Liberiassa käynyt Duudsonien Jarppi: Ei onni ole paljoudesta kiinni

DuudsonitSubilla nähty Duudsonit tuli taloon -jakso vei katsojat Afrikan mantereelle, Liberiaan. Matkalle 250 asukkaan Yarmah Townin kylään, keskelle sademetsää miehet kutsui Kirkon Ulkomaanapu.

Nyt nähty Duudsonit tuli taloon -sarjan Afrikka-jakso oli jatkumoa miesten viime huhtikuussa aloittamalle yhteistyölle Kirkon Ulkomaanavun (KUA) kanssa. Tuolloin starttasi Avain ammattiin -kampanja, joka tarjoaa kehitysmaiden nuorille koulutusta. Duudsoneille Yarmah Towniin tehty matka oli ensimmäinen Afrikkaan suuntautuva reissu.

– Ollaan Jukan (Hildén) kanssa käyty Nepalissa sen köyhimmillä alueilla, mutta maassa, jolla on Liberian kaltainen tausta ja lähihistoria en ole ollut koskaan aiemmin, Jarppi Leppälä (kuvassa vasemmalla) kertoo.

Sisällissota kesti Liberiassa kymmenen vuotta ja päättyi vasta kymmenen vuotta sitten.

– Sen näki selkeästi, että sota ja tapahtuneet julmuudet ovat niin lähellä vielä. Kun ihmiset elävät siellä arkea rinta rinnan vanhojen vihollistensa kanssa, on tietty afrikkalaiseen kulttuuriin liitetty iloisuus kadoksissa. Liberialaisia sanotaankin Afrikan suomalaisiksi, Leppälä toteaa Kotimaa24:lle.

Duudsoneille KUA:n tukemaan kylään tehdyn matkan missio oli viedä mukanaan iloa. Lapsille ja vanhemmillekin tärkeä yhteinen paikka oli ollut jalkapallokenttä, joka oli vuosien saatossa ruohottunut umpeen. Kylän ainoa pallokin oli puhjennut ja käyttökelvoton.

Miehet ryhtyivät raivaamaan kenttää. Tarkoitusperä oli kaikinpuolin hyvä, mutta omintakeinen keino, ilmeisen pohjalaisperäinen kulotus oli osoittautua liiankin perusteelliseksi tavaksi tasoittaa maasto.

– Siinä oli läheltä piti -tilanne, kun tuli karkasi käsistä. Onneksi kylän miehet päällikkö Henry Pepperin johdolla seurasivat tarkasti sivusta, mitä tuleman pitää. Kun heiltä pyydettiin apua, kaikki tulivat heti mukaan sammuttamaan paloa. Ryhmässä on voimaa – se havaittiin taas, Leppälä kertoo.

Yhteinen riemu oli suuri, kun vuosia käyttökelvottomana ollut kenttä vihdoin saatiin raivattua.

”Neuvoja emme olleet antamassa”

– Kyllähän kyläläiset itsekin olisivat miesvoimissa pystyneet sen kentän raivaamaan, mutta sen muun arkisen homman puitteista ei ollut ollut mahdollisuutta irrottaa porukkaa sitä tekemään. Arki pyörii päivästä päivään selviytymisessä, siinä että saa perheelle ruuan. Kaikki olemassaoleva energia pitää käyttää elannon hankkimiseen.

Duudsonien mukana oli matkannut myös jalkapallo kylän ainoan ja rikkinäisen tilalle.

– En tiedä, mitä jalkapallo maksaa, mutta liberialaisen keskitulo on euron päivässä.

Kylän viidakko-olosuhteet olivat todella karut ja käsiteltävät arkitodellisuuden asiat vaikeita koto-Suomeen verrattuna. Hauskuuden löytäminen noista lähtökohdista oli haaste, joka piti voittaa.

– Lähdimme matkaan sillä mentaliteetillä, että menemme sinne omina itsenämme ja pistämme itsemme likoon. Jää oli murrettu ja kyläläiset huomasivat, että olemme aidosti kiinnostuneita heidän asioistaan ja tutustumassa heidän elämäänsä, emmekä antamassa neuvoja mistään. Jotenkin tuntui, että ainakin tuossa tapauksessa se toimi hyvin, Leppälä sanoo.

Maa täynnä nuoria sotaveteraaneja

Duudson-Leppälä näki matkallaan paljon aikuisia, joita menneisyys kalvaa.

– Maa on täynnä nuoria sotaveteraaneja. Kuitenkin lasten, alle kymmenvuotiaiden kasvoilta ilo löytyi. Jos ottaa kaiken tämän huomioon, suunta on oman tuntemukseni mukaan oikea. Vaikka vaatii ehkä yhden tai kaksikin sukupolvea, uskon, että liberialaiset voivat päästä jaloilleen, Leppälä sanoo.

Matka Afrikkaan jätti Leppälään vahvan jäljen ja sai miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Vaikka Liberiassa on eletty suomalaisen näkökulmasta miltei mahdottomissa olosuhteissa, olivat kyläläiset hänen mukaansa tyytyväisen oloisia, vilpittömiä ja aitoja.

– En ole semmoinen ihminen, että lähtisin surkuttelemaan muiden ihmisten elämänmenoa. Ei onnellisuus ole paljoudesta kiinni. Jokaisella on oma arkensa, jonka kanssa pitää pärjätä. Jos ajattelee suomalaisia, niin eihän meidän ongelmia ja haasteita voi missään tapauksessa väheksyä, lähtökohdat vaan ovat aivan toiset, Leppälä miettii.

(Kuva, jossa Jarppi Leppälä ja Jarno Laasala Duudsoneista: Timo Utterström)

Lue myös: Duudson-hyväntekeväisyydellä myös itsekäs motiivi: Hyvä olo

Duudsoneille kirkon mediatukea

Edellinen artikkeli”Vaikea mennä luottamushenkilöiden pään sisään tässä asiassa”
Seuraava artikkeliUusi kirja nostaa jälleen Taiwan-tapauksen pintaan

Ei näytettäviä viestejä