Tänään on lehmien karkkipäivä. Susanna Vehkaoja kaataa säkistä rakeina seleeni E-vitamiinitäydennysrehua. Jo säkin rapina herättää lehmissä kiihtymystä. Rakeet ovat niiden suurta herkkua.
Olemme Vehkaojan luomuemolehmätilalla Ylijoen kylässä Seinäjoen Kourassa. Seinäjoen keskustaan on noin puolen tunnin ajomatka.
Yksi lehmistä on nimeltään Okaleke. Se merkitsee karkkia namibialaisella ndongan kielellä. Se miksi eteläpohjalaiselle lehmälle on annettu namibialainen nimi juontuu Vehkaojan lapsuuteen. Hänen asui lapsuutensa Pohjois-Namibiassa, silloisella Ambomaalla. Vanhemmat olivat siellä lähetystyössä.
— Yhtenä päivänä isä kertoi aikovansa ostaa lehmän.
Vehkaojan isä Seppo Kalliokoski alkoi kasvattaa nautoja päästäkseen lähemmäksi paikallisten karjaa kasvattavien miesten ajattelua, auttaakseen heitä löytämään keinoja pitää karja hyvässä kunnossa myös kuivina kausina sekä kehittääkseen nautojen avulla lisätuloja kirkolle. Vehkaoja oli yhdeksänvuotias, kun isän ostama ensimmäinen simmental-rotuinen lehmä hankittiin.
Yhtenä päivänä isä kertoi aikovansa ostaa lehmän.
— Helunaksi nimetty lehmä teki minuun suuren vaikutuksen. Siitä lähtien lehmät ovat olleet tärkeä osa elämääni.
Lukioon Vehkaoja muutti Suomeen, mutta abivuotta edeltävällä kesälomalla hän oli töissä isän perustamalla farmilla Ambomaalla ja opetti paikallisille muun muassa maitotankin käyttöä.
Joillekin lehmistä isä oli antanut suomalaisten naislähetystyöntekijöiden nimiä tai paikallisten namibialaisten nimiä. Se ei naurattanut kaikkia nimikaimoja, mutta osa suomalaisistakin ymmärsi idean. Paikallisessa kulttuurissa kaimuus on kunnia-asia.
VEHKAOJAN LUOMUEMOLEHMÄTILA Seinäjoella on keskittynyt lihan- ja jalostuseläinten tuotantoon. Tilalla kasvatetaan mustia angus-rotuisia nautoja, jonkin verran ruskeavalkoisia hereford-nautoja sekä näiden risteytyksiä.
— Olen tehnyt tilan ulkopuolella töitä kohta 30 vuotta, viime vuodet kehityspäällikkönä Atrian alkutuotannossa. Lähes kaikki vapaa-aikani menee tilan tukitoimiin, muun muassa karja- ja luomukirjanpitoon, poikimisten valvontaan keväisin, laitumilla käynteihin kesäisin, nautarekisterin ylläpitoon ja korvamerkkien tilaamiseen.
Vehkaojan tilalla on 140 emolehmää ja niiden astumiseen tarvittavat siitossonnit. Tilalla kasvatetaan kaikki lehmävasikat, mutta suuri osa sonnivasikoista myydään muualle jatkokasvatukseen ja osa sonneista siitossonneiksi muille tiloille.
— Pelloilla kasvatamme pääosin nurmea laidunrehuksi ja säilörehuksi, kauraa sekä elintarvikkeeksi että rehuksi ja tällä hetkellä myös rehuhernettä, kaikki luomuna.
Peltoa ja laidunta Vehkaojan tilalla on yhteensä noin 400 hehtaaria, lisäksi on metsää.
Vehkaojan tilan historia yltää yli 200 vuoden päähän.
— Pinta-alan kasvaessa olemme voineet tuottaa pelloillamme muutakin kuin rehua omalle karjalle.
Vehkaojan tilan historia yltää yli 200 vuoden päähän. Kodin lähistöllä suureen kiveen on kiinnitetty metallikyltti. Kyltti kertoo, että ”Näitä seutuja raivaamaan tulivat Mikko ja Susanna Vehkaoja vuonna 1823.” Tilan toinen perustaja oli haastateltavan nimikaima.
Tilalle 57 vuotta sitten syntynyt Heikki Vehkaoja opiskeli aikanaan Viikissä agronomiksi. Siellä hän tutustui vuotta alemmalla kurssilla opiskelleeseen Susannaan.
— Heikki teki minuun vaikutuksen tietämällä Namibiasta lähetystyöntekijä Marjatta Elonheimon sekä Oshigambon lukion. Elonheimo oli Nurmosta kotoisin.
Namibiassa pääosan elämästään elänyt Susanna ei puolestaan tiennyt missä Seinäjoki sijaitsee.
Nuori pari opiskeli vuoden Irlannissa Erasmus-vaihdossa ja muutti agronomeina Vehkaojan tilalle kohta 30 vuotta sitten, ensin Heikin vanhempien asuttaman kotitalon yläkertaan.
Tässä työssä ei noudateta työaikalakia. Vain talvella on vähän löysempää.
Perheeseen syntyi kolme lasta. Tilalla on meneillään sukupolven vaihdos, lapsista keskimmäinen Juho Vehkaoja on perustanut isänsä kanssa tämän vuoden alusta maatalousyhtymän.
— Tässä työssä ei noudateta työaikalakia. Vain talvella on vähän löysempää, Heikki Vehkaoja sanoo.
Juho Vehkaoja asuu perheineen noin kilometrin päässä lapsuuden kodistaan. Ylijoen kylällä asuu edelleen neljä polvea Vehkaojia.
MENEMME KATSOMAAN aitauksessa olevia vuoden ikäisiä angus-rotuisia sonneja. Susanna Vehkaoja puhuu niistä poikina.
Pojista suurin, tuhat kiloa painava Ukkonen, ääntelehtii hiljaisella mylvimisellä. Ukkosen 11-vuotias isä laiduntaa toisella puolella maapalloa, Australiassa. Keinosiemennyskin on nykyisin globaalia.
— Yksi haaveistani on päästä käymään Australiassa, jossa angus-rodun jalostus on pitkällä, Vehkaoja sanoo.
Sonnit saattavat tapella keskenään. Pääasiassa ne tulevat kuitenkin hyvin toimeen ja ovat jopa leikkisiä.
— Samankokoiset sonnit alkavat nahistella keskenään helpommin.
Olen haaveillut kirjoittavani kirjan sonnipsykologiasta. Osin humoristisen, ei pelkästään tietokirjan.
Hän avaa sähköaidan ja menee aitaukseen sisälle. Yksi sonneista, Warrior, tulee hänen vierelleen kyhnytettäväksi. Se on sonniksi erityisen seurallinen.
— Olen haaveillut kirjoittavani kirjan sonnipsykologiasta. Osin humoristisen, ei pelkästään tietokirjan. Sonnien käyttäytyminen on niin monisyistä, ettei sitä voi nopeasti kuitata.
Vehkaoja on jo ollut mukana kirjoittamassa kirjaa Suunnitelmallinen naudanlihatuotanto.
PARIN VIIME VUODEN AIKANA LUOMULIHAN kysyntä on laskenut. Se on globaali trendi maailmanmarkkinoissa.
— Yhtenä syynä siihen on sodan syttymisen aiheuttama ruuan hintojen nousu. Lapsiperheissä ei ole enää rahaa ostaa luomua.
Pääosa luomulihasta myydään pääkaupunkiseudulla. Vehkaojan mielestä luomuruoka pitäisi saada kouluihin ja muihin laitoksiin, mutta kun niistäkin säästetään.
— Tilamme siirtyi luomutuotantoon vuonna 2008. Se on ollut jatkuvaa oppimista ja johtanut viljelytapojen kehittämiseen.
Luomutilalla käy luomutarkastaja keskimäärin kerran vuodessa. Sen lisäksi tilalla saattaa käydä EU:n yllätystarkastajia.
— Uusin EU:n luomuasetus kiristi luomun vaatimuksia tilatasolla. Moni luomutila on joko luomusta maksettavan lisähinnan laskun tai kiristyneiden vaatimusten vuoksi siirtynyt takaisin tavanomaiseen tuotantoon.
Vehkaojan tilalla on ollut tapana suhtautua toiveikkaasti tulevaisuuteen. Tilalla uskotaan edelleen naudanlihan ja luomun arvostuksen kasvamiseen. Se voi perustua esimerkiksi erikoislihan kuten marmoroidun lihan kysynnän kasvamiseen. Marmoroidussa lihassa oleva rasva antaa lisää makua.
— Suomessa emme voi tuottaa maailmalle isoja määriä edullista lihaa, mutta voimme tuottaa erikoislihaa.
Vehkaoja puhuu innostuneesti nautojen genotyypityksestä, joka voidaan tehdä esimerkiksi karvatuposta. Sen avulla voidaan tarkistaa polveutuminen, ennustaa paremmin eläinten jalostuksellinen arvo ja nähdä, mihin tauteihin kyseisellä eläimellä on mahdollisesti alttius sairastua.
LAIDUNTAMISEN KEHITTÄMINEN on toinen Vehkaojan lempiaihe. Tilalla naudat viedään laitumelle yleensä tuomien kukkiessa touko-kesäkuun vaihteessa ja tuodaan takaisin pihattoihin lokakuussa.
Kehittämiseen liittyy muun muassa laidunalueiden kierrättäminen eli kaistalaiduntaminen niin, että naudoilla on aina tuoretta syötävää.
— Naudat syövät mielellään juuri kasvamaan alkanutta ruohoa. Kun sulkee nopeasti sen alueen, jonka ne ovat syöneet, kasvit pääsevät palautumaan ja kasvamaan nopeammin pidemmiksi.
Kun laiduntaminen ja lehmien pito lopetetaan tilalta, niin usein se merkitsee myös pääskysten lähtemistä.
Vehkaoja muistuttaa laiduntamisen tukevan osaltaan luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi koppakuoriaiset hyötyvät lannasta. Linnut syövät monenlaisia eläinten ympärillä lentäviä hyönteisiä. Pörriäiset ja perhoset pitävät luomulaitumen kukkivista apiloista.
— Kun laiduntaminen ja lehmien pito lopetetaan tilalta, niin usein se merkitsee myös pääskysten lähtemistä.
Vehkaoja puhuu laiduntamisen puolesta myös yllättävästä näkökulmasta.
— Mitä paremmin nauta kasvaa, sitä pienemmäksi jää hiilijalanjälki. Osaltaan onnistunut laiduntaminen siis vähentää nautojen metaanituotantoa.
Karummin ilmaistuna lihakarja voidaan teurastaa sitä varhemmin, mitä parempaa ravintoa se on saanut, ja sitä kautta kasvattanut massaansa.
HUOLTOVARMUUDEN SUHTEEN nautojen kasvattaminen on esimerkiksi broilerien ja sikojen kasvatusta parempi vaihtoehto. Muun muassa siksi, että naudat syövät rehua, josta ei voi valmistaa leipää.
Elämässä on lopulta kyse jokapäiväisen leivän saamisesta. Susanna Vehkaojan lapsuudenperheessä kerrotaan tarinaa isänpuoleisesta isoäidistä, mammasta, jolla oli yksi lehmä. Hän möi lehmänmaidosta valmistamaansa juustoa ja elätti sillä perhettään. Ilman lehmää perhe ei olisi pärjännyt.
Vehkaoja puhuu lehmästä strategisena eläimenä. Lehmä on usein pitänyt niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa hengissä koko perhettä. Hän muistuttaa, että maidontuotanto on osaltaan varmistanut tiheän tieverkoston Suomeen. Lisäksi tiet on pitänyt aurata, että maitoautot pääsevät hakemaan maitoa.
Vehkaoja sanoo puhuvansa lehmistä kaikkialla muualla paitsi Seinäjoen seurakunnan luottamustehtävissä.
— Tai kyllä minä sielläkin joskus puhun lehmistä, hän tarkentaa.
Yksi teema, josta hän puhuu mielellään on lehmien merkitys terapiaeläiminä.
Märehtivän lehmän lähellä oleminen auttaa ihmistä voimaan paremmin.
— Kun joku asia harmittaa minua, niin menen pihattoon tai laitumelle. Lehmien lähellä oma harmitukseni ainakin lievenee. Märehtivän lehmän lähellä oleminen auttaa ihmistä voimaan paremmin.
Vehkaoja kertoo tilalla edelleen elävästä 12-vuotiaasta lehmästä Klemmarista, johon perheenjäsenillä on ollut erityisen läheinen suhde. Klemmarille on kerrottu erilaisia asioita, joita ei ehkä kenellekään ihmiselle. Lehmät ovat hyviä kuuntelijoita.
Toisaalta luomutilallakin lehmiin liittyy se karu loppu, etteivät ne kuole vanhuuttaan, vaan jokainen lehmä viedään aikanaan teuraaksi, niin myös Klemmari.
Maidontuotannossa lehmät viedään nuorempina teuraaksi, emolehmätilalla keskimäärin seitsemän vuoden ikäisinä, joskus vasta 16–17 -vuotiaina. Vehkaojan tilalla tavoitellaan mahdollisimman pitkäikäisiä lehmiä.
— Joitakin teuraaksi vietyjä lehmiämme saatan muistella vielä pitkään.
AUTISMI ON EDISTÄNYT tietoa lehmien käyttäytymisestä. Yhdysvaltalainen Temple Grandin sai autismi-diagnoosin vasta aikuisiällä. Oman autisminsa myötä hän on ymmärtänyt oleellisia asioita nautojen käsittelystä, esimerkiksi niiden kyvystä hahmottaa kuvia. Grandin on jakanut nautoihin liittyvää tietämystään samalla kun on levittänyt autismiin liittyvää tietoisuutta.
Grandin on puhunut muun muassa nautojen hyvästä muistista. Myös Vehkaojalla on siitä kokemuksia.
— Joskus kun olen auttanut tilan vähemmän ihmisläheistä lehmää sen vasikan alkuhoidossa, niin sen jälkeen lehmän katse on muuttunut lempeämmäksi minut kohdatessaan.
Vehkaojan tilalla vasikoiden syntyminen on ajoitettu kevääseen. Iltaa ja yötä kohden lehmien poikiminen pihatossa vilkastuu.
Poikimista Susanna, Heikki ja Juho Vehkaoja valvovat valvontakameroista sekä käymällä jatkuvasti pihatoilla. Yleensä poikiminen sujuu ongelmitta.
Joskus iltaisin Vehkaoja käy veisaamassa emolehmille ja vasikoille iltavirren.
Kameroiden kautta on vaikeampi varmistaa, alkaako vasikka oikeasti imeä, vai onko sen suussa vain karvatukko. Imemisen pitäisi onnistua mieluiten parin tunnin sisällä, mutta viimeistään neljän tunnin kuluessa syntymisestä. Ternimaidon imeminen on tärkeää vastuskyvyn saamiseksi.
Joskus iltaisin Vehkaoja käy veisaamassa emolehmille ja vasikoille iltavirren. Joko virren Maat metsät hiljenneinä tai sitten Oi herra luoksein jää ndongan kielellä, koska hän sanoo osaavansa virren sanat paremmin sillä kielellä.
Veisuu rauhoittaa veisaajaansa, mutta lehmätkin tuntuvat kuuntelevan iltavirttä.
— Huomaan usein joidenkin lehmien alkavan heiluttaa häntiänsä. Osa lehmistä puolestaan ääntelee veisaamiseni mukana.
Ilmoita asiavirheestä