1890-luvulla Liedon Madonna sekä 21 muuta keskiaikaista puuveistosta vaihtoi omistajaa. Historiallisesti merkittävät pyhäinkuvat siirtyivät tuolloin Liedon seurakunnasta Turun linnaan Turun kaupungin historiallisen museon omistukseen. Sillä tiellä ne ovat yhä, eikä seurakunta ole tilanteeseen tyytyväinen.

Liedon seurakunnan kirkkoherra Risto Leppänen kertoo Liedon kirkkovaltuuston esittäneen jo vuonna 2020 toiveen siitä, että ainakin Liedon Madonna ja Liedon kirkon nimikkopyhimys Pyhä Pietari saataisiin takaisin Liedon kirkkoon. Leppänen toteaa, että omistus voisi hyvin säilyä museolla.

– Toivoisimme niitä silti pitkäaikaislainaan. Olemme nyt koonneet työryhmän hoitamaan asiaa ja odotamme toiveikkaasti tapaamista Turun museokeskuksen edustajien kanssa. 

Leppänen vertaa Liedon puuveistosten tilannetta maailmalla käynnissä oleviin palautusprosesseihin, joiden myötä esimerkiksi alkuperäiskansojen esineistöä on palautettu. 

– Olennaista tässä ei ole se, kuka patsaat omistaa, vaan se, missä ne toteuttaisivat alkuperäistä tarkoitustaan. 

Leppänen painottaa, että veistokset ovat kirkkotilaan tehtyjä, uskonnollisia symboleja. 

– Ne eivät ole ensisijaisesti kulttuurihistoriallisia objekteja. Ne on valmistettu hengellistä elämää varten. 

Kirkolliset esineet ovat vaikuttavimmillaan alkuperäisessä ympäristössään

TUEKSEEN LEPPÄNEN on saanut Museoviraston eläkkeelle jääneen pääjohtajan, dosentti Juhani Kostetin. Kostet on mukana Liedon seurakunnan työryhmässä ja on vakaasti sitä mieltä, että veistokset tulisi deponoida eli antaa pitkäaikaislainaan Liedon kirkkoon. 

– Kirkolliset esineet ovat vaikuttavimmillaan alkuperäisessä ympäristössään. 

Kostet kertoo veistosten museolle päätymisenkin olevan osittain hämärän peitossa.

– 1879 Kustaa Killinen kiinnitti huomiota Liedon kirkon kellotapulissa sijaitseviin veistoksiin ja kuvaili värikkäästi niiden kuntoa. Myös 1885 Emil Nervander tutustui veistoksiin.

1890-luvulla Varsinais-Suomessa tiedetään kierrelleen Petterson-nimisen lemulaisen opettajan, joka keräsi ja kartoitti historiallista esineistöä. Pettersonin tavoitteet eivät kuitenkaan olleet puhtaan historiallisia. Kostet naurahtaa Pettersonin tehneen myös ”bisnestä”. 

– Tiedetään, että joku, joko seurakunta tai yksittäinen suntio möi Pettersonille veistoksia kolmellakymmenellä markalla. Hän sitten möi ne eteenpäin museolle. 

Tämän myötä Turun museon kokoelmiin päätyi valtava määrä katolisen ajan puuveistoksia, joista Liedon kokoelma on kaikkein suurin — peräti 22 veistosta ja yksi alttarikaappi. Kostet kuitenkin pohtii, tapahtuivatko kaupat nykyvalossa edes asianmukaisesti.

– Tehtiinkö veistosten myynnistä tuolloin asianmukaista päätöstä? 

KUUMEISIMMIN LIETOON kaivataan 1300-luvulla tehtyä Liedon Madonnaa, joka on Liedon mestarin koulukunnan töitä. Myös Pyhä Pietari, Job ja pyhä Sebastian ovat kaivattujen listalla. Kostet näkee Sebastianin ja Jobinkin perusteltuina pyyntöinä.

– Liedossa raivosi rutto 1500-luvun alussa ja Sebastian ja Job ovat kumpikin olleet kuuluisia suojelijoita kulkutauteja vastaan. 

Tällä hetkellä Kostet, Leppänen sekä työryhmä odottaa keskustelujen alkamista museon edustajien kanssa.

Puheet alkuperäiseen ympäristöön palauttamisestakaan eivät ole ihan ongelmattomia

Turun kaupungin museopalvelujohtaja Petteri Järvi odottaa myös tulevia keskusteluja avoimin mielin, vaikka hänen näkemyksensä veistosten tulevaisuudesta onkin erilainen kuin Liedon seurakunnan työryhmän. Petteri Järven mukaan heillä on linjaus, jonka mukaan päänäyttelyn tai ydinkokoelman esineitä ei lainata. 

– Meillä saattaa tässä kohdin eriävä mielipide. 

Järven mukaan veistokset eivät ole välttämättä olleet Liedossa esillä moneen sataan vuoteen.

– Keskiaikaisilla puuveistoksilla ei nähty arvoa. Reformaation myötä pyhäinkuvien käyttö väheni ja puuveistokset siirrettiin syrjään. Kulta- ja hopeaesineet kuningas Kustaa Vaasa osasi kyllä korjata parempaan talteen. 

Kellotapulissa säilytettyjen esineiden alkuperästäkään ei Järven mukaan voi olla aivan varma. 

– Meille on tullut Liedosta 22 puuveistosta, mutta emmehän me tiedä sitäkään, mistä ne ovat sinne tulleet. Kirjallisia lähteitä ei ole. Nehän on voinut joku kirkkoherra kerätä talteen vaikkapa lähialueiden kirkoista. Siksi puheet alkuperäiseen ympäristöön palauttamisestakaan eivät ole ihan ongelmattomia. 

Järvi kertoo veistosten olevan nyt esillä Turun linnassa. Osa niistä löytyy Sturen kirkosta, osa Nunnakappelista, joka muutettiin 1500-luvulla Katariina Jagellonican yksityiskappelikäyttöön. Osa veistoksista on nähtävissä Turun linnan pyöreän tornin päänäyttelystä. 

– Kirkkotilassahan ne suurimmaksi osin täälläkin siis ovat. 

JÄRVEN MIELESTÄ veistokset olisivat saattaneet jopa tuhoutua, ellei niitä olisi 1800-luvun lopulla otettu talteen.

– Ainakin niihin olisi tullut merkittäviä vaurioita. Turun museokeskus on nämä huoltanut ja hoitanut. 

Järvi kertoo, että 1800-luvun lopulla vahtimestari J.A. Laaksonen on kirjannut muistiin, että veistosten kunnostamiseen on jo tuoreeltaan käytetty ”3 naistyöpäivää”. 

– Ja huolenpito on siitä jatkunut. Meillä on asianmukaiset säilytystilat ja veistosten kunnossapitäminen on meille lakisääteinen tehtävä. 

Kantansa keskusteluun Järvi summaa jämäkästi.

– Turun museopalvelun johtajana kantani on, että esineellinen kulttuuriperintö säilyy parhaiten museoissa. Meidän pysyvistä näyttelyistämme tai ydinkokoelmastamme ei anneta pitkäaikaislainoja. 

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä