Diakonian kautta tulevan avun tarve kasvaa jatkuvasti, ja siksi toimintaa pitää kehittää. Riihimäen seurakunnan diakoniatyössä lahjoitusten vastaanottoa ja jakamista rationalisoitiin lokeroilla.
Ratkaisu on yksinkertainen. Uusiin toimitiloihin rakennettiin erillinen pieni huone, jossa on eri kokoisia lukittavia lokeroita.
– Niihin voi jättää sovittuja lahjoitettavia tavaroita. Avuntarvitsija pääsee hakemaan tavarat lokerosta oman aikataulunsa mukaan. Huoneen ja lokeroiden ovet avautuvat koodilla, kertoo diakoni Tiina Heiskanen.
Turvallisuussyistä lahjoittajille ja asiakkaille annettavat koodit vaihdetaan säännöllisesti. Huoneessa on myös kameravalvonta.
Riihimäen seurakunnan diakoniatyö muutti uusiin tiloihin viime vuoden lopulla. Samalla päästiin testaamaan lokerojärjestelmän toimivuutta.
– Hieman yli 500 ihmistä sai joulun alla ruoka-apua ja joululahjoja lokerikon kautta. Näiden lahjoitusten arvo oli kaikkiaan yli 21 000 euroa. Tämä operaatio olisi onnistunut ilman lokeroitakin, mutta silloin olisin saanut olla töissä iltoja ja viikonloppujakin.
Heiskanen huomauttaa, että avustustyön tehostaminen innovoimalla hyödyttää kaikkia.
– Koko diakoniatiimimme on koulutettuja asiantuntijoita. Ei ole järkevää täyttää kalentereitamme lahjoitustavaroiden vastaanottamisella ja vaatenyyttien jakamisella. Osaamistamme tarvitaan varsinaiseen kohtaavaan asiakastyöhön.
TIINA HEISKANEN KIITTELEE riihimäkeläistä auttamisen ilmapiiriä. Lahjoittaminen on vuosien mittaan vain lisääntynyt, vaikka ajat ovat nytkin kovat.
– Lahjoituslokerikkoidean taustalla on noin kymmenen vuotta sitten Facebookiin perustettu Riihimäen Tukiverkosto. Sen kautta riihimäkeläiset voivat pyytää apua ja kuka tahansa voi toteuttaa pyynnön.
Heiskasen mukaan kyseessä ovat aina vähävaraisten ihmisten tarpeista nousevat täsmälahjoitukset.
– Tarvetta voi olla esimerkiksi lasten talvikengille, vaatteille tai koulurepulle.
Diakoniatyön aikaisemmissa tiloissa lahjoitustavarat jätettiin kasseissa rappukäytävään.
– Käytäntöä ei voi pitää kestävänä ja varkauksien mahdollisuus kasvaa. Siksi iloitsen uudesta toimintatavasta.
Tiina Heiskanen nousi tammikuun alussa otsikoihin, kun Diakoniatyöntekijöiden Liitto DTL valitsi hänet Vuoden diakoniatyöntekijäksi.
Hän kiittelee suuresti työnantajaansa myötämielisestä suhtautumisesta diakoniatyöhön. Kokeilut sallitaan, ja niihin kannustetaankin.
– Tunnen paljon kollegoita muualta, ja kaikkialla ei näin ole. Joissakin seurakunnissa on tarkemmin rajattu se, mitä diakoniatyöntekijän on sopivaa tehdä.
Heiskanen on kokeneena diakoniatyön ammattilaisena realisti. Hän ymmärtää hyvin, että lahjoituksilla ja muulla diakonisella tuella ei pystytä muuttamaan koko maailmaa.
– Yksilötasolla on kuitenkin paljon tehtävissä. Monesti työmme on kannattelua. Joillakin apu jää kertaluonteiseksi ja toisilla saattaa kestää vuodesta toiseen.
Ilmoita asiavirheestä