Viisi vuotta sitten Maskun seurakunnan lähetyssihteeri Ulla Hännikkälä kuuli, että kirkossa alkaa uusi koulutus lähetystyön ja muiden kansainvälisten asioiden parissa kotimaassa työskenteleville.
Hän ei empinyt hetkeäkään. Siihen asti tarjolla oli ollut vain viikon kursseja Suomen Lähetysseuran kurssikeskuksessa Päiväkummussa ja Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa.
Koska Ulla Hännikkälä on peruskoulutukseltaan lastenohjaaja, hän oli kaivannut syvällistä koulutusta kaikki ne kolme vuosikymmentä, jotka hän on hoitanut lähetyssihteerin tehtävää.
Nyt, 65-vuotiaana, koulutus on kunnossa. Eläkkeelle hän ei raaski jäädä ennen kuin selviää, että työlle on tulossa jatkaja.
Moduuleita omaan tahtiin
Vuonna 2011 alkaneen koulutuksen virallinen nimi on Kansainvälisen työn erityiskoulutus kotimaan henkilöstölle. Hännikkälä oli ensimmäinen, joka sai kasaan koko paketin, 25 opintopistettä.
Kokonaisuus koostuu moduuleista, joiden lähiosuudet voi suorittaa omaan tahtiin eri puolilla Suomea.
– Minulle yksi moduuli vuodessa oli sopiva vauhti, koska aiemmista opinnoista on jo kauan ja etätehtäviä oli paljon, Hännikkälä kertoo.
Hän on osa-aikaeläkkeellä ja tekee puolikasta työviikkoa, minkä vuoksi aikaa ja voimia riitti hyvin myös opintoihin.
Kaikille yhteisiä moduuleita on kolme: Kirkon missio – minun tehtäväni,
Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen kohtaaminen sekä Maailmanlaaja kirkko.
Loput kaksi saa valita itse. Hännikkälä valitsi maahanmuuttajia ja globaalikasvatusta käsittelevät teemat.
– Kirkon missiota käsittelevä kokonaisuus olisi hyödyllinen jokaiselle papille!
Dialogia seurakuntatalon keittiöllä
Koulutukseen kuuluneet kehittämistehtävät pitivät huolen siitä, että teoriasta tuli käytäntöä saman tien. Hännikkälä suunnitteli Maskuun mahdollisuuden tutustua paikallisiin maahanmuuttajiin keittiön kautta.
Kaksi thaimaalaista naista opettaa valmistamaan thai-ruokaa seurakuntatalon keittiössä 24. huhtikuuta. Seuraavina ovat vuorossa Italian ja Lähi-idän herkut.
– Vaikka emme osaisi toistemme kieltä, yhteinen tekeminen yhdistää, Hännikkälä uskoo.
Maahanmuuttajien asioita käsittelevä moduuli avarsi hänen käsityksiään esimerkiksi Suomessa elävistä paperittomista henkilöistä.
– Mielenkiintoista oli myös kuulla, kuinka muihin tunnustuskuntiin kuuluvat kristityt voivat rikastuttaa luterilaista seurakuntaelämää.
Hännikkälä arvostaa koulutuksesta käteen jäänyttä materiaalipakettia, joka sisältää luentojen lisäksi kirjallisuusvinkkejä ja tietolinkkejä – kaikki sähköisinä.
Yksi mieleen jääneistä oppikirjoista oli Jyri Komulaisen ja Mika Vähäkankaan toimittama Luterilaisen Suomen loppu? Kirkko ja monet uskonnot (Edita 2009).
Teoksen mukaan luterilaisen kansankirkon aika alkaa olla ohi. Nyt on etsittävä uusia reittejä, jotta kirkolla olisi tulevaisuudessakin sanottavaa mahdollisimman monille.
Herätystä tarvitaan
Ulla Hännikkälä toivoo, että kirkko ei hapuilisi siinä, mitä sen pitää sanoa.
– Kirkko ei voi olla kertomatta evankeliumia, muuten se tukehtuu omaan itsekeskeisyyteensä.
Hän lainaa hiippakuntansa kansainvälisten asioiden sihteeriltä Anssi Nurmelta kuulemaansa viisautta: ”Kirkolla ei ole lähetystä, vaan lähetyksellä on kirkko.”
– Kirkossa kaikki on lähetystyötä, ei se ole vain yksi työmuoto toisten joukossa.
Vaikka seurakunnan kaikki työntekijät ovat lähetystyöntekijöitä, siellä on silti monia tehtäviä, joiden hoitamiseen tarvitaan erikseen lähetyssihteeri, Hännikkälä sanoo.
Hän on pannut huolestuneena merkille lähetyssihteerien toimien ja virkojen lakkauttamiset ja työaikojen vähentämiset.
– Lähetystyötä ei arvosteta kirkon ydintehtävänä. Lähetysinnostuksen syttymiseksi tarvittaisiin hengellistä herätystä.
Ilo ja into on tarttuvaa
Vanhemmille ihmisille puhuessaan Hännikkälä on verrannut evankeliumin kertomista ilouutiseen lapsenlapsen syntymisestä. Jokainen tämän kokenut tietää, miten siinä käy.
– Vaikka lähetys perustuu lähetyskäskyyn, halu kertoa evankeliumia ei synny pelkästä käskystä.
Omassa työssä kertomisen iloa ovat vuosikymmenestä toiseen tuoneet lukuisat vapaaehtoiset.
– Heidän intonsa tarttuu minuunkin. Myös vierailut lähetyskentille ovat innostaneet, ja kansainvälisten vieraiden saaminen tänne Maskuun.
Ilman suurta vapaaehtoisjoukkoa ja Hännikkälän joustavaa asennetta yhteydet nimikkokohteisiin, tiedottaminen, talkoot, erilaiset piirit ja retket sekä runsas yhteistyö koulujen ja seurakunnan eri työalojen kanssa ei millään hoituisi niin hyvin kuin Hännikkälä haluaa asiat hoitaa.
– Olen unelmatyössäni enkä halua erottaa työ- ja vapaa-aikaa täysin toisistaan.