Lappeenrannan Tuonen tuvassa tavalliset ihmiset puhuvat kuolemasta omin sanoin

Kun karjalaiset pääsevät ääneen, ei puheesta meinaa tulla loppua. Ei vaikka keskustelunaiheena olisi joskus tabuksikin mielletty kuolema.

Niin sanoo rovasti Matti J Kuronen, joka järjestää yhdessä saattohoitoon erikoistuneen sairaanhoitaja Kirsti Marttisen kanssa Lappeenrannassa kuukausittain Tuonen tupaa. Se on avoin kahvitilaisuus, jossa keskustellaan kuolemasta.

Jo kymmenen vuotta Lappeenrannassa kokoontuneen Tuonen tuvan taustalla on kansainvälinen idea. Ensimmäisen Death Cafen eli kuoleman kahvilan järjesti vuonna 2004 sveitsiläinen sosiologi Bernard Crettaz. Sittemmin tilaisuuksia on järjestetty eri puolilla maailmaa ja viime vuosina myös Suomessa Lappeenrannan lisäksi monilla muillakin paikkakunnilla.

Kurosen mukaan Lappeenrannan Tuonen tuvan ensimmäinen tapaaminen lokakuussa 2014 osoitti, että ihmisillä on patoutunutta tarvetta puhua kuolemasta. Paikalle tuli 75 ihmistä.

Nykyään osallistujia on yleensä 40–50. Mukana on ydinporukkaa, mutta aina myös uusia osallistujia. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Tärkeää taustatukea on saatu Lappeenrannan seurakunnilta. Ne ovat jakaneet tietoa Tuonen tuvan kokoontumisista paikallislehtien ilmoituksissa.

Kerran joku pohti, mitä maksaa avustettu itsemurha Sveitsissä, ja joku toinen vastasi, että kuusi tonnia. Hän kertoi varanneensa juuri itselleen matkan

Tuonen tuvassa tapaaminen alkaa alustuksella jostain kuolemaan liittyvästä aiheesta. Kahvilatapaamisten lisäksi keväisin Tuonen tupa on käynyt piknikillä hautausmaalla. Samalla on voitu tutustua vainajien säilytystiloihin ja kappeliin.

Kurosen mukaan monet kaipaavat tietoa siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

– Pääasiassa ovat kuitenkin ihmisten kokemukset.

Keskustelu voi olla joskus raa’ankin rehellistä. Joku on saattanut kokea hiljattain menetyksiä tai olla parhaillaan valmistautumassa omaan kuolemaansa.

– Kerran joku pohti, mitä maksaa avustettu itsemurha Sveitsissä, ja joku toinen vastasi, että kuusi tonnia. Hän kertoi varanneensa juuri itselleen matkan. Sitten mentiin eteenpäin, Kuronen kertoo.

KESKUSTELUN RAAMEIKSI kahvilassa on sovittu lääketieteellisen kielen välttämisestä. Tuonen tuvassa ei puhuta saattohoidosta, exituksesta tai surutyöstä vaan kuolettamisesta, kuolemasta ja suremisesta.

Katsomuksellisesti Tuonen tupa on avoin. Oman ”asiantuntija-arvauksensa” siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ovat käyneet kertomassa luterilaisen ja ortodoksipapin lisäksi myös bahalainen ja vapaa-ajattelija.

– Kuolema ei ole millään tavalla kirkon monopoli, Kuronen sanoo.

Pitkän uran kirkossa tehnyt rovasti sanoo murehtivansa sitä, miten kirkko voi auttaa ihmisiä surussa vaikka he eivät välttämättä enää sanoita suruaan kirkon kielellä. Vastauksen Kuronen arvelee löytäneensä Dietrich Bonhoefferilta.

– Bonhoeffer puhuu siitä, että pitäisi löytää uusi kieli. Se voi olla vaikka täysin uskonnoton kunhan se on vapauttava ja lunastava kuin Jeesuksen kieli.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliIhmislaji on hyvästellyt vainajiaan kymmeniätuhansia vuosia – jäähyväisiin tarvitaan uusia ratkaisuja myös ilmastosyistä
Seuraava artikkeliTapani Ruokasen muistelmat kertovat matkasta kirjapainon ovenraosta maailmanpolitiikan silminnäkijäksi

Ei näytettäviä viestejä