Tero Huvi istahtaa penkille Leppävirran helluntaiseurakunnan rukoushuoneessa ja kysyy heti alkuun kuulumisia. Hänellä on mukanaan reppu, kuten tavallista.

Pakkaspäivänä ikkunoista tulviva auringon valo täyttää koko salin.

Vielä runsas kaksi vuotta sitten Huvi työskenteli Leppävirran evankelis-luterilaisen seurakunnan koordinaattorina. Nyt hän on siirtynyt Leppävirran ja Heinäveden helluntaiseurakuntien pastoriksi.

Sijaisuus avautui Leppävirran helluntaiseurakunnan oltua jo jonkin aikaa ilman pastoria edellisen jäätyä sairauslomalle. Heinäveden helluntaiseurakunnan osuus Huvin työstä on 30 prosenttia yhteistyösopimuksella.

Ensimmäistä kertaa Huvi kävi tutustumassa nykyiseen työpaikkaansa keväällä 2017. Lämpö, ilo ja kodinomaisuus tekivät häneen heti vaikutuksen. Ne viehättävät yhä.

– Tämä on ollut haave, ehkä jopa unelma. Olen kulkenut kristillisessä virrassa vuosikymmeniä, ja tänä aikana myös helluntaipastorin työnkuva tuli tutuksi. Aika nopeasti tunsin olevani kotona.

Huvi viihtyi myös edellisessä työpaikassaan. Hän kertoo arvostavansa edelleen luterilaisen kirkon työtä. Tunne vahvistui Leppävirran luterilaisessa seurakunnassa työskennellessä.

Huvi oli kuitenkin käynyt sisäistä painia suhteestaan luterilaisuuteen jo nuoruudessaan Laukaan seurakunnassa ja opiskeluaikana.

– Minulla ei ole yksittäistä teologista tai muutakaan syytä, joka olisi ajanut luterilaisesta kirkosta pois. Se olikin iso hyppy. Minulle tuli halu kuulua kiinteämmin yhteisöön.

TERO HUVI kasvoi luterilaisessa kodissa. Hänen isänsä vanhemmat kuuluivat kuitenkin Kihniön Vapaaseurakuntaan ja ukki myös sen vanhimmistoon.

Laukaan lukiosta ylioppilaaksi päästyään Huvi luki Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan pääsykokeisiin. Silti hän haki Helsingin Evankelisen opiston nuorisotyönohjaajakoulutukseen ja valmistui sieltä 1993.

– En ole koskaan katunut, etten lähtenyt opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan. Minulla olisi ollut sopeutumista luterilaisen kirkon papin pirtaan.

Kipuilu vahvistui Huvin työskennellessä ensin nuorisosihteerinä ja sitten nuorisotyönjohtajana Suomen Lähetysseurassa 1996–2006. Häneen kolahti kanadalaisen pastorin Oswald J. Smithin lähetyskirja Tuska sieluista ja tämän motto: ”Miksi kenelläkään olisi oikeus kuulla evankeliumia kahdesti ennen kuin jokainen on kuullut sen kerran?”

Myös kirkon ja valtion suhde on hiertänyt kivenä kengässä. Huvin mielestä tiivis suhde ei tunnu nykyaikaiselta tai käytännössä toimivalta.

Oltuaan vuosia mukana Savonlinnan helluntaiseurakunnan toiminnassa Huvi kävi kasteella vuonna 2014.

Rinnakkaisjäsenyys tuntui pitkään luontevalta, kunnes hän viime vuonna päätti erota luterilaisesta kirkosta.

– Pohdiskelen edelleen, kuinka paljon meidän aikaamme menee kristillisissä kirkoissa harrastustoiminnan järjestämiseen uskovaisille? Mitä enemmän olen tätä pohdiskellut, olen löytänyt itsestäni lähetystyöntekijän, Huvi summaa.

Hänen mielestään pitäisi keskittyä aiempaa enemmän niiden ihmisten tavoittamiseen, jotka eivät ole vielä löytäneet evankeliumia. Tapahtumatehtailun ja ”kikkakuutosten” sijaan Huvin mielestä kirkon pitäisi keskittyä siihen, mitä kirkko on.

Toiminta ei saa olla itse tarkoitus.

– En jaksa uskoa siihen, että Jumalan tahto on toiminnan järjestäminen. Korona-aikana kaikkein surullisinta oli huomata se, että yritimme päästä epätoivoisesti takaisin toimintasuunnitelmaan. Kirkon, organisaatioiden ja myös helluntaiseurakuntien olisi pitänyt miettiä uudelleen toimintaansa.

Korona-aika vaikutti taustalla. Huvi työskenteli myös luterilaisessa seurakunnassa määräaikaisena, eikä tehtävää vakinaistettu. Hän tunsi Leppävirran helluntaiseurakunnan vanhimmistoa.

ENITEN PÄÄTÖSTÄ ja muutosta siivitti kuitenkin Huvin Verneri-pojan itsemurha elokuussa 2019.

Se tuli isälle täytenä yllätyksenä. Verneri oli yhdeksästä lapsesta kolmanneksi vanhin.

– Poikani kuolema lisäsi niiden aaltojen korkeutta, jotka olivat jo näkyvillä. Ne aallot näyttivät kaukaa korkeilta. Kun ne tulivat kohti, ne olivat talon korkuisia. Poikani itsemurha riisui kaiken sen, mitä olin tehnyt ja opiskellut. Kaikki se menetti hetkellisesti merkityksen.

Huvi kokee saaneensa paljon tukea silloisesta työyhteisöstään, erityisesti jo eläköityneeltä kirkkoherralta Teppo Ritarilta.

Isä yritti löytää vastauksia uskoaan menettämättä. Pojan kuolema vakavoitti. Syyllisyys ja toivottomuus painoivat.

Samalla oma ajattelu muuttui. Sanattomuus ja ihmettely täyttivät mielen, ja tarve hiljaisuuteen lisääntyi. Toisen ihmisen kohtaamisesta tuli entistä tärkeämpää.

– Helluntailaisessa tavassa uskoa keskeistä on Raamattu ja rukous. Ne ovat avautuneet uudessa valossa.

Yksi osa isän surutyötä oli kirjoittaa omia tuntojaan viime vuonna Suomen Lähetysseuran julkaisemaan kirjaan Rikkirevitty. Sen myötä Huvi on kiertänyt eri puolilla Suomea.

Rovaniemeläinen näytelmäkirjailija Esko Janhunen teki kirjan pohjalta näyttämösovituksen monologiin. Sen ensi-ilta on toukokuussa Varkauden Teatterin Klubilla.

– Täytyy nostaa hattua, että Suomen Lähetysseura lähti kustantamaan helluntaipastorin kirjaa. Suomen Lähetysseura oli ja on minulle äärettömän tärkeä ja rakas. Arvostan valtavasti kansainvälistä kohtaamista. Edelleen ammennan siitä työstä.

PALJON OPETUSVASTUUTA, ihmisten kohtaamista, vainajien siunaamista, nuorisotyötä ja kouluvierailuja. Niin Tero Huvi kuvailee nykyistä toimenkuvaansa.

– Se on paimenen paikka. Sitä se nimenomaan on. Minut on otettu pastorina syliin. Vastuu on tosi suuri. Ihmiset ottavat minuun paljon yhteyttä. Käyn kodeissa ja jaan siellä myös ehtoollista.

Huvi aloitti työt maaliskuussa 2021. Ensimmäiset viikot uudessa työssä olivat tunnustelua puolin ja toisin.

Nyt seurakuntalaisista on tullut ystäviä. Seurakunta on hänelle parhaimmillaan kuin perhe, joka kestää erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Huvi on vastikään myös muuttanut Savonlinnasta Leppävirralle seurakuntansa läheisyyteen.

Huvi tekee edelleen yhteistyötä Leppävirran luterilaisen seurakunnan kanssa. Se tuntuu helpolta ja luontevalta. Savonlinnan seurakunnalle hän on tehnyt Mielenkiintoinen elämä -podcasteja entisten lähetystyöntekijöiden elämästä. Viime vuonna hän kiersi Savonlinnan kouluissa elinkautista istuneen Lauri ”Late” Johanssonin kanssa.

– Minut on kutsuttu Leppävirralle elokuussa 2017, ja minulle nykyinen työni on sitä samaa tehtävää. Tämä on sama juna, mutta eri vaunu. Nyt liikkumatilani on suurempi.

Huvi kokee saaneensa lahjansa entistä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin käyttöön. Luterilaisesta seurakunnasta Huvi kaipaa arkista työn aherrusta ja sen puheensorinaa.

– Helluntaiseurakunnan pastorina olen joskus aika yksin itseni ja isojenkin asioiden kanssa.

Parhaillaan Huvi työstää elämäkertaa rovasti Pertti Huttusesta tilaustyönä Suomen Lähetysseuralle. Sijaisuus helluntaiseurakunnassa on voimassa elokuun loppuun asti ja jatko vielä auki. Myös järjestötyö houkuttelisi toiminnanjohtajana, yrittäjänä ja kasvatusjohtajana työskennellyttä Huvia.

– Nuori kapinallinen elää minussa edelleen. Yritän harjoitella sellaista elämää, että ajan satasta käsijarru päällä, Huvi pohtii.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!