Porvoossa siitä havainnosta, ettei yhteistyö päiväkotien kanssa toiminut enää entiseen malliin.

Samalla seurakuntien omaan varhaiskasvatukseen, erityisesti päiväkerhoihin osallistuvien lasten määrä on vähentynyt merkittävästi.

Taustalla vaikuttaa päiväkotien suosion kasvu. Vuonna 2022 kuntien omaan tai ostopalveluna hankittuun varhaiskasvatukseen osallistui 2-vuotiaista 74 prosenttia ja 5-vuotiasta jo yli 90 prosenttia.

LILLATIN ARJESSA päiväkodin luterilainen tausta näkyy muun muassa päivittäisinä hiljentymishetkinä pienen alttarin edustalla. Joka kuukausi tutustutaan uuteen raamatunkertomukseen. Viimeksi teemana oli Nooan arkki, jota käsiteltiin muun muassa laskemalla Porvoonjokeen lasten tekemät kaarnaveneet.

Päiväkodista on tehty retkiä Porvoon tuomiokirkkoon, ja seurakunnan papit ovat vierailleet päiväkodissa.

– Yhteistyö varmasti tiivistyy syksyllä, kun päiväkodin toiminta on saatu kunnolla käyntiin, päiväkodin johtaja Heikki Näränen sanoo.

Näräsellä on kymmenen vuoden kokemus opettajan työstä eri päiväkodeissa. ”Joulukirkkoluterilaiseksi” itseään luonnehtivan Näräsen mukaan kunnallisissa päiväkodeissa on aina mietittävä tarkkaan sitä, millä tavalla kristillisistä teemoista voi lapsille puhua.

– Me voimme puhua enkeleistä, Jeesuksesta ja Jumalasta ilman, että täytyy miettiä, onko se jollekin liikaa.

Ajatus on ollut tehdä pohjatyö niin huolellisesti, että malli on siirrettävissä muille seurakunnille.

AIVAN HELPPOA päiväkodin perustaminen ei ole ollut. Pontus Salmi arvioi käyttäneensä siihen noin 300 tuntia työaikaa. Tavallisiin 7,5 tunnin työpäiviin jaettuna se vastaisi lähes kahden kuukauden työtä.

Työtä ovat tuottaneet muun muassa erilaiset lupahakemukset. Joidenkin kysymysten selvittämiseen on tarvittu lakimiesten apua.

Perustamisvaiheessa tukena on ollut lisäksi ulkopuolisia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita Vertikal Oy:sta.

– Ajatus on ollut tehdä pohjatyö niin huolellisesti, että malli on siirrettävissä muille seurakunnille. Porvoossa tehty työ keventää merkittävästi seuraavien toimijoiden kustannuksia, toimitusjohtaja Simo Pokki sanoo.

Alkuvaiheessa kustannuksia voi syntyä myös tilojen remontoinnista. Porvoossa pappilan sivurakennus oli remontoitu vain 10 vuotta aiemmin päiväkerhokäyttöön. Se ei silti kelvannut sellaisenaan päiväkodiksi, vaan tiloihin piti muun muassa rakentaa lisää vesipisteitä käsien pesua varten.

Porvoon suomalainen seurakunta lahjoitti päiväkodille 50 000 euron alkupääoman. Sillä katetaan perustamiskulujen lisäksi niitä tappioita, joita toiminta ensimmäisinä kuukausina tuottaa.

Vähitellen päiväkodin pitää kuitenkin tulla toimeen omillaan ilman seurakunnan taloudellista tukea. Rahoitus tulee huoltajien hoitomaksuista ja kaupungin palveluseteleistä.

Salmi ei halua vähätellä päiväkodin perustamiseen liittyvää työmäärää. Hän kuitenkin uskoo, että seuraavat pääsevät helpommalla.

– Kiinteistöt ja lupaprosessit täytyy jokaisen katsoa omalla kohdallaan, mutta ehkä muiden ei tarvitse niin paljon lyödä päätään seinään, Salmi sanoo.

Alustavaa kiinnostusta muista seurakunnista on Salmen mukaan jo ollut. Toistaiseksi projektit eivät kuitenkaan ole edenneet.

IDEAN PÄIVÄKODISTA Pontus Salmelle esitti aikanaan piispa Teemu Laajasalo. Hän toivoo, että Porvoon esimerkki kannustaisi myös muita seurakuntia.

– Olen varma, että se kannattaisi. Koko sydämestäni toivon, että mietittäisiin sitä, mitä kaikkea tätä kautta voidaan saavuttaa. Kristillinen kasvatus on seurakunnan tehtävä, ja pieniin lapsiin luontevat yhteydet on viime vuosikymmeninä vähentyneet.

Seurakuntien päiväkoteja puoltaa Laajasalon mielestä sekin, että ne vastaisivat perheiden tarpeisiin. Monilla päiväkotimatkat ovat pitkiä ja perillä saattaa odottaa ”monisatapäinen kasvatuslaitos”.

– Jos seurakunnan päiväkoti tarjoaa ykköstason laatua ja ykköstason toimintaympäristön, niin se vastaa aitoon tarpeeseen. Silloin syntyy myös aito yhteys koko perheeseen.

Iltapäivä on jo pitkällä, ja ensimmäisten lasten on aika lähteä kotiin. Ovella Pauliina Paukkunen kyselee Miiaa. Perheen 5-vuotias kuopus juoksee paikalle ja heittää äidilleen punaisen pehmopallon.

Miia oli helmikuussa ensimmäinen päiväkoti Lillatissa aloittanut lapsi. Ennen sitä hän kävi samassa rakennuksessa seurakunnan päiväkerhossa. Myös muut perheen lapset ovat aikanaan käyneet seurakunnan kerhoissa.

Pauliina Paukkunen kertoo arvostavansa Porvoon seurakunnan laadukasta toimintaa ja kristillistä kasvatusta.

Miian mielestä Lillatissa parasta ovat samat jutut kuin muutenkin: ulkoilu ja askartelu. Uusia kavereitakin hän on jo saanut. Kaverit olivat myös vanhemmille tärkeä päiväkodin aloitusta puoltava tekijä.

– Meille tämä oli hyvä tilaisuus, johon tartuimme, Pauliina Paukkunen sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä