Silja Aalto ei haaveillut nuorena oopperalaulajan urasta. Elämä kuitenkin kuljetti mutkien kautta Sibelius-Akatemiaan ja solistiksi Savonlinnan oopperalavalle. Madama Butterfly joutuu roolissa luopumaan lapsestaan. Kahden tytön äidissä se herättää kipeitä tunteita.

Madama Butterfly -oopperan kertomus perustuu todelliseen tarinaan 1800-luvulta. Nuori, teetalossa työskennellyt japanilainen Cio-Cio-San solmii muodollisen avioliiton amerikkalaisen meriupseerin kanssa. Liito kestää niin kauan kuin miehen laiva viipyy satamassa, kuitenkin useita viikkoja tai kuukausia.

Laiva lähtee, eikä mies tiedä, että tyttö on raskaana. Hän lupaa huolettomasti tulla takaisin ”kun punarinta alkaa pesiä”.

Sopraano Silja Aalto kertoo, että hänellä on ollut reilu vuosi aikaa harjoitella Cio-Cio-Sanin roolia.

– Nykykatsojan silmiin kertomus on vahvasti kolonialistinen, toista kansaa alistava. Herkkä, perhosmainen tyttö on vain viisitoistavuotias. Perhe on köyhä ja isä on kuollut, Aalto sanoo.

Siihen aikaan muodolliset liitot olivat tavallisia.

– Emme tiedä, miksi Cio-Cio-San kuvitteli, että liitto olisi todellinen. Kun hän jää odottamaan miehen paluuta, karu todellisuus alkaa paljastua. Hän on ollut kuin esine, joka voidaan ostaa ja myöhemmin unohtaa.

Madama Butterfly eli Cio-Cio-San on lähes koko ajan näyttämöllä. Hän käy läpi hyvin monenlaisia tunteita rakastumisesta vuosien odotukseen ja lopulta suureen pettymykseen. Kun mies tulee takaisin, hänellä on mukanaan amerikkalainen vaimo.

Cio-Cio-San näkee ainoaksi vaihtoehdoksi luopua sekä lapsesta että elämästään.

– Se ei ole nuoren laulajan rooli, vaikka henkilö on nuori. Varsinkin lopussa tarvitaan dramaattinen ääni ja elämänkokemusta, kun Cio-Cio-San tekee isänsä miekalla kunniaitsemurhan.

Laulaja joutuu sukeltamaan toisen kulttuurin todellisuuteen, joka ei itselle aukea. Kysyy ammattitaitoa välittää katsojille ratkaisu, jota ei itse koskaan tekisi.

– Naisena tunnen syvää myötätuntoa Cio-Cio-Sania kohtaan. Roolissa joudun kuvittelemaan, miltä tuntuisi luopua omista lapsista, Aalto kertoo.

Kaikki alkoi lapsikuorosta

Silja Aallon lapsuuden perheessä kuunneltiin musiikkia levyiltä ja radiosta, ja äiti laittoi tyttären pianotunneille jo nelivuotiaana. Mikään erityinen musiikkiperhe he eivät silti olleet.

Kuoroharrastus vaikutti lopulta ratkaisevasti siihen, että laulusta tuli Aallon ammatti.

– Ensimmäinen kuoroni oli seurakunnan lapsikuoro. Olin aloittaessani neljä- tai viisivuotias. Lauloin kuorossa koulun alkuun asti. Harrastin myös ratsastusta ja balettia.

”Olin tuntitöissä Kotipizzassa ja kuulin työkaverilta Primavista-kuorosta, missä opetettiin myös äänenmuodostusta.”

Aalto kävi Tampereen yhteiskoulun lukion, joka on toinen Suomen ilmaisutaidon lukioista. Koulun orkesterissa hän soitti viulua.

Seurasi muutto Järvenpäähän ja oman alan hakeminen.

– Kokeilin terveydenhoitoalaa, mutta luovutin. Olin tuntitöissä Kotipizzassa ja kuulin työkaverilta Primavista-kuorosta, missä opetettiin myös äänenmuodostusta.

Primavista oli aloittanut Järvenpään Tuomasmessujen kuorona. Siitä tuli toinen kuoro, joka kuljetti Aaltoa kohti laulajan ammattia. Kolmas olikin jo Savonlinnan oopperajuhlakuoro.

– Laulutunneilla käyvä Primavistan kuorokaveri ehdotti, että menisin samalle opettajalle kuin hän.

Silja Aalto aloitti klassisen laulun tunnit, mutta opiskeli samaan aikaan matkailurestonomiksi ja myöhemmin lentoemännäksi. Jonkin ajan kuluttua opettaja ehdotti hänelle laulun ammattiopintoja.

– Pääsin laulunopettajakoulutukseen Lahden ammattikorkeakouluun ja sieltä oopperajuhlien kuoroon vuonna 2009. Lauloin samoihin aikoihin myös Finnairin kuorossa.

Vasta Savonlinnassa Aallolle kirkastui, että hän haluaa oopperalaulajaksi.

– Kun kuuntelin kuoron keskeltä sopraano Eglise Gutiérrezin helisevää ääntä, mietin miten joku voi laulaa noin loistokkaasti. Ääni kantaa vaivatta suuren orkesterin yli.

Siihen asti laulaminen oli pysynyt enemmän harrastuksena, joka mahtui hyvin lentoemännän työn oheen, mutta vähitellen se alkoi vetää Aaltoa yhä väkevämmin puoleensa.

Ennen kuin Silja Aalto rohkeni hakea Sibelius-Akatemiaan vuonna 2015, elämässä tapahtui isoja asioita. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja hänen äitinsä sairastui syöpään. Ikänsä puolesta Aalto oli liikkeellä viime hetkellä.

– Kun kuulin sisäänpääsystä, soitin jostain huoltoasemalta silloiselle laulunopettajalleni. Hän sanoi, että nyt voit kertoa äidillesi, että tyttärestäsi tulee oopperalaulaja. Äiti eli vielä muutaman kuukauden ja kuoli perjantaina, kun opiskelut alkoivat maanantaina.

Paineensietoa ja uusia työmahdollisuuksia

Laulukilpailut ovat edistäneet Silja Aallon uraa.

– Osalle laulajista ne sopivat, osalle ei. Joku saattaa laulaa hyvin kilpailussa, mutta tosielämässä ei onnistu yhtä hyvin, hän pohtii.

Aina ei tarvitse voittaa. Osallistuminen pakottaa valmistelemaan vaikeampaa ohjelmistoa kuin muuten ja antaa esiintymiskokemusta. Kilpailuissa on myös usein paikalla ihmisiä, jotka etsivät nuoria laulajia omiin tuotantoihinsa.

– Tuomaristoon ja muihin kilpailijoihin tutustuminen luo uusia verkostoja, joista on myöhemmin iloa. Kilpailussa nuori laulaja tottuu sietämään painetta ja työmahdollisuuksia voi avautua.

Silja Aallon ensimmäinen laulukilpailu oli Tenavatähti-kisa, johon hän osallistui 9-vuotiaana ja pääsi televisioituun alkukarsintaan asti.

Hänet nähtiin televisiossa myös viime vuonna Elämäni biisi -ohjelman klassisen musiikin erikoisjaksossa. Hän lauloi Maria Callasin tunnetuksi tekemän aarian Casta diva, mikä oli Sofi Oksasen toive.

– Hyvin vähän olen ollut televisiossa. Myös oopperan omiin taltiointeihin on sattunut tuotantoja, joissa lauloivat toisen miehityksen ihmiset.

Sen sijaan jo opiskeluaikanaan Silja Aalto voitti New Yorkissa Metropolitan International Vocal Competition -kilpailun vuonna 2017 ja Toivo Kuula -kilpailun Suomessa 2016.

– Tärkeämpiä olivat kuitenkin toinen sija kansainvälisessä Elisabeth Connell -kilpaillussa sekä Tallinnassa järjestetty kilpailu, josta Viron kansallisoopperan intendentti pyysi minut koelauluun. Sen perusteella pääsin laulamaan ensimmäisen ammattiroolini Figaron häiden Kreivittärenä Tallinnassa. Sen jälkeen olen laulanut paljon Virossa.

Vahvojen naisten tulkki

Tummasävyiselle sopraanolle on tarjolla vahvojen naisten rooleja. Viime vuonna Silja Aalto lauloi Paavo Ruotsalaisen vaimon Riitan roolin Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset. Esityksiä oli sekä Tampereella että Savonlinnassa.

– Se on hieno rooli. Riitta on vahva nainen, joka hoitaa talon, lapset ja pellot, kun mies toteuttaa kutsumustaan. Riitta on suomalaisen naisen arkkityyppi, joka paitsi huolehtii asioista, on hellä ja rakastava äiti ja vaimo.

Välillä Riitta turhautuu, kun mies lähtee ja vie mukanaan perheen viimeisen leivän.

– On pakko kysyä, kuka maksaa miehen kutsumuksen hinnan? Perhe ja lapset.

Toinen vahva, viisas ja Aallolle tärkeä roolihahmo on W. A. Mozartin Figaron häät -oopperan Kreivitär. Aalto perehtyi rooliin jo opiskeluvuosina.

– Lauloin Kreivitärtä Lahden ammattikorkean ja Sibelius-Akatemian opiskelijaproduktioissa. Se oli myös ensimmäinen ammattiroolini, jonka tein Estonia-teatterissa Tallinnassa.

Oopperassa Kreivin ja Kreivittären roihuava rakkaus on arkistunut ja Kreivi alkaa palata huikenteleviin tapoihinsa. Kreivitär suree asiaa, koska ihastus on tällä kertaa Kreivittären kamarineito Susanna, joka on menossa naimisiin Figaron kanssa.

Viisaat naiset kehittävät juonen, jolla Kreivin suunnitelmat menevät myttyyn ja tämä tajuaa vaimonsa olevan todella viisas nainen.

– Kreivitär on minulle vähän kuin kohtalo, vaikka en ole sitä vielä Kansallisoopperassa laulanut. Ensi-ilta vuonna 2020 peruuntui koronan takia. Lokakuussa laulan sen vihdoin oopperan isolla lavalla.

Kuolinmessuja ja syviä tunteita

Monet oopperalaulajat tunnetaan myös kirkollisten teosten solistitehtävistä. Silja Aalto on toistaiseksi laulanut sekä Verdin että Mozartin Requiemin eli kuolinmessun ja Bachin h-mollimessun sopraano-osia.

”Tajusin varhain, miten ainutlaatuista ja katoavaista elämä on. Se eletään yhdellä otolla.”

Mikkelin musiikkijuhlilla elokuussa hän esittää Richard Straussin Neljä viimeistä laulua. Tummasävyinen laulusarja koottiin ja julkaistiin säveltäjän kuoleman jälkeen. Siinä ihminen tarkastelee elämäänsä taaksepäin. Laulujen otsikot kertovat paljon: Kevät, Syyskuu, Nukkumaan mennessä ja Iltaruskossa.

– Rakastan Straussin lauluja. Ne ovat sävyltään vakavia ja niissä on kauniita, pitkiä linjoja. Olen kohdannut ikääni nähden paljon kuolemaa ja menettänyt ihmisiä. Äiti kuoli, kun olin vasta 33-vuotias, ja isä viime vuonna, mutta dementia vei hänet jo aiemmin, Aalto kertoo.

– Tajusin varhain, miten ainutlaatuista ja katoavaista elämä on. Se eletään yhdellä otolla. Olen tajunnut, ettei elämää voi kääntää takaisin päin. Äidin kaipuu jäi, samoin hiljainen suru siitä, ettei hän päässyt nauttimaan lapsenlapsistaan. Äidillä olisi ollut elämänhalua, mutta toisin kävi.

”En lakkaa ihmettelemästä, mitä kaikkea ihmisen äänellä voi ilmaista.”

Silja Aallon äiti rakasti musiikkia ja ymmärsi varhain tyttärensä lahjakkuuden.

Kun musiikin huumaava voima kirkastui Savonlinnan oopperajuhlakuorossa kesällä 2009, Aallon koko fyysinen olemus väreili ja soi musiikin mukana.

– En lakkaa ihmettelemästä, mitä kaikkea ihmisen äänellä voi ilmaista. Elävän esityksen seuraaminen voi olla järisyttävä kokemus, kun musiikkia kuunnellaan nykyisin valtaosin välineiden kautta.

– Oopperaan saa myös heijastaa omia tunteita ja kipeitä kokemuksia. Musiikki antaa mahdollisuuden sukeltaa sisäiseen maailmaan ja antautua sen vietäväksi. Katsomossa väkevätkin tunteet voi kohdata turvallisesti.

Laulu on sielun puhetta toiselle sielulle, Silja Aalto tiivistää musiikin merkityksen.

– Ei sen kuvaamiseen ole sanoja. Siinä tapahtuu jotain, minkä oivaltaa kirkkaasti, kun sen pääsee kokemaan.

Madama Butterfly on oopperajuhlien ohjelmassa 4.7.–23.7.2026. Esityksiä on kuusi. Richard Straussin Neljä viimeistä laulua Silja Aalto laulaa 7.8. 2026 Mikkelin Pitäjänkirkossa Suomi herää -konsertissa, jonka johtaa Santtu Matias Rouvali.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 07-08/2026.

Ilmoita asiavirheestä